säälittäville vanhemmille

Yhdyn edelliseen viestiin!

Lisäksi varoitan vielä ns. "Jäähyrangaistuksen" käytöstä, jota edelleenkin käytetään joissakin lapsiperheissä. Jäähyrangaistuksessa lapsi hylätään "jäähypenkille" itkemään rangaistukseksi huonosta käytöksestä. Myös tämä rangaistusmuoto aiheuttaa lapselle vakavia tunne-elämän ongelmia myöhemmin elämässä, mm. masennusta, heikkoa itsetuntoa, aggressiivista käyttäytymistä (muita tai itseä kohtaan) ja syömishäiriöitä.

Vanhempien pitäisi aina joka tilanteessa käyttäytyä aikuismaisesti. Toki pienet kiukuttelevat lapset aiheuttavat vanhemmissa voimakkaita tunteita mutta vanhemmuuteen kuuluvat myös negatiiviset tunteet. Tärkeintä on, että tunteet pysyvät pääkopan sisällä eikä niitä laiteta käytäntöön esimerkiksi lasta tukistamalla tai lasta jäähypenkille viemällä.

Kuten edellinenkin kirjoittaja toteaa, lasta on lain mukaan kasvatettava rakastavassa ja ARVOSTAVASSA ilmapiirissä (lasten oikeuksien julistus). Oikeata vanhemmuutta on, että hakee ulkopuolista apua, jos huomaa, että omat voimat eivät riitä.

Kyllä meillä käytetään jäähyä rangaistuksena huonosta käytöksestä! Jos lapsi tekee jotain väärää, häntä varoitetaan ensin: "Noin ei saa tehdä. Jos et lopeta, joudut jäähylle miettimään tekojasi". Jos se tekeminen silti jatkuu, lapsi viedään jäähylle (aina kotona sama paikka) ja selitetään rauhallisesti jäähyn syy. Kun jäähy on ohi, pyydetään anteeksi ja jatketaan leikkejä.

Lapsele ptää antaa omaa aikaa, se on tärkeintä! Lapselle pitää myös muistaa kertoa, että äiti/isä rakastaan häntä valtavasti, mutta ei tykkää ollenkaan siitä lapsen huonosta käytöksestä.

Ja niille lapsille pitää myös kertoa etukäteen, kun mennään uuteen paikkaan, että minkälaista käytöstä siellä odotetaan! Ja lapsia pitää viedä erilaisiin paikkoihin! Ei kai lasikopin sisällä voi tasapainoista lasta kasvaa?

Ihan milenkiinnosta kyselen, että jos jäähypenkki aiheuttaa muka masennusta tms, niin MITEN SITÄ LASTA PITÄÄ RANKAISTA?

Tunnen myös perheen, jossa 2-vuotias saa tehdä mitä haluaa, eikä vanhemmat juuri viitsi viettää aikaansa hänen kanssaan. Lasta ei uskalleta viedä kodin ulkopuolelle kun se voi alkaa huuta ja kiljua. Ja esimerkkinä; kun kotona saa rämpyttää valoja, ei lapsi ymmärrä, miksi juhlissa ei saa rämpyttää valoja, vaan suuttuu kun hänet ohjataan muuallle. Selitetään vaan muille, että "meidän kullannuppu tykkää sytyttää valoja"...

Meillä on siis 2 lsta jäähytetty, tuloksena 2 fiksua, hyvin käyttäytyvää lasta!

Voi jösses teidän kanssanne...

Joka päivä saa lukea lehdistä nykyisen kasvatuksen tuloksista.
Kyllähän lasta pitää saada rangaista tavalla, et lapsikin sen tuntee.
Ja se ei ole sitä että höpötettään joutavia.
Ei ennen penskat käyttäyttyny yhtä sikamaisesti,kuin nykyään.

Voi hyvää päivää…..luulenpa, että toinen puoli kirjoittajista nauttii kilteistä ja mukavista lapsita jotka ymmärtävät rajansa ja muutamalla muulla lasten tekemiä temppuja, kiukuttelua ja huonoa käytöstä kestetään koska lapsen ei millään haluta kokea mitään negatiivista tunnetta. Tai sitten kirjoittajien lapset ovat vielä niin pieniä, että todellisuus ei ole ehtinyt iskemään päin kasvoja.

Omat lapseni ovat jäähypenkkeilleet ja nyt parikymppisinä monesti ovat kiittäneet, että olen osannut kasvattaa heidät toisin kuin kaverinsa jotka kipuilevat käyttäytymisensä ja muiden kunnioittamisen kanssa vieläkin. Mitään traumoja eikä hylkäämisen pelkoja ei jäänyt vaan välimme ovat erittäin hyvät ja lämpimät.

