Surullisinta elämässäni on karvas pettymys rakkauteen, asian jonka piti olla odotettu ja kaikkein kaunein elämääni kantava voima.
Olen itsekkin ollut tilanteessa jossa suhde ei anna mitään ja tiedän kuinka helppoa siinä tunne tilassa olikaan nostaa kytkintä ja kirmata kuin lehmä päästessään talven jälkeen laitumille.
Edellä mainittuun tapaukseenkin suurin syy oli oma pettymykseni rakkauteen, kansankielellä minut jätettiin ja minusta samalla tehtiin siipirikko, mies joka ei osaa enää rakastaa täysin laidoin koska sydän ei sano niin !
Olenhan voinut elää näin kymmeniä vuosia, rikkinäisenä osaansa tyytyen mutta tuntien silti samalla että jokin osanen puuttuu jotta olisin täysin onnellinen.
En usko että tapauksessani voidaan suoraan puhua vanhan suolan janosta koska kyseinen henkilö ei ole enää liittynyt elämääni kymmeniin vuosiin, pikemminkin aivoissani on joku piikki joka uskottelee tuon vanhan rakkauteni kohteen jättäneen puuttuvan tyhjiön tunne elämääni.
Kuinka paljon menettää kun oikein rakastuu , ei ole laitonta esittää tai liioitella rakkauden tuntemuksiaan umpi rakastuneelle koska rakastuneillahan menee kaikki läpi jopa ilmi selvät valheet.
Vaikka en pahalla tätä toista osapuolta muistele ja ymmärsin jo vuosikymmeniä sitten ettei hän palaa enää koskaan takaisin olen usein tuntenut hänen hengityksensä ja ihonsa tuoksun aamuyön tunteina ja lopulta herännyt todellisuuden aivan väärä ihminen vierelläni .
Jälkikäteen olen miettinyt millainen elämäni olisi ollut ilman tätä rakkaus kokemustani, uskoisin että olisi saanut kenties elää parempaa elämää tuntien aitoja rakkauden tunteita ilman tunnetta siitä että jotain silti puuttuu ?
Olisi kiva kuulla mikäli vastaavanlaisia tunteita olisi muillakin ja miten he ovat päässeet onnistumaan uusiuttamaan tunne elämäänsä ehjäksi.
Joskus olen miettinyt myös mitä tapahtuisi jos sattumoisin sattuisin kohtaamaan tuon henkilön, päivittäisikö aivoni tilanteen ja pyyhkisi harhan pois vai rakastuisinkö häneen entistä enemmän, tiedä sitä ?
Uskoisin ettö en ole ainoa joka tätä kyseistä daamia kaipaa sydän syrjällään, niin taitava imartelemaan miehille hän sattui olemaan kunnes sai mitä halusi, toivottavasti hänkin lopulta löysi itselleen sen sataman jossa ei tarvitse todistella valloituksillaan.
Elämä vie ,ikävä jää .
13
643
Vastaukset
- cold, cold heart
Itse menetin kykyni rakastaa joskus vuonna 2010... Se oli pahinta mitä olen koskaan kokenut. Ja olen kyllä nuoresta iästäni huolimatta ehtinyt kaikenlaista kokea!
Rakastin todella erästä nuorta naista, rakastin häntä enemmän kuin ketään tai mitään. Olin täysin hullu, olisin tehnyt mitä vaan tuon naisen vuoksi. Vaikka muuten meni huonosti, niin naisen hymy sai minut aina onnelliseksi. Sadepäivä alkoi muistuttaa poutaa, jos vain sain olla hänen kanssaan.
Mutta sitten hän jätti minut yllättäen. Ei kuulemma halunnut seurustella kenenkään kanssa tuolloin. Sydänhän siinä särkyi. Itkin pari päivää, aloin ryypätä rankasti ja meinasin tappaa itseni. Mutta lopulta kaiken itkemisen ja sydänsurun tilalle tuli pelkkä kovuus. Päätin että ei, en enää koskaan rakastu kehenkään. Enkä ole rakastunutkaan. En ole antanut itselleni lupaa lähestyä ketään naista. En vain uskalla. Pelkään liikaa että rakastun jälleen.- mene eteenpäin
jos nyt ajattelet niin eikö tuo ole aika lapsellista ja aikaakin on jo kulunut, miksi hukkaat elämääsi noin pienelle asialle kuten yhdelle naiselle, johon sinä ITSE päätit kuitenkin sulaa noin täysin, ainahan siinä on riskinsä, pistää elämäsi jonkun illuusion varaan, ethän edes tuntenut naista läpikotaisin.
