Moikka
Kävi sellainen juttu kun muutaman vuoden suhde meni poikki pari kk sitten. Yksin olo on tuntunut todella vaikealta sen jälkeen. Nyt kuukausi sitten tutustuin uuteen, mutta hän lähti pari päivää sitten uuden miehen matkaan yhtäkkiä, sanomatta mitään. Edellisenä päivänä vietettiin yhdessä romanttista iltaa, oli kivaa yms. Aamulla ei kuulunu enään mitään. Nyt pari päivää mennyt sängyn pohjalla maaten miettien sitten missä meni vikaan?! Ei ole ollut voimia tehdä oikein mitään, ruoka ei maistu, tuntuu että joka lihaksesta veto pois. Pitäis kai jatkaa eteenpäin ja unohtaa asia, mutta ei tunnu itsellä voimat riittävän. Kertokaa joku eron käynyt, millä jaksatte eteenpäin?
Kävi sellainen juttu kun muutaman vuoden suhde meni poikki pari kk sitten. Yksin olo on tuntunut todella vaikealta sen jälkeen. Nyt kuukausi sitten tutustuin uuteen, mutta hän lähti pari päivää sitten uuden miehen matkaan yhtäkkiä, sanomatta mitään. Edellisenä päivänä vietettiin yhdessä romanttista iltaa, oli kivaa yms. Aamulla ei kuulunu enään mitään. Nyt pari päivää mennyt sängyn pohjalla maaten miettien sitten missä meni vikaan?! Ei ole ollut voimia tehdä oikein mitään, ruoka ei maistu, tuntuu että joka lihaksesta veto pois. Pitäis kai jatkaa eteenpäin ja unohtaa asia, mutta ei tunnu itsellä voimat riittävän. Kertokaa joku eron käynyt, millä jaksatte eteenpäin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kun menettää rakkaan ihmise taiasian, niin on luonnollsita kokea surua ja yskinäisyyttä.Surutyön vienaikansa. Yritä saada tekemistä ettei mieli vajoaisi kokonaan synkkyyteen. Kylläsiitäselviää. Elämäänkuuluu myös mentyksiä.
Pakota ittes sängyn pohjalta ylös kävelylenkille ulos.saman kokeneena tiiän tää ohje huono. kannattaa vaan lähtee väkisin vaik ei yhtään huvita eikä kiinnosta.
Onko nykyään muotia tulla rankuttamaan mielenterveyspalstalle pienenkin vastoinkäymisen satuttua kohdalle? Tavallaan tämän palstan väärinkäyttöä. Oikeat asiat ja ongelmat jäävät huomiotta.
Ei ole oikeita tai vääriä ongelmia. En lähtisi väheksymään kenenkään oloa....mieti kuinka paljon itsemurhia tehdään pelkästään VAIN siitä syystä että puoliso on jättänyt...
Itseäni auttoi pahan eron jättämään masennukseen kuntoilu. Sain purkaa stressiä fyysisesti ja sain jotain muuta ajattelemisen aihetta.
"Onko nykyään muotia tulla rankuttamaan mielenterveyspalstalle pienenkin vastoinkäymisen satuttua kohdalle?"
Juttelin vertaisryhmässä iäkkään naisen kanssa, jolla oli takana ensin leskeksi jääminen ja myöhemmin ero narsistisesti häiriintyneeksi paljastuneesta miehestä. Hän totesi, että surutyö erosta oli tuskallisuudeltaan täysin verrattavissa leskeksi jäämiseen.
Tämä siitä huolimatta, että miehestä eroon pääsemisessä oli varmasti paljon hyvää. Mikä onkaan tilanne silloin, kun ihminen tulee jätetyksi, vaikka on itse tyytyväinen suhteeseen? Itselleni kävi näin, että tulin jätetyksi masennukseni vuoksi, vaikka itse olisin antanut mitä vain, että olisin tuon ihmisen kanssa saanut olla lopun elämääni.
Suurin osa ihmisistä särkyy pahasti tullessaan jätetyksi. Osa pääsee jaloilleen vihan ja kiukun kautta, mutta itsekin olen siinä mielessä hankalla tilanteessa, että ymmärrän miestäni liian hyvin ollakseni vihainen. Ei aktiivisen, terveen ihmisen voi olettaa jäävän elämänhaluttoman, väsyneen kumppanin omaishoitajaksi. Niinpä minulle ei jäänyt kuin suru ja suunnaton kaipuu.
Parempi se on mielenterveyspalstalle kirjoittaa ahdistustaan kuin hoitaa asia niin kuin se Suomessa varsin usein hoidetaan: ase tai puukko käteen ja ex-naiselta henki pois.
Jos ette halua lisää ahdistuneiden ihmisten tekemiä murhia niin älkää tyrmätkö kun joku avaa suunsa ja yrittää puhua oloaan pois.