Tämmöistä kysyn nyt aika tietämättönä. Ei mene mun järkeeni, vaikka olen nyt aika lailla yrittänyt lukea ennakkoperinnöstä sun muista netin kautta. Elikkäs tilanne on seuraavanlainen.
Isoäitini menehtyi viime joulukuussa. Hänellä oli testamentti, jossa hän nimenomaan pyysi että hänen edesmenneen puolisonsa pojat xx ja yy hoitavat pesän selvitykset, perunkirjoitukset ym. sen semmoiset juoksevat asiat. Testamentin mukaan minä ja siskoni peritään mummun osa. Mummun edesmenneen puolison osan perivät pappani kolme lasta. Siskoni ja minun äiti saa vain lakiosuuden.
Perunkirjoitus on nyt onneksi ohi. Nämä herrat xx ja yy käyttäytyivät koko sen ajan siihen perunkirjoitukseen asti todella epäkunnioitettavasti sekä muutenkin törkeästi. Jouduin hoitamaan äitini puolista paljon paperiasioita kuntoon sekä sukuselvityksen äidistäni tekemään. Sain koko ajan paskaa niskaan, miten muka ne hakemani sukuselvitykset eivät riitä, että joka paikasta muka tarvitsee ne hakea erikseen, jossa äitini on eläessään asunut. Tai miten ne laput mitä tein oli kuulemma väärin tehtyjä. Jne. jne. Ne oli ihan asiakirjamalleista ne kaikki valtakirjat sun muut tehty ja keskusrekisteristä sanoivat neljännellä soittokerralla, että mikä tässä on vielä mulle epäselvää kun kolmannen kerran jo ainakin soitan samasta asiasta. No, eihän siinä mulle mitään epäselvää ollutkaan vaan näille herroille xx:lle ja yy:lle.
Perunkirjoitustilanne meni kuitenkin sulassa sovussa ja rennosti kuten halusinkin ja toivoin sen menevän. Mutta nyt sitten ihan puskista nämä herrat väittävät, että edesmennyt mummoni on vuonna 2002 maksanut ennakkoperintöä äidilleni n. 2800€ mikä ei pidä ensinnäkään paikkansa. Heidän mukaan tässä ei kuulemma tarvitse muistella, että tämmöinen oli kuulemma heidän mielestään mummoni tahtotila ja näin ollen se vähennetään äitini lakiosuudesta. Heillä ei ole mitään dokumenttia saati muuta todistetta tästä heidän väittämästään ennakkoperinnöstä.
Äitini oli todella pöyristynyt asiasta kuten myös minä, siskoni ja isäni. Me ollaan se ymmärretty aivan eri tavalla. Mummo itse aikanaan sanoi, että hän maksaa sen äitini ja isäni lainavelan loppuosan mitä ei ollut jäljellä kuin sen n. 2800€. Hän vielä painotti, että se ei kenellekään muulle kuulu ja että ne on hänen omia rahojaan joista hän sen maksaa eikä siitä tarvitse äidin koskaan enää murehtia saati enää siitä puhua. Mummo itse jutteli monet kerrat, että ei hän ollut velvollinen sitä maksamaan, mutta HÄN HALUSI ITSE maksaa sen pois ja kun hän jotain päätti sekä lupasi, hän myös piti lupauksensa. Siinä vasta oli jämptti mummo!
Sitä tässä nyt kysyisin osaako kukaan sanoa miten tässä tilanteessa pitäisi toimia, kun ei äidillänikään ole mitään lappua missä lukisi mustaa valkoisella ettei sitä ennakkoperinnöksi mummo ole ikipäivänä tarkoittanut? Eikä siis ole näillä mummon edesmenneen puolison pojillakaan mitään dokumenttia. Tässä ollaan nyt tilanteessa, että sana sanaa vastaan. He sanoivat, että ei tässä tilanteessa tarvitse mitään muistella. Heidän mukaan "totuus" on toinen ja äidiltäni tullaan vähentämään lakiosuudesta ennakkoperintö.