- oh my god!
Hei herää! Kerjäät vain sääliä.
Get over it! - se on turhaa vapaudu
No siis, jokaisella meillä on tullut eteen tilanteita ja jopa suhteita joissa tunne on ollutkin niin sanotusti "yksipuolinen".
Et oikeastaan voi tehdä mitään jos toinen ei tunne samoin mitä sinä pystyt tuntemaan toista kohtaan, esimerkiksi intohimo on tällainen asia. Minkä siinä voi tehdä jos toinen ei halua sinua kuten sinä haluat häntä kaikin tavoin. Ei oikeastaan ole sinun varassa, mitenkään.
Onhan se karvasta ja vielä karvaampaa että toinen ei sano sitä, vaan antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa mitä sinä. Älä silti ajattele että olisit jotenkin lopullisesti rikki. On ihmisiä jotka toimivat toisia kohtaan vastuullisesti ja sitten heitä jotka eivät, vaan toimivat eri motiivein millä sinä olet liikenteessä.
Kannattaa aina pystyä myös puhumalla selvittämään mitä toinen tuntee :) - näinkinpä
On helppo ohjeistaa, ihminen on tunteidensa orja ja ei pysty itse vaikuttamaan asiaan, ei kukaan halua tuollaista ongelmaa kantaa mukanaan muutoin kuin pakosta.
Oletteko kuulleet naisista jotka aina vuodesta toiseen menevät ottamaan ukoltaan turpiin vaikka kaikki järki sanoisi ettö jätä se ukko, ei ihminen voi mitään tunteilleen.- ei ihan noinkaan
Ihminen ei ole tunteidensa orja, jos osaa pitää yllä elämänhallinan taitoja, hakea voimaa muista ihmisistä kun yksi sitä vie.Omia ajattelumalleja voi kannattaa muuttaa vaikka terapiassa, haavojen kautta eläminen on aika vitun säälittävää. En näe mitään syytä rationaalisuuteen kykenevällä ihmisellä tarkertua henkilöön joka ei sinua halua, eikö sen tajuaminen jo vie askeleen eteenpäin, eikö todella..
Väkivalta ja alistaminen on monimutkaisempi prosessi, siinä ehdollistuu kuin eläin ja itsetunto hakataan nolliin toisen todella häiriintyneen ihmisen toimesta joten ei ole verrattavissa suhteen päättymiseen tai vanhasta rakkaudesta irtipäästämiseen, vähän sama kuin sotkisi keskenään puuroa ja velliä :-)
- Kikka ja Mini
Miten erositte?Voisiko olla niin,että nainen ymmärsikin sinun jättäneen hänet ja ylpeys ei antanut periksi ja hänen oli pakko pysyä sinusta erossa(jopa muuttaa paikkakuntaa,kun ei halunnut sinua nähdä toisen naisen kanssa).
Minulla on ollut myös paljon mies suhteita siis ihan vakavia(monta vuotta katsottu tuleeko mitään)..ja se on totta,että yksi heistä olisi ollut minulle se jonka kanssa olisin ollut Onnellinen!Kohta 16v.on mennyt ja en ole unohtanut häntä.Olen hänen jälkeen ollut naimisissakin ja lapsia on siunaantunut 2 ,eronnutkin ja kukaan ei ole tämän vuosia sitte jättämäni miehen voittanutta.. vaikka olen yrittänyt unohtaa!(en oikeesti tiedä jätinkö hänet vai jättikö hän minut,mutta muutin pois paikkakunnalta).
