Elämäni on ollut yhtä pyörremyrskyä. Olen hyvin väsynyt henkisesti ja elämäni tuntuu yhdelle vastoinkäymisten rintamalle. Olen tehnyt elämässäni virheitä, mutta olen myös saanut maksaa niistä kalliisti. Myös minulle on tehty väärin ja satutettu todella pahasti. Rikkoonnuin täydellisesti avioerossa ja tuntuu etten eheydy enää kokonaiseksi. Tänään näin exäni ensimmäisen kerran eroni (2 vuotta sitten) jälkeen ja jouduin hyvin voimakkaan tunnekuohun valtaan. Miksi en pääse ylitse tästä? Miksi joudun maksamaan myös vanhoista virheistäni vieläkin? Olen mielestäni jo sovittanut virheeni.. Enkö ole ansainnut kaiken kärsimyksen jälkeen jo onnellisuutta ja rauhaa sielulleni ja mielelleni? Tunnen itseni hyljätyksi, toisen luokan kansalaiseksi. Läheisten ihmisten itsekkyys, ahneus ja pahantahtoisuus syö minua myös sisältä. Miksi näin pitää olla? Luulin että läheisten tulee rakastaa ja tukea toisiansa.. Jatkuuko heidän käyttäyminen näin jatkossakin? Itse toivon että asiat olisivat toisin.
Kiitos jos kerkeät vastailee.
Kiitos jos kerkeät vastailee.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kysymyksesi ovat hyvin syviä. Minä ennustan vain täällä ja katson vain mitä elämissä tapahtuu... mutta sinä olet hyin henkisesti kehittynyt ihminen joka kurkoittelee pidemmälle kuin minun kortit. (siis korttini eivät oikein riitä kysymyksisi laatuun.)
Näen kyllä että elämäsi tulee olemaan "terve" koska haluat välttää kaikenlaisia valheita ja sekaannuksia. Tulet luottamaan sisäiseen ihmiseesi, "keskukseesi" ja erotat asiat terävästi. Otat otteen tilanteista jotka ovat olleet vaikeita. Silloin voi tuntea itsensä tyhjäksi energioissa, se johtuu että teet työsi valmiiksi itsesi kanssa. Haluat rakentaa nämä tilanteet, haluat jatkaa piittaamatta miten on. Olen itsekin kiinnostunut elämänkysymyksistä, minun henkilökohtainen mielipiteeni on että elät henkisessä muutosprosessissa.
Meidän ihmisten tehtävä on elinaikana mm. ottaa kiinni ajatusmaailmasta joka meitä rajoittaa jotta voisimme kehittyä henkisesti. Useimmat estävät omaa henkistä kehitystään koska he ovat täynnä pelkoja. Niin kauan kuin ihminen on kiinni vanhoissa tavoissaan tulee hän kohtaamaan samoja taisteluja koska jokainen luo oman ainoastaan oman todellisuutensa, - kunnes hän ne taistelut jättää eri polkujen kautta joita hän on pelännyt, näkee todellisuuden, ja kasvaa suuremmaksi kuin nämä vastoinkäymiset, eikä hänen sen takia tarvitse niitä enää kohdata/tuntea.
Me käymme täällä vain läpi asioita jotka ovat tärkeitä kunnes ne eivät enää ole tärkeitä. Tarkoitus on jättää tilanteet taakseen, antaa anteeksi ja kuljettaa itseään eteenpäin uusiin mahdollisuksiin joita ei vielä näy. Kaikki koetukset/sisäiset tuskat vievät meitä kohti suurempaa iloa, rakkautta, hyvyyttä ja muita arvoja.