Eihän sen herttileeri voi mennä noin jonkun OLETTAMUKSEN mukaan! Eikä se käsittääkseni edes heidän perittävää summaa kasvata, mikäli äitini lakiosuudesta nyt vähennettäisiin se ns. ennakkoperintö mistä ei mitään dokumentteja kellään ole. Ainoa mitä se tuossa tapauksessa kasvattaisi, olisi minun ja siskoni perittävä osuus.
Ei tämä oikein ole mielestäni. Tässä jo vainajan muistoakin loukataan, joka on enemmän kuin väärin!
Voiko tässä tosiaan olla nyt niin, että nämä herrat xx ja yy ovat katkeria äidilleni edelleen ja yrittävät vielä kostaa tällä tavalla hänelle, jottei äiti saisi lainmukaista osaansa perinnöstä? He eivät nimittäin olleet todellakaan innostuneita - pikemminkin järkyttyneitä - kun ilmoitin jo aikanaan ja toimitin sitten lopulta perunkirjoitukseen lapun, missä äiti vaatii saada lakiosuutensa.
Luulin jo stressaamisen loppuneen, kun perunkirjoitus oli, mutta toisin kävi. Ja nämä herrat xx ja yy ovat molemmat jo reippaasti päälle 50v, että "hieman" ihmetyttää miten tuon ikäiset miehet käyttäytyvät kuin kaksi pahaista teinipoikaa ja yrittävät viilata linssiin niin paljon kuin ehtivät.
Kiitos jo valmiiksi teille, jotka vastaatte!
Isoäitini menehtyi viime joulukuussa. Hänellä oli testamentti, jossa hän nimenomaan pyysi että hänen edesmenneen puolisonsa pojat xx ja yy hoitavat pesän selvitykset, perunkirjoitukset ym. sen semmoiset juoksevat asiat. Testamentin mukaan minä ja siskoni peritään mummun osa. Mummun edesmenneen puolison osan perivät pappani kolme lasta. Siskoni ja minun äiti saa vain lakiosuuden.
Perunkirjoitus on nyt onneksi ohi. Nämä herrat xx ja yy käyttäytyivät koko sen ajan siihen perunkirjoitukseen asti todella epäkunnioitettavasti sekä muutenkin törkeästi. Jouduin hoitamaan äitini puolista paljon paperiasioita kuntoon sekä sukuselvityksen äidistäni tekemään. Sain koko ajan paskaa niskaan, miten muka ne hakemani sukuselvitykset eivät riitä, että joka paikasta muka tarvitsee ne hakea erikseen, jossa äitini on eläessään asunut. Tai miten ne laput mitä tein oli kuulemma väärin tehtyjä. Jne. jne. Ne oli ihan asiakirjamalleista ne kaikki valtakirjat sun muut tehty ja keskusrekisteristä sanoivat neljännellä soittokerralla, että mikä tässä on vielä mulle epäselvää kun kolmannen kerran jo ainakin soitan samasta asiasta. No, eihän siinä mulle mitään epäselvää ollutkaan vaan näille herroille xx:lle ja yy:lle.
Perunkirjoitustilanne meni kuitenkin sulassa sovussa ja rennosti kuten halusinkin ja toivoin sen menevän. Mutta nyt sitten ihan puskista nämä herrat väittävät, että edesmennyt mummoni on vuonna 2002 maksanut ennakkoperintöä äidilleni n. 2800€ mikä ei pidä ensinnäkään paikkansa. Heidän mukaan tässä ei kuulemma tarvitse muistella, että tämmöinen oli kuulemma heidän mielestään mummoni tahtotila ja näin ollen se vähennetään äitini lakiosuudesta. Heillä ei ole mitään dokumenttia saati muuta todistetta tästä heidän väittämästään ennakkoperinnöstä.
