Lapsen kuolema

Lapsi-kasteelle ei löydy raamatullista perustelua, joka USKOO ja KASTETAAN se pelastuu. Eli ensin usko ja sitten vasta kaste! Lapset pelastuvat lapsen kaltaisessa uskossaan, he eivät vielä tietoisesti tee asioita, jotka erottavat heidät Jumalasta.

Pienet kastamattomat lapset pääsevät Raamatun mukaan taivaaseen. Kuitenkaan kastetta ei saa hyljätä, eikä halveksia.

lapsen holhoaminen Jeesuksen nimeen, tarkoitaa tietysti kastetta ja opetusta. Jumalan valtakuntaan siis kuuluvat kaikki pienet lapset, kuten lukikin. Vai synnyttääkö Jumala kuolleita lapsia kadotukseen? Ilman uskoa niin olisi: "Ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle" (Heb.11:69).

"Kellä ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa (Room.8:9).

Seuraava raamatun kohta osoittaa, että pienillä lapsilla on usko:

Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"

Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14).

Edelleen: "Joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun. (Matt.18:5). Se joka ottaa tykönsä siis lapsen Kristuksen nimeen, saa uskon kautta luokseen itse taivaan Herran.

Jeesus jatkaa tästä: "Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6.)

Jeesus varoittaa halveksimasta lapsia heidän autuutensa tähden: "Katsokaat, ettette katso ylön yhtäkään näistä pienimmistä, sillä minä sanon teille: Heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa. Sillä Ihmisen Poika tuli autuaaksi tekemään sitä, mikä kadonnut oli. (Matt.18:10-11).

Jeesus on siis tehnyt autuaaksi, vanhurskaaksi, perisynnin kautta kadotetun lapsen (pienimmän).

Jumalan edessä ovat vain Jumalan lasten suojelusenkelit. Jumalan sana osoittaa, että taivaan enkelit ovat "palvelukseen lähetetyt niille, jotka autuudenperimän pitää" (Heb.1:14).

Matt.21:14. Ja hänen tykönsä tulivat sokiat ja ontuvat templissä, ja hän paransi heidät.
15. Mutta kuin pappein päämiehet ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, jotka hän teki, ja lapset templissä huutavan ja sanovan: hosianna Davidin Pojalle! närkästyivät he,
16. Ja sanoivat hänelle: kuuletkos, mitä nämät sanovat? Niin Jesus sanoi heille: kuulen kyllä. Ettekö te koskaan ole lukeneet: lasten ja imeväisten suusta olet sinä kiitoksen valmistanut?

Tähän yhtyy myös psalmin kirjoittaja sanoessaan: "Nuorten lasten ja imeväisten suusta perustit sinä voiman" (Ps.8:3).

Kirjoittaessaan pakanuudesta uskoon tulleille efesolaisille Paavali totesi, että Jumala oli herättänyt heidät, kun he olivat kuolleet "ylitsekäymisten ja syntein tähden" (Ef.2:1). Nämä pakanat olivat siis olleet hengellisesti eläviä jossakin elämänsä vaiheissa. Ainoa mahdollinen vaihe oli kun he olivat pienokaisia.

Room.5:15. Mutta ei niin lahjan kanssa ole kuin synnin; sillä jos monta ovat sen yhden synnin tähden kuolleet, niin on paljoa enemmin Jumalan armo ja lahja sen yhden ihmisen Jesuksen Kristuksen armossa monen päälle runsaasti tullut.
16. Ja ei niinkuin (se tuli) yhden kautta, joka syntiä teki, niin myös lahja; sillä tuomio on tosin yhdestä kadotukseen, mutta lahja monesta synnistä vanhurskauteen.
17. Sillä jos kuolema on yhden synnin tähden vallinnut sen yhden kautta, paljoa enemmin ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan yltäkylläisyyden, pitää vallitsemassa elämässä yhden Jesuksen Kristuksen kautta.
18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.

Raamattu kertoo kauniisti lapsista Jumalan lahjana: "Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti" (Ps.127:3).

"Minä tunsin sinut jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnyitkään. (Jer.1:5).

Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Noilla Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.

Eikä siitä tarvitse epäilläkkään.

Lapsella olipa kastettu tai ei, ei ole yhtään omaa syntiä jota kuinka synti voisi hänelle olla este taivaseen pääsyllä..

Ai niin ajattelette että PERI SYNTIHÄN se , mutta eikö Jeesus perisynninkin maksanut Golgatan ristillä.

Ja samoin kun Uskovaisen itsemurhankin tapahduttua hän ei voi enään suullisesti pyytää anteeksi tekoaan, vaan se joka siina on perästävastaajana on älleen Jeesus kun hän sanoo, että jos enemmän kuluttaa niin Minä (Jeesus) palatessani maksan , ja että hän on Edesvastaajana taivaissa.

se joka ei lasten kaltaiseksi taida tuleman, ei hän taivaan valtakuntaa peri.