Vinkkinä heille, joiden mielestä lapsia ei koskaan saa oikaista käyttäytymisessä tai kieltää tekemästä ikäviä asioita saati rangaista niistä: me omat lapsemme hyvin kasvattaneet joudumme selittämään omille lapsillemme jatkuvasti miksi muut saavat käyttäytyä huonosti vaikka he eivät.

Niin se on:
väkivalta lasta kohtaan on rikos.

Sellainen ymmärrettävä ja yksinkertainen asia:
jos vanhempi ei itse tunnista oikeata väärästä,
kuinka hän voisi kasvattaa kunnollisen lapsen?
Ja tämä mitenkään syyttämättä.
Aattelepa ite.

Joten vanhempi,
jos aiot olla lapsistasi ylpeä vielä murrosiässäkin,
niin olisi varmaankin hyvä hankkia moraali.

Mistä perkeleestä päättelet,
että täysin tuntemattomat vieraat
ihmiset olisivat hyviä ihmisiä?
Viittaan tässä niin sanottuun lastensuojeluun.
Vain ilkeät ja välinpitämättömät ihmiset
luottavat vieraisiin ihmisiin,
silloin kun on kyse siitä,
minkä pitäisi olla vanhemmille rakkainta
eli lapsista.

Lapsi kaipaa rakastavia, ymmärtäviä vanhempia,
joilla on sisäinen moraali.

Kaikista lapsista jotka ovat saaneet fyysistä kuritusta joskus ei kuitenkaan automaattisesti tule muiden hakkaajia tai säikkyjä pelkääjiä. Kaikkien mielenterveys ei saa kolausta tukistuksesta tai piiskasta. kasvatuksessa oleellista on kokonaisuus, ei jokin muutama kerta jotain kuritusta aina tarkoita lapsen elämän pilaamista pysyvästi, jota luultavasti kadutaan ja on äkkipikaistuksissa toimittu harkitsemattomasti.

Kuitenkin tajuamalla heti toimineensa väärin ja korjaamalla tapansa reagoida lapseen liian voimakkaasti, käyttäen fyysistä kuritusta.

Olen saanut joskus tukkapöllyä, luunappia ja remmistäkin kerran, risusta toisen kerran. Kuitenkin minun vanhemmat ovat mulle rakkaita enkä kanna kaunaa. He ovat toimineet pääasiassa aina minua rakastavalla tavalla opastaen eikä säännöllisesti kurittaen. Tekivät siis muutaman hairahduksen joskus väsyneenä, mutta eivät pitäneet tapana fyysistä kluirttamista.

Ei voida yleistää, ihmiset kestää ja selviää erilailla elämän kolhuista. vaikkei pidä hyväksyä kurittamista, ei pidä myöskään pitää sitä aina syynä kaikkeen kieroon kasvamiseen. Niin paljon enemmän kokonaisuus vaikuttaa siihen mitä lapsesta tulee.

Noh kertokaapa sitten te "fiksut" mikä on sitten se oikea tapa rangaista lasta kun se jäähypenkkikin traumoja aiheuttaa??

minulla on kysymys olen itse teini....by the way
minun adobtiovanhempani lapsi vie minut tukistaen nurkkaan ja jos yritän estellä hän käyttäytyy vielä agressiivisemmin ja itse ei anna nuoremmalle lapsellensa oikeastaan mitään rajoja. olen monta kertaa yrittänyt puhua hänelle sen lopettamisesta ja hän vain mitätöi ne oudoilla tekosyillään kuten : molemmat osasyylliset pitää laittaa nurkkaan yms. ja sitten se antaa sen nuoremman lapsen lyödä kunnes se itse saa tarpeekseen ja jos itse puollustaudun häneltä hän laittaa minut siittäkin nurkkaan ja se nuorempi ei saa mitään nurkkaan laittoja. MITÄ TEEN TAI VOIN TEHDÄ ASIALLE!?

Vakava merkki kotona tapahtuvasta ruumiillisesta kurittamisesta on jo sekin kun lapsi avautuu siitä edes kautta rantain ulkopuoliselle. Vaikenemaan peloteltu lapsi saattaa ihan ohimennen heittää tietoa tästä luottamalleen ihmiselle. Pahinta on se kuitenkin että iso osa lapsista vaikenee aikuiseksi asti, ja tod.näk.jatkaa samaa linjaa. Perheväkivalta,kulissit ja perheen asioista ulospäin vaikeneminen kulkevat käsi kädessä. Puutu heti, kun huoli herää. Ihan sama mitä sontaa saat niskaasi,tod.näk.kuulet juoruja itsestäsi missä ei ole totuuden palastakaan ja sinun oma vanhemmuutesi lyödään keinolla millä hyvänsä alas. Mutta jonkun on välitettävä