Äitini oli todella pöyristynyt asiasta kuten myös minä, siskoni ja isäni. Me ollaan se ymmärretty aivan eri tavalla. Mummo itse aikanaan sanoi, että hän maksaa sen äitini ja isäni lainavelan loppuosan mitä ei ollut jäljellä kuin sen n. 2800€. Hän vielä painotti, että se ei kenellekään muulle kuulu ja että ne on hänen omia rahojaan joista hän sen maksaa eikä siitä tarvitse äidin koskaan enää murehtia saati enää siitä puhua. Mummo itse jutteli monet kerrat, että ei hän ollut velvollinen sitä maksamaan, mutta HÄN HALUSI ITSE maksaa sen pois ja kun hän jotain päätti sekä lupasi, hän myös piti lupauksensa. Siinä vasta oli jämptti mummo!
Sitä tässä nyt kysyisin osaako kukaan sanoa miten tässä tilanteessa pitäisi toimia, kun ei äidillänikään ole mitään lappua missä lukisi mustaa valkoisella ettei sitä ennakkoperinnöksi mummo ole ikipäivänä tarkoittanut? Eikä siis ole näillä mummon edesmenneen puolison pojillakaan mitään dokumenttia. Tässä ollaan nyt tilanteessa, että sana sanaa vastaan. He sanoivat, että ei tässä tilanteessa tarvitse mitään muistella. Heidän mukaan "totuus" on toinen ja äidiltäni tullaan vähentämään lakiosuudesta ennakkoperintö.
Eihän sen herttileeri voi mennä noin jonkun OLETTAMUKSEN mukaan! Eikä se käsittääkseni edes heidän perittävää summaa kasvata, mikäli äitini lakiosuudesta nyt vähennettäisiin se ns. ennakkoperintö mistä ei mitään dokumentteja kellään ole. Ainoa mitä se tuossa tapauksessa kasvattaisi, olisi minun ja siskoni perittävä osuus.
Ei tämä oikein ole mielestäni. Tässä jo vainajan muistoakin loukataan, joka on enemmän kuin väärin!
Voiko tässä tosiaan olla nyt niin, että nämä herrat xx ja yy ovat katkeria äidilleni edelleen ja yrittävät vielä kostaa tällä tavalla hänelle, jottei äiti saisi lainmukaista osaansa perinnöstä? He eivät nimittäin olleet todellakaan innostuneita - pikemminkin järkyttyneitä - kun ilmoitin jo aikanaan ja toimitin sitten lopulta perunkirjoitukseen lapun, missä äiti vaatii saada lakiosuutensa.
Luulin jo stressaamisen loppuneen, kun perunkirjoitus oli, mutta toisin kävi. Ja nämä herrat xx ja yy ovat molemmat jo reippaasti päälle 50v, että "hieman" ihmetyttää miten tuon ikäiset miehet käyttäytyvät kuin kaksi pahaista teinipoikaa ja yrittävät viilata linssiin niin paljon kuin ehtivät.
Kiitos jo valmiiksi teille, jotka vastaatte!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kiitettävän pitkästä stoorista poimin lauseen: " Mummo itse jutteli monet kerrat, että ei hän ollut velvollinen sitä maksamaan, mutta HÄN HALUSI ITSE maksaa sen pois ja kun hän jotain päätti sekä lupasi, hän myös piti lupauksensa."
Rintaperillisen saama lahja on nimenomaan ennakkoperintöä, ellei lahjakirjassa toisin määrätä. Mutta vanhemmat saavat maksella lastensa elinkustannuksia ja laskuja itse maksun olematta verotettava lahja, kun summat eivät ole isoja heidän varallisuuteensa nähden. Oleellista siis on, että rahaa ei anneta lapsen kouraan maksua varten.
