perheellisten uusavuttomuus!!

Olen itsekkin perheellinen, mutta kyllä nykyaikana avuttomia kaiken suhteen. Kauppojen parkkipaikat pitää saada, kun ei osata pitää kakruja koossa ku lähetään autosta. Isovanhempien pitää olla aina hoitamassa, vaikka heilläkin saattaa olla oma päivätyökin vielä. Ei tajuta, että hekin tarvivat iltavapaansa! Kotiin tarvitaan hoitoapua, kun ei pärjätä ku lapsia on enemmän kuin yksi. Senkin tiedän, että jotku vanhemmat haluavat olla pois töistä, niin soitetaan että muksu on sairas..vaikkei olekkaan.

Siis pitäisikö oksennustaudissa oleva kaksivuotias jättää yksin kotiin? missäs ne aivot taas ovat?

No on tuokin kyllä aika asiaton kirjoitus... Kyllä se minuakin joskus korpeaa, että yhteiskunnassa tuntuu olevan vallalla ajattelumalli, että lapsettomat kelpaisivat vain verojen kerääjiksi lapsiperheellisten sosiaalietuuksiin ja että kuinka esim. yksinelävien oikeuksia ei yhteiskunnassa täysin tunnusteta
( lapsettomien pitää esim. tyytyä huonompiin vuokra-asuntoihin asuntomarkinoilla ja joustaa lapsiperheellisten edessä lähes kaikessa yhteiskunnassa ja jos ja mikäli lapseton on töissä niin lapsettoman pitäisi mieluiten tehdä joka viikko ylitöitä, että lapsiperheelliset ehtivät viideksi kotiin laittamaan lapsilleen ruokaa, jne. jne.) ,mutta en minä sentään vihaa lapsiperheellisiä, kun olen itsekin ollut joskus lapsi ja ystävieni ja läheisteni lapset ovat kaikki minulle rakkaita ja tärkeitä. Minä tietysti tunnenkin vain fiksuja pikkulasten vanhempia, jotka eivät vastakkainasettelua perheelliset- perheettömät edes tee. Eikä vanhempi ikäpolvi edes puhu asioista siten, kuin nykyiset kolmi-nelikymppiset.


Ihan totta se kyllä on, että ei ennenkään yhteiskunta pyörinyt niin paljoa lasten ympärillä, kuin nykyisin, eli egoismia siis tarpeettomasti synnytetään yhteiskunnassa. Ennen lapset meni vanhempien mukana jopa töihin monilla aloilla ja leikkivät siellä, jos ei ollut hoitoapua saatavilla. Eikä tainnut olla "erityishuomiota" kaipaavia lapsia niin paljoa kuin nykyisin, tai jos olikin ( en tiedä), niin ainakaan niistä asioista ei tehty yhteiskunnassa sellaista numeroa kuin nykyisin. Ja naisten piti mennä töihin muutaman kuukauden päästä synnnytyksestä, mikä tietysti on onni, ettei enää ole siten, vaan että nyky-äidit saavat pitää kunnolliset äitiyslomat.


Nykyisin se taitaa olla yhteiskunnassa niin, että niin monelle puoskarille lapsiasiat ovat bisnes, että sen takia vanhemmuudesta täytyy yrittää tehdä jotakin erikoista tai erityistä. Kun porukka ei enää halua niin paljoa synnyttää ja naisetkin ovat tajunneet, että elämä on paljon mielekkäämpää vain pienen lapsiluvun kanssa ( ja lastenkin etu, koska sitten lasten äideillä riittää huomiotakin niille lapsilleen riittävästi, kaikille tasapuolisesti), niin sitten yhteiskunta yrittää epätoivossaan luoda jotakin gloriaa tavallisen asian, kuten lapsensynnyttäminen ja perheen perustaminen, ympärille. Eikä monille vanhemmille riitä olla vaan taviksesti vanhempi, vaan siitä asiasta, "olla vanhempi", jotkut tekevät itselleen oikein uran. On nähty telkkarissakin kotiäitejä melkein suu vaahdossa selittämässä, kuinka lasten synnyttäminen on "työ", josta kärjekkäimpien mukaan yhteiskunnan tulisi maksaa täyttä palkkaa siihen asti, kunnes joka mukelo on 18- vuotias. En voi mitään sille, että ihmettelen sellaista asennetta.


Eikä mulla tietysti mitään suurperheellisiäkään vastaan ole; en vaan tajua, että miten ne jaksaa, siis jos on vaikka kymmenen vuoden-parin välein syntynyttä lasta.


Sun kirjoitus ei ehkä kuuluisi perhe-aiheen palstalle, kun haluat luoda vastakkainasetteluja lapsiperheellisten ja lapsettomien välilllä, mikä lienetkin.

Älkää nyt ottako mitään lehti kirjoituksia tosissaan, ne on täyttä puppua, niitä kirjoittavat ne lapsettomat ja kateelliset ihmiset joilla ei ole mitään tietoa vaan arvailevat ja haluavat vaan keskustelua aikaiseksi, siksi provosoivat. Se on heidän työtään tehdä lehtijuttuja.

Naurettavia juttuja kyllä riittää ja ihmisiä jotka haluavat saada raivoa aikaan.

Voitko hieman määritellä mitkä ne ovat ne perheellisten etuudet, mitkä nyt sapettaa eniten? Onko ne nuo perheparkit, jotka kyllä minun kokemukseni mukaan on suurimmaksi osaksi autoittaneet n.40-50v tyypit ihan ilman lastenistuimia. Vai esim. oikeus matkustaa ilmaiseksi kaupungin bussilla vaunujen kanssa, joka minusta kanssamatkustajana oli vain hyvä, ettei bussit seiso odottelemassa kärryistä taaperoa repivää maksavaa asiakasta...