Uskon todellakin,että jokaiselle olisi olemassa se puoliso jonka kanssa saa kokea tämän ihanan tunteen kaikilla tasoilla..olisi se sitte himoa tai jotain mutta ihmeellistä se on! Toivon kaikille ihmisille jotta he saavat kokea sen elämänsä aikana! - 42+12
Munkin exä muutti kriiseinesä pois, ja tuntuu että sillä on vieläki ne kriisit, ja ehkä vielä pahenemaan päin. Ite yritin keskustella asioista, mutta hän päätti lähteä. Toivottavasti hän ei tunne samoin enää vuosien päästä. En usko että tunne on miellyttävä.
- älä kiellä totuutta
Kyllä, voi olla kriisi päällä mutta siellä on keskellä se järki joka sanoo asioita, mihin ei ole suhteessa tyytyväinen ja siksi lähtee joten älä ole hölmö ja syytä suhteen päättymisestä pelkkää suhteen ulkopuolista syytä, tai eteenpäin pääsemisesi vaikeutuu, hyväksy se että tuossa vaiheessa suhteenne oli päättyväksi tarkoitettu :))
- elämänsuunta
älä kiellä totuutta kirjoitti:
Kyllä, voi olla kriisi päällä mutta siellä on keskellä se järki joka sanoo asioita, mihin ei ole suhteessa tyytyväinen ja siksi lähtee joten älä ole hölmö ja syytä suhteen päättymisestä pelkkää suhteen ulkopuolista syytä, tai eteenpäin pääsemisesi vaikeutuu, hyväksy se että tuossa vaiheessa suhteenne oli päättyväksi tarkoitettu :))
Lisään että, kriisin jälkeen löytyy elämälle usein uusi suunta ennemmin tai myöhemmin, se on kriisien tarkoitus. Toiset nyt vain ovat sellaisia että se elämänsuunta, vaihtuu useammin kuin kerran, muutosta tai uusiutumista tapahtuu eri suhteessa kun toisessa joten erot ovat ihmisten elämässä luonnollista ja vain harvoin haluaa kuitenkaan palata vanhaan. Ei tietenkään ole mahdotonta. Mutta halutako takaisin joku joka toteaakin ettei se ruoho alkanutkaan kukkia aidan toisella puolella yhtään sen paremmin?Jos sellaista tilaisuutta edes tulee.Älä kuitenkaan kuvittele että eksäsi kriisi kestäisi ikuisuuksia, tässä elämän ruletissa, teille molemmille voi käydä köpelösti tai löytyä se oikea suunta.
- ei shaibaa
elämänsuunta kirjoitti:
Lisään että, kriisin jälkeen löytyy elämälle usein uusi suunta ennemmin tai myöhemmin, se on kriisien tarkoitus. Toiset nyt vain ovat sellaisia että se elämänsuunta, vaihtuu useammin kuin kerran, muutosta tai uusiutumista tapahtuu eri suhteessa kun toisessa joten erot ovat ihmisten elämässä luonnollista ja vain harvoin haluaa kuitenkaan palata vanhaan. Ei tietenkään ole mahdotonta. Mutta halutako takaisin joku joka toteaakin ettei se ruoho alkanutkaan kukkia aidan toisella puolella yhtään sen paremmin?Jos sellaista tilaisuutta edes tulee.Älä kuitenkaan kuvittele että eksäsi kriisi kestäisi ikuisuuksia, tässä elämän ruletissa, teille molemmille voi käydä köpelösti tai löytyä se oikea suunta.
Maailmassa, etenkin nuorissa aikuisissa on myös joukko narsistiin taipuviaisia luonteita joiden tunnistaminen kohdatessa on liki mahdotonta.
Tunnusmerkkinä kun on ainoastaan hyvin mairittelevaa puhetta ja hyvin nopeasti suhdetta eteenpäin halajava henkilö, eli hyvin tyypillisen rakastuneen ihmisen toimintaa.
Rakastuneesta ihmisestä tämä ihmistyyppi eroaa ainoastaan siitä että hänen persoonansa muuttuu kun suhde on saatu hänen mieleiselleen vakaalle pohjalla, jolloin tälläisen ihmisen mielenkiito lakkaa ja hyvinkin kylmästi hän etsii itselleen uuden kiinnostavan tapauksen jättäen jälkeensä rikotun astian, rakkaansa jolle tilanne on tullut yllättäen jota ei voi ymmärtää tai paremmin sanottuna tämän toisen ihmisen yllättäistä tunteiden muutosta ei saata ymmärtää koska se ei käy järkeen, ilmaan jää leijumaan sanat minne se rakkaus katosi ?
