Näin kirjoittaa eräs Kankaanpääläinen SDP lipunkantaja. Minä kannatan tasa-arvoa, myös tasa-arvoista avioliittolakia. Mutta koska tästä ei tunnu sopua, tuskin edes järkevää keskustelua syntyvän ehdotan: Erotetaan kirkko valtiosta, lopetaan koko avioliitto ja säädetään vain kaikille tasa-arvoisesta ja samansisältöisestä parisuhteesta. Hoitakoot jokainen uskontokunta sitten omat rituaalinsa
Avioliiton lopettaja
jaskan jälkeinen
7475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koko avioliitto on muutenkin menettänyt merkityksensä. Siinä missä ennen mies elätti perheen ja nainen hoiti kodin ja lapset. Omaisuus oli yhteistä kuten tulot ja menotkin. Nyt taas molemmat käyvät töissä, molemmilla on omat tulot ja omat menonsa. Toinen voi omistaa kaiken ja taas toisella ei ole mitään. Lapsetkin on laitettu pois kotoa päivähoitoihin ym.
Lisäksi kumpikin puoliso tulee ja menee omissa riennoissaan.
Onko tälläisellä avioliitolla enään mitään merkitystä?
Olen aina ihmetellyt mikä autuuden tekevä asia avioliitto on. Samaa arkea se on avoliitossa olevallakin. Ei papin aamenen sanominen takaa onnea parisuhteeseen.
Monikin avioliitto on epäonnistunut ja kumpikin puolisoista on onnettomia. Onko sellaista silloin mieltä jatkaa? Samat asiat kuin avioliitto tuo, voisi vain sopia jossain virastossa paperilla ennen yhteen muuttamista. Miksi siihenkin on sekoitettu uskonto?
Uskonto on sekoitettu siksi kun Raamattu sanoo että mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja liittyköön vaimoonsa ja he tulivat yhdeksi lihaksi,ylin auktoriteetti kertoo niin.Sehän on selvä asia,ateistihan toimii eri lailla ja kehittää oman tapansa.
Meillä on tällainen käytäntö että isäntä käy töissä tienaamassa ja emäntä hoitaa lapsia ja pyörittää arkea. Viikonloput on kaikkien yhteistä aikaa. Niin homma toimii. Ei ole kiireisiä aamuja ja kiukkuisia lapsia joita puoliunessa viedään hoitoon. Myös illat rauhallisempia kun kaikilla pysyy totuttu päivärytmi. Isompien lasten on kiva tulla koulusta kotiin kun on äiti ja pikkusisarukset kotona odottamassa. Ja kun isi tulee kotiin niin on ruoka valmiina. Kotityöt yksin äidin harteilla koska kotona ollessa on kyllä aikaa kun lapset nukkuu. Niin se on oikeinkin kun toinen käy töissä. Omaisuus on silti yhteinen vaikka toinen sen rahan hankkii. Avioliitossa jaetaan ja kun tarkoitus on yhdessä olla niin miksi pitäisi varautua eroon? Jos ero tulisi niin taloudellinen menetys olisi siinä pienimmässä roolissa kuitenkin. Näin meillä toimii ihan hyvin eikä kumpikaan koe omaa osuuttaan kohtuuttomana. Yhdessä on sovittu miten asiat hoidetaan. Kun on useampi lapsi ja vielä tosi pieniä niin nyt tehdään näin ja sitten kun kasvavat ja viimeinenkin menee kouluun niin silloin voi jo mennä äitikin töihin. Ehkä vanhanaikainen tapa ajatella mutta itsekin lapsuudestani muistan miten kiva oli kun äiti oli aina kotona. Minulle avioliitto merkitsee paljon. Vaikka käytäntö oli sama jo ennen "papin aamenta" niin silti tuntuu isommalta asialta sen jälkeen. Arvostan liittoani ja puolisoani hyvinä ja huonoina aikoina.
Sinulla on ihana avioliitto. Ole siitä onnellinen.