En ole lakimies ja em. perusteella tuo raha ei olisi mummon omin käsin maksamana ennakkoperintö, mutta rahan antaminen äitisi kouraan lainan maksamiseksi muuttaa tulkinnan lahjaksi ja siten ennakkoperinnöksi. Sekin on tulkinnallista, että onko isomman lainan lyhennys elinkustannus tai juoksevia maksuja. Asiaanne hoitavat ukkelit eivät ehkä olekaan väärässä ja muistakaa, että perinnönjako edellyttää kaikkien osakkaiden hyväksynnän tai pesään on haettava pesänselvittäjä/-jakaja ja tuo 2800€ on niissä kuluissa pikkuraha.
>>em. perusteella tuo raha [2.800 €]ei olisi mummon omin käsin maksamana ennakkoperintö, mutta rahan antaminen äitisi kouraan lainan maksamiseksi muuttaa tulkinnan lahjaksi ja siten ennakkoperinnöksi.
Miksi ihmeessä ajattelet, että tuo EI olisi ennakkoperintöä?
Jotta se ei olisi,niin silloin asia olisi pitänyt erikseen lahjakirjassa mainita.
>>Eihän sen herttileeri voi mennä noin jonkun OLETTAMUKSEN mukaan!
Kiitos asiallisista vastauksista! Nyt olen taas astetta viisaampi tästä asiasta. Juu, ei tästä mitään riitelemään kannata, kun kuitenkin aika pienestä summasta kyse.
Olen vaan niin tuohtunut jälleen, kun nämä "kaikkitietävät" perunkirjoituksen tekijät ovat jostain syystä perunkirjaan vielä jälkeenpäin sen jo allekirjoitettuamme lisänneet mm. kohdan tästä ennakkoperinnöstä mikä tuntuu "hieman" hölmöltä. Ei kai perunkirjaan voi enää lisäillä mitään sen jo allekirjoitettuamme?
Olen niin onnellinen, kun tämä loputtomalta tuntunut "sota" on aikanansa ohi. Toivottavasti jo pian. =)
***Ei kai perunkirjaan voi enää lisäillä mitään sen jo allekirjoitettuamme?***
Kyllähän perukirjaa voi täydentää. Eikä siihen osakkaiden allekirjoituksiakaan tarvita. Pesän ilmoittajan on oma (valaehtoinen) vakuutuksesa allekirjoitettava ja uskottujen miesten omansa, mutta siinä ne laissa vaaditut allekirjoitukset sitten ovatkin.
Kutsu toki pitää toimittaa täydennysperunkirjoitukseen(kin). Joten ei sinne perukirjaan ihan noin vaan lisäillä.
Ap: "perunkirjoituksen tekijät ovat jostain syystä perunkirjaan vielä jälkeenpäin sen jo allekirjoitettuamme lisänneet mm. kohdan tästä ennakkoperinnöstä"
>>Kyllähän perukirjaa voi täydentää. Eikä siihen osakkaiden allekirjoituksiakaan tarvita.
***Kyse voi olla väärennyksestä tai lievästä väärennyksestä.***
Ja höpön höpön. Tietenkään ei voi olla kyse "väärennöksestä", jos perukirja oikaistaan vastaamaan tosiasioita. Eikä sen oikaisun tekemiseen tarvita muita kuin pesän ilmoittaja ja uskotut miehet. Jos perukirja on jo toimitetu verottajalle, pitää tehdä täydennysperukirja.
>>Tietenkään ei voi olla kyse "väärennöksestä"
Tosikertomus elävästä elämästä.
Henkilö kuoli ja leski ilmoitti perunkirjoituksessa kiinteistöt ja pankkitilin vainajan omaisuudeksi.
Perunkirjoituksen jälkeen leski teetätti uskotuille miehille uuden perukirjan jossa muutti tilin omistussuhdetta.
1. perukirja oli toimitettu verottajalle mutta tämä 2. jäi toimittamatta vaikka siinä oli sama päiväys kuin 1. perukirjassa.
Tällä 2. perukirjalla leski pääsi tiliin käsiksi ja tyhjensi sen.
