Olen 20-vuotias nuori nainen.
Elän onnellisessa, jo 3 vuotta kestäneessä parisuhteessa mieheni kanssa.
Meillä on asiat muihin ihmisiin verrattuna todella hyvin, mutta tunnen oloni silti välillä tyhjäksi, turhautuneeksi, ahdistuneeksi, epäonnistuneeksi ja onnettomaksi.
Minulla ei ole ammattia. Olen työtön ja rahaton. Uskon tämän olevan suurin syy ahdistukseeni. Minulla ei ole rahaa tehdä mitään, koskaan. Saan Kelalta 220€/kk asumistukea, vuokrani on 280€/kk... Olen tässä vaiheessa elämääni jo satojen eurojen veloissa... Sossusta ei tipu senttiäkään.
Minulla ei ole mitään hajua, mihin suuntaisin elämäni. Aina kun olen jotain yrittänyt, olen siinä epäonnistunut. Peruskoulun jälkeen yritin lukiota, ei pää kestänyt. Lukion jälkeen kokeilin ammattikoulua, terveys romahti ja kärsin koulun aiheuttamista haitoista vielä tänäkin päivänä.
Nyt työttömänä ollessani kävin 2 viikon ajan te-toimiston järjestämällä uravalmennuskurssilla. Sanoivat, että siitä olisi hyötyä, mutta eipä ollut. Eikä ole ollut apua ammatinvalintapsykologeista eikä mistään muustakaan...
Luonteeltani olen suurimman osan ajasta iloinen. Kuitenkin yhä useammin ja useammin olen alkanut tuntemaan itseni _todella_ väsyneeksi ja itken todella herkästi. Minulla on mieheni lisäksi tasan yksi ystävä, kenelle voin puhua ja hänkin asuu sadan kilometrin päässä. Perheeni asuu myös toisella paikkakunnalla.
Olen koko ajan yksin. Se tekee minut surulliseksi. Meidän piti viime kesänä hankkia koira, mutta homma kaatui rahanpuutteeseen. Siitä lähtien, minusta on tuntunut siltä, kuin olisin menettänyt lapsen. Nyt edessä on muutto asuntoon, johon ei saa ottaa lemmikkieläimiä. Tiedän, että koira parantaisi elämänlaatuani, mutta masennun aina entisestään kun tajuan, etten voi koiraa ottaa...
En jaksa tätä jatkuvaa väsymyksen tunnetta. En saa mitään aikaiseksi. Minulla on tiistaina haastattelu myynnin ammattitutkintoon. En tiedä, pääsenkö sitä opiskelemaan, mutta jos pääsen, pelkään pahoin etten henkisen pahoinvointini takia siellä jaksa käydä. Raha on siinä tilanteessa hyvä motivaatio, mutta en silti mene takamaan, että jaksaisin nousta sängystä joka aamu kello 6.
Tarvitsen nopeasti hoitoa tähän, mitä tämä nyt onkaan, että saan elämäni raiteille ja jatkettua iloisena ihmisenä elämistä.
Elän onnellisessa, jo 3 vuotta kestäneessä parisuhteessa mieheni kanssa.
Meillä on asiat muihin ihmisiin verrattuna todella hyvin, mutta tunnen oloni silti välillä tyhjäksi, turhautuneeksi, ahdistuneeksi, epäonnistuneeksi ja onnettomaksi.
Minulla ei ole ammattia. Olen työtön ja rahaton. Uskon tämän olevan suurin syy ahdistukseeni. Minulla ei ole rahaa tehdä mitään, koskaan. Saan Kelalta 220€/kk asumistukea, vuokrani on 280€/kk... Olen tässä vaiheessa elämääni jo satojen eurojen veloissa... Sossusta ei tipu senttiäkään.
Minulla ei ole mitään hajua, mihin suuntaisin elämäni. Aina kun olen jotain yrittänyt, olen siinä epäonnistunut. Peruskoulun jälkeen yritin lukiota, ei pää kestänyt. Lukion jälkeen kokeilin ammattikoulua, terveys romahti ja kärsin koulun aiheuttamista haitoista vielä tänäkin päivänä.
Nyt työttömänä ollessani kävin 2 viikon ajan te-toimiston järjestämällä uravalmennuskurssilla. Sanoivat, että siitä olisi hyötyä, mutta eipä ollut. Eikä ole ollut apua ammatinvalintapsykologeista eikä mistään muustakaan...
Luonteeltani olen suurimman osan ajasta iloinen. Kuitenkin yhä useammin ja useammin olen alkanut tuntemaan itseni _todella_ väsyneeksi ja itken todella herkästi. Minulla on mieheni lisäksi tasan yksi ystävä, kenelle voin puhua ja hänkin asuu sadan kilometrin päässä. Perheeni asuu myös toisella paikkakunnalla.
Olen koko ajan yksin. Se tekee minut surulliseksi. Meidän piti viime kesänä hankkia koira, mutta homma kaatui rahanpuutteeseen. Siitä lähtien, minusta on tuntunut siltä, kuin olisin menettänyt lapsen. Nyt edessä on muutto asuntoon, johon ei saa ottaa lemmikkieläimiä. Tiedän, että koira parantaisi elämänlaatuani, mutta masennun aina entisestään kun tajuan, etten voi koiraa ottaa...
En jaksa tätä jatkuvaa väsymyksen tunnetta. En saa mitään aikaiseksi. Minulla on tiistaina haastattelu myynnin ammattitutkintoon. En tiedä, pääsenkö sitä opiskelemaan, mutta jos pääsen, pelkään pahoin etten henkisen pahoinvointini takia siellä jaksa käydä. Raha on siinä tilanteessa hyvä motivaatio, mutta en silti mene takamaan, että jaksaisin nousta sängystä joka aamu kello 6.
Tarvitsen nopeasti hoitoa tähän, mitä tämä nyt onkaan, että saan elämäni raiteille ja jatkettua iloisena ihmisenä elämistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tilaa aika lääkärille, kerro tuo.
Kuullostaa ihan masennukselle (enkä ihmettele kertomasi perusteella.)
Siihen on hyvät lääkkeet olemassa, joitten avulla saat otetta elämään ja energia palaa takaisin. Itse olin siinä kunnossa että vain makasin ja nukuin, 24 tuntia vuorokaudessa. Sanottiin että olen masentunut, kielsin sen. En tuntenut olevani masentunut, olin jotenkin niin tottunut siihen p..kaan oloon ja toivottomuuteen että siitä oli tullut jo ihan luonnollista.
Lopulta en enää jaksanut vaan hakeuduin itse lääkärille. Päätin että tuli mikä tuli, kokeillaan sitäkin. Ja onneksi kokeilin! Nyt kuljen sri-lääkkeellä ja voin hyvin!
Nyt opiskelen ja olo on ihan TOP!
Mulla on nyt poikakaveri jonka kanssa asutaan yhdessä. Vuosi nyt asuttu, ja suuunnitellaan tulevaisuutta. Kaksi kissaa me hankittiin.
Eihän elämä ole ruusuilla tanssimista mutta nyt se on ELÄMÄÄ!
Kuukauden verran kärsin sivuvaikutuksista ja tuntui ettei lääke mitään auta. Sitten se alkoi tehota ja olo parani melkoisen nopeasti!
Mitään "onnenpilleriä" ei ole. Jos sitä hakee, pettyy. Mutta elämän se antoi mulle takaisin! Suosittelen!
http://www.youtube.com/watch?v=z_XFfdkJXnM
Dr. Gary Kohls urges people to avoid using SSRIs. They are addictive and they alter the brain.