yksinhuoltajat

Näkisin asian niin että jaksan huomattavasti paremmin kuin moni jotka ovat suhteessa. Olen ollut yksinhuoltaja alusta saakka (melkein alkuraskaudesta asti)

Olen kokoajan ollut yksin, kukaan ei ole missään vaiheessa jakanut mitään hoitovastuuta kanssani, joten olen "joutunut" pärjäämään yksin ja sitämyöden asenteenikin asiaan on aivan eri kuin kaksin lasta hoitavilla. En nyt siis tarkoita että yksin on helpompaa, mutta yksin siihen asiaan suhtautuu jo alusta asti aivan eritavalla.

Tiedän montakin ihmistä jotka valittavat väsymystään vaikka heitä on vanhempina kaksi. ITse en ole valittanut ollenkaan. Pärjään vallan mainiosti lapsen kanssa, yöheräämiset ovat jo rutiinia ja päivälllä nukun samaan aikaan kun vauvakin nukkuu. Tätä on jatkunut nyt n. vuoden verran. Alussa kun oli itkuisuutta, niin muutaman kerran tuli sellainen että "Olisit jo hiljaa, en jaksa enää tuota itkua" mutta tälläinen on varmasti tullut jokaiselle jonka lapsi on yöllä huutanut useamman tunnin putkeen, oli se toinen siinä tai ei.

Enemmän olen kuullut pariskuntien valitusta jakasamisesta. Yksikin on suoraan sanonut, että ihmettelee kuinka yhärit pärjää (ei tiennyt että ole yh) ja sitten toinen että päähajoaisi jos ei jokapäivä pääsisi johonkin kun mies on tullut töistä

Olen 18 vuotias , 2-vuotiaiden kaksosten yksinhuoltaja äiti.. Kyllä rankkaa on ollut ja monesti romahtanut, voimat täysin mennyt , mutta olen pärjännyt hyvin ja saanut tarpeen tullen tukea vanhemmiltani ja heistä onkin ollut suuri apu! Kertaakaan en ole katunut enkä vaihtaisi yhtään hetkeä pois tyttöjen kanssa :)

Itse tein iässäsi jo kahta raskasta työtä ja täällä valitetaan ettei ettei jaksa kaksin yhtä kääröä kotona hoidella.

Kaikki mukavuudet ja koneet kun on nykyään niin täytyy ihmetellä vaan mitä pullamössö sukupolvea oikein olette.

Kamalaa katsella jo talon kokoisia teinejä tuuppaamassa rattaita niin et perän takaa ei näy mitään mitä se edessään tuuppaa.

En olisi perseaukisena kehdannut tuupata lasta vanhemmilleni hoidatutettavaksi ja elätettäväksi. Aika röyhkeää touhua.

Teini juhlii yhteiskunnan tuilla vanhempien hoitaessa ja avustaessa. Ne sanovat et vanhemmat mielellään hoitaa, justniin, kun ne pakotetaan siihen. Ei vanhempien tarvitse enään miettiä mihinkä vapaa- aikansa ja rahansa käyttäisivät kun teini päättää sen. Näin toimii sosiaalisilta taidoiltaan täysin kehittymätön täynnä itseään oleva ääliö ja löytyyhän näitä iäkkäämmistäkin niin ettei sen aina tarvitse välttämättä teini- ikäinen.

Eikö sitäkään tiedetä et saattaa se kakara huutaa 24h putkeen ja odotas vaan kun se alkaa kiljumaan. Kannattaisi mennä kouluihin ja päiväkoteihin tutustumaan siihen meteliin. Monet ovat siellä töissä eikä voi käyttää korvatulppia. Eikö satu naapurissakaan olemaan tramboliinia , jot olis saanut vähän esimakua siitä kiljunnasta ja rääkymisestä.

Ne todelliset haasteet tulevat kyllä eteen paljon myöhemmin kuin lapsen ollessa alle yksivuotias. Jos ongelmia on jo siinä vaiheessa, niitä varmasti on myöhemminkin.

Realiteetit iskevät esiin lasten ollessa kouluikäisiä. Kuvioissa on ehkä jo uusi kumppani tai peräti useampiakin vaihtuvia. Ammatti pitää hankkia ja lapsen ylläpito maksaa. Jos lapsi oireilee, on ehdittävä auttaa häntä. Voi olla ongelmia koulun kanssa, kuten usein onkin, koska varsinkaan pojat eivät näytä äitejään tottelevan. Pojat pompottavatkin yksinhuoltajaäitejä mennen tullen jo alakouluikäisinä. Työssä nähty lukemattomia kertoja.

Palataan asiaan 10-12 vuoden kuluttua.