Joku täällä kirjoitti, miten avioliitto on menettänyt merkityksensä. Olen hänen kanssaan jokseenkin samaa mieltä.
Avioliitossa ei enään arvosteta toista ihmistä ja hänen työpanostaan. Olkoonkin se sitten palkkatyötä tai kotityötä. Entisissä avioliitoissa puolisot puhalsivat yhteen hiileen. Mutta nykyään tuntuu siltä, että puolisotkin jo kilpailevat toistensa kanssa maallisesta mammonasta. On todellakin omat rahat ja omat henkilökohtaiset menot. Avio-osa poissuljetaan avioehdoilla ja jokainen asia ajatellaan itsekkäästi omalta kannalta, ei koko perheen kannalta kuten ennen tehtiin.
Rakkauskin loppuu nykyaikana kun ensimmäinen vastoinkäyminen tulee perheeseen. Vai onko se oikeaa rakkautta sitten ollutkaan.
Onhan se hieno perinne, kun on kirkkohäät ja kaikkea muuta uskonnollista traditiota. Mutta naimisiin voi mennä muutenkin, vaikkapa maistraatin kautta.
Mutta miksi mennä naimisiin kun avoliitossakin voi olla ja elää onnellista elämää. Avopuolisoilla on nykyään samanlaiset oikeudet kuin naimisissa olevilla ja kaiken voi sopia nykyään paperilla. Ei siihen mitään uskontoa tarvitse sekoittaa.
Meillä ei ole avioehtoa. Minä olisin halunnut sellaisen tehdä mutta puolisoni ei halunnut. Ennen avioliitto minulla ei ollut omaisuutta ja toisella oli. Nyt se on meidän yhteinen ja tietysti kaikki sen jälkeen hankittu. Minä saan ne rahat mitä kotona lasten kanssa ollessa saa. Silti minulta ei ole puuttunut mitään. Puolisoni maksaa koska hän alkujaan halusi minun jäävän kotiin. Ensin olisin halunnut töihin mutta tämä on oikeasti meille parempi ratkaisu. Ei ole aina kaikki pahalla tuulella kun ei ole jatkuvaa kellon kanssa juoksua.
Epäonnistunut - harmillista lukea kirjoitustasi, valitettavaa että olet tuon kaiken kokenut ja siksi noin ajattelet. Ja sinulle Kannatan - täysin samaa mieltä, vaikka vaimoni töissä käykin. Kaiken kiireen, työpaineiden ja monien vaikeuksien keskellä avioliitto on huippu juttu. On yksi avainasia - kunnioitus. Kunnioittaa toisen sanoja, ajatuksia, tunteita, tekoja. Kunnioittaa toista ihmisenä, puolisona, isänä/äitinä. Vaikka toitotetaan nykyaikaa, vuotta 2014, niin monta "vanhanaikaista" tapaa toimii nykyaikana paremmin. Monet kun luopuvat edes vähän itsekkyydestä, niin monilla heidän ympärillä olevilla on asiat aina paremmin.
Sittenhän kaikki olisi samalla viivalla, niin mies- kuin naisparitkin. Sittenhän näitä nykyisiä voitaisiin alkaa kutsua sekapareiksi....
Ja kaikkia yhdistävä yhteinen teikijä olisi rakkaus. Miksi sellainen ei toimisi? Monenkaan ei enään tarvitsisi elää kulisseissa ja tulla sitten joskus "kaapista ulos"..:))
Yhtä tyhjän kanssa nämä uskonnolliset rituaalit ja höpötys ikuisesta rakkaudesta.
Ikuista rakkautta ei olekaan, se on naistenlehtien hömpötystä.
On vain kulissien ylläpitämistä ja aivopesua toista kohtaan, että nyt on kaikki hyvin.
Kannatan myöskin kaikille samanarvoista parisuhdetta. Sekä kummallekin samanlaisia vapauksia parisuhteeseen. Sekä molemminpuoleista kunnioitusta ja arvostamista.