Meille perheellisille usein sanotaan lastenhoito-ongelmissa työn takia, että sehän on ammatinvalintakysymys. Ehkä Se on myös lapsettomille. Miksi työskennellään paikoissa, jossa kaikki revitään lapsettoman selkänahasta. Barrikadeille sieltä!

Lapsettomana tein vuorotyössä paljon pyhiä, loma-aikoja jne. mutta rajansa kaikella. Meillä onneksi työporukka on niin fiksu, että ei oleteta lapsettomien tekevän kaikkia jouluja tmv vaan vastuu jaetaan perheellisillekin.

Jotenkin tämä hassu yhteiskunta nyt kaikkinensa on ajautunut ihmeelliseen hyysäystilaan. Ja ne jotka oikeasti sitä hyysäystä tarvitsisivat, jäävät unhoon. Mitä tuota vanhusten, sairaiden ja oikeasti köyhien elämää enää murehtimaan, ainahan voidaan paapoa, en nyt tiedä onko oikea sana tuottavaa kansanosaa... Räyhätä homojen ja lesbojen vihkioikeuksista, keskittyä perheellisten parkkitilanteeseen jne. Jotka toki on tärkeitä asioita, mutta joskus tuntuu, että on olemassa ihan OIKEASTI tärkeitä asioitakin.

MInä taas olen perheellinen. Ja teen hyvin paljon töitöä viikonloppuisin, ja koulujen loma-aikoina. Kun tarvitse itse niitä lomia mm. koulujen alkuun ja sellaiseen. Puolisoni taas ei voi lomailla noita aikoja, mutta voi lomailla koulujen lomilla. Teen paljon myös iltoja. Jotta voin olla paremmin lasten kanssa yhdessä mieheni kanssa. Se on selkeä yhteenlasku. minun vapaat miehen vapaat=aikuisen tuki lapsille. Yhteista vapaa-aikaa meillä ei juuri ole, vielä.

Eikä sieltä töistä olla pois, jos se lapsi sairastuu. Se on puhelin kauniiseen käteen, ja vuoronvaihto tarvittaessa. Mieheni nipistää työajasta, minä ehkä hiukan. Mutta työt ei lasten sairastumisen vuoksi kasaannu kyllä yhtään kenellekkään. Paitsi miehelleni, mutta hän voi jotain tehdä kotonakin.

Että kuule, ei se ihan niin ole, että me perheelliset jotenkin aina oltaisiin vain saamapuolella. Teen muuten myös paljon tuplavuoroja ja ylitöitä. Ihan siksi, että kaikki ei kasaantuisi niille, jotka ovat töissä. Koska pystyn. Ja kun poissaoloja katsellaan, ei me perheelliset sieltä sen kummemmin erotuta. JOkainen sairastaa joskus. Niin lapsellinen kuin lapsetonkin. Ja ihan samassa veneessä olemme.

Ikävää, jos jossain perhe aiheuttaa perheettömälle hankaluuksia. Toki lapset antavat lainsäädännössä ja Tesseissä jotain etuja verraten lapsettomiin. Mutta meillä saa vapaata sen lemmikinkin tarpeeseen. Oli se sitten lapsettoman taikka lapsellisen. Kollegat autamme toisiamme. Vaihda äkkiä työpaikkaa, aloittaja, jos olet huonossa paikassa. Meillä asiat tehdään kuten henkilöstölle sopii. Jokainen joustaa vuorollaan. Ehkäpä meidän työpaikassamme siksi onkin niin hyvä olla. Oli sitten lapsia, tahi ei.

Meillä on vissiin töissä sellainen raja kuinka monta päivää vuodessa saa olla palkallisella sairauslomalla. Olen vaan kuunnellut lapsettomien sinkku miesten juttuja, kun alkaa vuosi loppua, pitää kuulemma kaikki hyödyntää. Myös krapula poissaolot on ihan ok, ainakin sinkkuäijille. Naisten en ole kuullut ainakaan rehentelevän em. asioista. Eiköhän ne poissaolot ole siis yksilön julkeudesta kiinni, eikä lapsista.

Ei se yhteiskunta pyöri niin, että me kaikki oltais homoja.

Eikö homot ja lesbot vois kaikki lähettää vaikka ahvenanmaalle niin ne vois sielä rauhassa yrittää lisääntyä?

Minä en välitä perheellisten autopaikoista missään, ajan siihen jos on vapaana vaikken enää ole pienten lasten äiti. Minulle kuuluu kaikki paikat paitsi invalidipaikat ja sen semmoset, mutta perheellisten paikkoja en huomioi, ne ovat täysin turhia.
Ostoskärreissä on lapsille istuimia, ei siinä tarvi lasta ja ostoksia kanniskella, ja kyllä ne perheelliset usein on myös niitä tervejalkasia jotka jaksaa kävellä kauempaakin kuin oven edestä siinä missä me muutkin tervejalkaiset.

Ja tavallaan olen perheellinen, kun on lapsia mutta ovat jo aikuisia, mutta perheellinen silti. Perhepaikat on höpöhöpöä, minä ajan siihen kun on vapaana.

En koe että on mitään etuoikeuksia vaikka lapsi on.... Mitä nämä etuoikeudet sitten ovat? En ymmärrä.

minä minä minä minä...