Myöhemmin selkkauksen taki toimitettiin täydennysperunkirjoitus joka sekin meni metsään kun leski pelasi 2. perukirjalla.
Toinen kerta sitten onnistui.
1. perukirjan mukaan leski olisi saanut 60 000€ tasinkoa ja oikean täydennysperukirjan mukaan leski oli varakkampikuin vainaja.
Leskellä hallintaoieus testamentilla koko omaisuuteen.
oliko 2. perukija väärennös vaikka se oli lähempänä totuutta kuin 1. versio?
>>Perunkirjoituksen jälkeen leski teetätti uskotuille miehille uuden perukirjan jossa muutti tilin omistussuhdetta.
1. perukirja oli toimitettu verottajalle mutta tämä 2. jäi toimittamatta vaikka siinä oli sama päiväys kuin 1. perukirjassa.
Tällä 2. perukirjalla leski pääsi tiliin käsiksi ja tyhjensi sen.
Apua...Onko kellään sataprosenttisen varmaa tietoa sellaisesta aiheesta kuin LAKIOSUUDEN TÄYDENNYS.Minä sain aikoinaan kymmeniä tuhansia euroja silloin vielä varakkaalta isältäni ennakkoperintöä.Viralliset paperit tehtiin että sitten joskus kun isä kuolee,niiin minulle maksettu ennakkoperintö vähennetään luonnollisesti minulle kuuluvasta lakiosasta,että kaikki neljä sisarusta saa varmasti saman verran perintöä.Vaan eipä olisi tullut mieleenkään että kun vuodet vierivät niin isä ajautui konkurssiin ja on menettänyt koko omaisuutensa.Kun hän kuolee ei häneltä jää jäljelle mitään perinnöksi kenellekään.Luin netistä sekavaa tietoa aiheesta lakiosuuden täydennys.Voiko se olla totta?Olenko ymmärtänyt jotakin pahasti väärin???Voivatko minun kolme sisarustani isän kuoltua alkaa vaatimaan minulta lakiosan täydennystä,koska olen aikoinaan saanut isältä rahaa etukäteen???Finlexin sivuilla sanottiin,että ei tarvi maksaa.Kuitenkin niin monilla muilla sivuilla sanottiin että jos vainajan omaisuus ei riitä tarvittavien lakiosien maksuun voivat toiset ilman lakiosuuttaan jäävät perilliset vaatia lakiosuuden täydennuystä siltä,joka on saanut perintöä ennakkoon.En halua olla ahne.Minä kyllä mielelläni vaikka maksaisinkin reilun pelin hengessä sisaruksilleni rahaa että hekin saisivat jotakin,mutta olen nykyisin Kelan työttömyyskorvauksen varassa elävä tyhjätasku,jolla on tuhansien eurojen velat ulosotossa.Tulen hulluksi,kun ei ole oikeaa tietoa tästä???Tietääkö kukaan???Auttakaa please!!!Jos pääsen töihin on minulla vielä mahdollisuus maksaa ulosotossa olevat velat joskus pois.Mutta jos minulta vaaditaan tätä lakiosuuden täydennystä enkä pysty maksamaan sitä ja se menee ulosottoon olen ikuisesti velkahelvetissä.
Ei kai mikään velkahelvetti kestä nykyään ikuisuuksiin. Velat vanhenevat joskus, jos niitä ruvetaan perimään. Sisarusten kannattaa miettiä sitä, miten asiallista on rikkoa keskinäiset välit riidellen rahasta, vielpä siitä rahasta, jota todellisuudessa ei ole olemassakaan. (Näinhän asia on stupid-nimimerkin kuvailemassa tilanteessa!)
Toki kymmenestä viiteentoista vuotta ulosottovelallisena tuntuu helvetiltä mutta ei se ikuisuus ole - toisin kuin ennen, kun velkoja voitiin pitää voimassa loputtomiin.