unohtamaan. Olemaan kuin ei mitään merkittävää olisi ollutkaan. Ajattelemaan, että parempi näin. Pakotettu pitämään tunteet ja ajatukset sisällä. Pakotettu etsimään vastauksia ja apua kaikkialta muualta paitsi häneltä, jolla ainoastaan ne vastaukset olisi. Pakotettu tukahduttamaan tunteet, pakotettu yrittämään vihata rakkauden sijasta. Pakotettu järkeilemään; ei hän ollut minulle sopiva vaikka en ketään kohtaan ole tuntenut yhtä vahvasti. Pakotettu esittämään että ei ollut mitään tärkeää. Pakotettu nitistämään toivonkipinät, kun ne joskus nousevat. Pakotettu pyyhkimään hyvät muistot. Pakotettu tuhlaamaan tunteet. Pakotettu ajattelemaan toisten onnea. Pakotettu yrittämään selvitä.
Pakotettu
väärinmeni.
33521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
kun noin kovasti pakottaa!
Surullista :( Mulla sama tilanne, mutta noin se joskus vaan menee... Ei voi mitään.
Kuulostaa tutulta, mielenkiinnosta, miksi olet asettanut tällaiset rajoitteet itsellesi? Etkö ole mielestäsi ansainnut onnea?
Niin. Onneksi edes ♥ tietää totuuden.
Mietis miltä siitä toisesta tuntuu kun elät pakkojesi vankina.
Eihän se toinen edes tiedä, vai mitä? Kun mitään merkittävää ei ollut ja kaikki vain kuviteltiin. Ketään ei sitten sattunut, paitsi kahta sydäntä.
Juuri näin. En ole ap, mutta kyllä.
Miten niin kahta sydäntä?
Minkä vieraiden sydämien puolesta sinä puhut, kuten tietäisit kaiken tai edes mitään?
No yhtä sydäntä. Anteeksi, ei ollut tarkoitus antaa kenellekään toivoa. Ne kipinäthän piti nitistää.
Onko sun mielestä jotenkin jaloa antaa turhaa toivoa tahallaan ihmisille muiden ihmisten puolesta? Omasta puolestasi voit kyllä antaa.
http://youtu.be/0FBFVLunYA4
Tuo alotus, jos mikä on niin keksitty, jolle joku varmaan parhaillaan nauraa kippurassa, kun lukee näitä teidän viestejänne.
Toivoahan on aina, mutta toivoa juuri tietystä ihmisestä ei ole aina, joten turhaa sitä ruokkia. Trolleja voi aina ruokkia.
Jos jotain toivoa olisi tai jotain olisi tehtävissä, en tähään tilaan olisi ajautunut.
Voihan ap:lla olla ollut jotain meneillään hänen kanssaan josta hän on ollut pakotettu luopumaan. Samalla hän tuhosi kaksi sydäntä, omansa ja toisen. Törkeää!
Juuri sama tilanne täällä.
Miksi rakastua ja kokea tämä tuska.
yritän kovasti ajatella että ' Suurinta Rakkautta on Luopuminen ' .. hiukan auttais omaa oloa joka on maassa
On tunteita mutta meillä menee aina sukset
ristiin:((
Tänään jätin viimeisen viestin Rakkaalleni lopetin yhteyden pitämisen täysin kksien tauon jälkeen parempi että hän löytää onnen itse en todellakaan tunne olevani hänen onnensa.
Tämä oli niin hyvin kirjoitettu. Kiitos. Häntä kohtaan tunsin tosi paljon syviä tunteita ja olisin niin paljon halunnut elää hänen kanssaan. Hän oli mahtava kaveri ja minulla on tosi ikävä häntä. Minulla on ikävä kaikkea, mitä tehtiin yhdessä. Ei ole päivääkään, etten olisi ajatellut häntä. Hän on kulkenut sydämessäni siitä asti.
Meinasin murtua ikävään, mutta on ollut pakko hyväksyä, etten ollut tarpeeksi hyvä, rakastettava, lahjakas, varakas, sopiva, whatever. Ehkä en saa koskaan tietää...
moi Häntä kohtaan tunsin paljon syviä tunteita
rakastan m miestä
Ja oletko s nainen kertonut sille m miehelle että sinulla on paljon syviä tunteita häntä kohtaan?
Tänne noiden asioiden kirjoittaminen ei ikävä kyllä auta.
olen
olisiko madolista että olet se m mies jota rakastan
Lähes täydellistä
olen
olisiko madolista että olet se m mies jota rakastan
P nainen oli tunteiteni kohde tapasimme muutaman kerran ja puhuimme joka päivä .. useiden kksien ajan .. olin valmis luopumaan omasta elämästäni ja muuttaa hänen luokseen mutta hän ei koskaan kertonut tunteitaan ja hänelle oli tärkein kysymys mitä hän esitti minulle oletko mustasukkainen ... useasti - lopulta ymmärsin että hän tapasi muita .. rakastin kaikesta huolimatta häntä .. ja lopulta vain totesin että en voi antaa hänelle onnea .
P nainen (hänkö?) ei kertonut tunteistaan minullekaan, ei koskaan vaikka minä kysyin ja kysyin, vuodatin omani sydänjuuria myöten. Rakastin ja palvoin, olisin tehnyt kaikkeni mutta tuntui että hän vain leikki. Lopulta luovuin toivottomana. En kuitenkaan saanut kuvaa että hänellä olisi ollut muita. En tiedä miksi hän on sellainen, ehkä hän ei voi itselleen mitään. Silti, rakastan aina.
Hänestä luovun vielä joskus, kun olen siihen valmis. Väärin meni meidän kohdalla. Yritän jatkaa, niin kai hänkin. Miksi näin voi mennä kaikki pieleen?Valvomme varmasti molemmat edelleen tilanteen vuoksi. Tai ehkä hän on jo päässyt yli. Kuitenkin näin hänen katseestaan että näin ei vielä olisi. Se kaikki halaukset,suudelmat...Häntä kaipaan edelleen vaikka on pakko hänet unohtaa.Hän on jotain mitä kukaan muu ei vaan voi koskaan olla.
kannan hänen nimeään sydämessäni aina ..
Suurinta Rakkautta on Luopua siitä
Aina on toivoa. Koska ap riuhtaisee pakkopaidan päältään ja murtautuu vankilastaan ansaitsemaansa elämään?
samoin
aika onneksi parantaa lopulta
I finally discovered the deepest desire of my heart and was forced to forsake it.
Miksi ihmeessä luovuttaisit ? Et kai sentään ole luovuttaja tyyppiä? Kukaan, ei kukaan pakota sinua luovuttamaan noin tärkeässä asiassa!!!
Taistele kunnon taistelu ja voita!
Rakkauden eteen kannattaa taistella, mutta siihen tarvitaan kaksi jotka valmiita taistelemaan ja haluamaan toisensa.