Me itse vedämme vaikeita ihmisiä luoksemme jos tarvitsemme heitä, se on näkemykseni mukaan henkistä kehitystä. Ikävä kyllä me olemme oppineet että elämä on taistelua josta selviydytään juuri ja juuri hengissä. Meitä on estetty "elämään". Elämme sen sijaan ainaisissa pelkotiloissa huomisesta ja ajattelutavassa että meillä ei ole mitään yltäkylläisesti, kuten iloa, rakkautta, turvallisuutta, ystävyyttä, toimeentuloa jne. Ongelmien tunnistaminen on kehityksen merkki, että näet ja joudut kokemaan nämä ulkoiset illuusiot ja turhattomuudet kuten "itsekkyys, ahneus ja pahantahtoisuus".
Se luo vain tuskaa näiden ihmisten elämässä kun heillä ei ole sisäistä rauhaa ja rakkautta. Näen korteista kyllä kohdallasi että haluat poljet näitä vajavaisuuksia maahan ja se kuuluu sinun kutsumukseesi, ehkä teet sitä muilla tavoilla myös? Ihmeekseni näen että kaikki nostamani kortit viittaavat syvyyteesi, tähän kasvuprosessiin joka kuuluu elämääsi. Sinulla on henkinen tasapaino ja voima auttaa sanovat korttini myös, juuri tämä että voit antaa sanoja ihmisille jotka auttavat heitä ymmärtämään, avata porttinsa sisäiseen viisauteen jotta he pääsevät eteenpäin. Ja toisen kerran sain kohdallesi kortin joka kuvaa sanan miekkaa, kääntää epäoikeudet, luottaa omaann tuntoonsa siitä mikä on oikein ja mikä väärin,
Sinä tiedät että kaikki kuuluvat yhteen ja että kaikki jakavat saman yhteyden, vaikka eivät sitä haluaisikaan.
Kiitos rohkaisevista sanoistasi! Tämä pistää minut miettimään uudelleen tarkoitukseni. Ehkä olen taistellut turhaan koko elämäni. Ymmärrän nyt että tehtäväni on olla opettaja ja rohkaista muista. Olen vajavainen kuin muutkin , mutta ymmärrän sydämen asiat! On paljon ihmisiä minua , minua heikompia. Kiitos kun muistutit siitä! :)
Anna itsellesi aikaa, aika parantaa haavat.
Karsi myös elämästäsi sellaiset ihmiset pois jotka vain tuovat pahaa muistuttavat entisestä, niin he tulevat aina tekemään vaikka edessäpäin hyvää näyttävätkin.
Ala harrastamaan jotain uutta ja mielekästä, ne vie ajatukseni pois vanhasta.
Koeta iloita arjen pienistä asioista ja onnistumisista, se on elämän suola ja auttaa jaksamaan.
Uusi rakkaus tulee kun on oikea aika, rakkautta voit silti jakaa mielinmäärin ihan arjen pienillä asioilla. Ole armollinen itsellesi, tee omia juttuja välittämättä muista, koska vain sinä itse tiedät mikä on sinulle parasta. Koeta ajatella positiivisesti, älä vaivu synkyyteen, sillä elämä on siihen ihan liian lyhyt tuhlattavaksi.
Näillä minä nousin elämäni suosta,johon meinasin upota,kiitos ihanien uusien ystävien. Voimia ja jaksamista sinulle :)
Kaksi vuotta erosta on vielä suhteellisen vähän aikaa erosta.
Kyseessä on vielä uuteen elämäntilanteeseen sopeutumisvaihe tuolla kysyjällä, ja juuri siitä syystä tunteet ailahtelevat hyvinkin voimakkaasti. Uskon, että kysyjä saa vakaata maata jalkojensa alle, suuntaa katseen horisonttiin ja löytää ihmisen kenen kanssa löytyy pysyvä kiintymys, hieno mies kun on.
Nimimerkki "sagamar7": n vastaus tuolle kysyjälle oli niin tavattoman hienosti ja fiksusti laadittu, että piti lukea useaan otteeseen että onko tämä tottakaan että joku osaa noin viisaasti sanansa asetella.
Siihen ei oikein mitään voi yksikään vastaaja lisätä.