on liian sekavaa, vaikeaa, kaksin yksinäistä, olen hukassa, surua, kipua, ihmisten ympäröimanä kuitenkin, niin yksin ja rikki....ei jaksais. yön jälkeen aamu..päivä...viikko....vuosi...ja sitten se onkin loppu...miksi täytyy olla vahva, vaikka ei jaksais, hymyillä,nauraa elää vaikka sisällä vain pahaa oloa...riittämättömyyttä...kuunnella..auttaa....ja sitten sanotaan sinä olet aina ollut niin vahva kyllä sinä pärjäät maailmassa ja sinulla on kaikki hyvin...ulkopuolisten toteamus, ei minun sisälle voi kukaan nähdä...jos joskus yritän avata oven sisimpääni...kukaan ei ole kuitenkaan oikeasti kiinnostunut...elämä..joku sanoi joskus...yliarvostettua...
elämä
kaksipuolinen
287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä tuo sama on tuttua .. siinä kun on lapset , rakkaus jota ei ikinä saa , kotieläimiä kumminkin pakko pitää kaikesta huoli .. jotenkin aina selviää päivästä päivään ... itkee aika usein kuinka kohtalo voi olla näin mutta yksin .. kumminkin tämä on elettävä että, oppii arvostamaan onnea silloin kun tulee kohdalleen ja joka hetki tehtävä toisen onnen eteen sitten kaikkensa kun se mahdollisuus tulee.
Hyvin kirjoitettu.. Ja uskon sua.. Kuulostaa tutulta.. Mutta kannattaa ennemmin arvostaa elämää, kuin murehtia! Murheet on niin aliarvioituja niin kauan kunnes tietää mitä ne todellisuudessa ovat!