Rakastuminen on maailman hienoin asia, mutta siinä piilee tosiaankin se vaara että onkohan se vastapuoli sittenkään ihan avoin kertoessaan tunteistaan !
Kun antaa rakkauden tulvia sydänmeensä avaa portin samanlaisesti tuntevalle rakkauden kohteelleen kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta entäpä jos se vastapuoli onkin persoonahäiriöinen henkilö jonka motiivit ovatkin ainoastaan itsetuntonsa pönkittäminen johon juuri sinä sillä hetkellä sovit täydellisesti.
Sitä en tiedä tuleeko tälläisistä henkilöistä koskaan oikeasti onnellista ja löytävätkö he koskaan vastaparin jossa asuu rakkaus aidosti, toivon ettei koska elämässään he ovat aiheuttaneet lukuisia vaikeuksia toiminnallaan heitä rakastaville ihmisille. - narsistionkamala
ei shaibaa kirjoitti:
Maailmassa, etenkin nuorissa aikuisissa on myös joukko narsistiin taipuviaisia luonteita joiden tunnistaminen kohdatessa on liki mahdotonta.
Tunnusmerkkinä kun on ainoastaan hyvin mairittelevaa puhetta ja hyvin nopeasti suhdetta eteenpäin halajava henkilö, eli hyvin tyypillisen rakastuneen ihmisen toimintaa.
Rakastuneesta ihmisestä tämä ihmistyyppi eroaa ainoastaan siitä että hänen persoonansa muuttuu kun suhde on saatu hänen mieleiselleen vakaalle pohjalla, jolloin tälläisen ihmisen mielenkiito lakkaa ja hyvinkin kylmästi hän etsii itselleen uuden kiinnostavan tapauksen jättäen jälkeensä rikotun astian, rakkaansa jolle tilanne on tullut yllättäen jota ei voi ymmärtää tai paremmin sanottuna tämän toisen ihmisen yllättäistä tunteiden muutosta ei saata ymmärtää koska se ei käy järkeen, ilmaan jää leijumaan sanat minne se rakkaus katosi ?
Rakastuminen on maailman hienoin asia, mutta siinä piilee tosiaankin se vaara että onkohan se vastapuoli sittenkään ihan avoin kertoessaan tunteistaan !
Kun antaa rakkauden tulvia sydänmeensä avaa portin samanlaisesti tuntevalle rakkauden kohteelleen kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta entäpä jos se vastapuoli onkin persoonahäiriöinen henkilö jonka motiivit ovatkin ainoastaan itsetuntonsa pönkittäminen johon juuri sinä sillä hetkellä sovit täydellisesti.
Sitä en tiedä tuleeko tälläisistä henkilöistä koskaan oikeasti onnellista ja löytävätkö he koskaan vastaparin jossa asuu rakkaus aidosti, toivon ettei koska elämässään he ovat aiheuttaneet lukuisia vaikeuksia toiminnallaan heitä rakastaville ihmisille.Kirjoitit kuin mun exästä ja mitä kävi!
Hyvin kirjoitettu. Itse alan ole voiton puolella surun kaa.
Vielä pyörii päässä asiat mitkä kaduttaa, mitä hänen takia/pyynnöstä/painostuksesta tein.
Mä olen siinä mielessä onnekas, että sain melkein kaiken takas, mitä menetin, ku exä mut "vei".
Toivon suuresti voimia ja onnea hänen uudelle/uusille "rakkaille" kenelle tuo ns. kuun taivaalta aluksi, mutta lopuksi.... noh sen jo tietääkin, miten siinä käy :-( - Hohhoijakkaaa
narsistionkamala kirjoitti:
Kirjoitit kuin mun exästä ja mitä kävi!
Hyvin kirjoitettu. Itse alan ole voiton puolella surun kaa.
Vielä pyörii päässä asiat mitkä kaduttaa, mitä hänen takia/pyynnöstä/painostuksesta tein.
Mä olen siinä mielessä onnekas, että sain melkein kaiken takas, mitä menetin, ku exä mut "vei".
Toivon suuresti voimia ja onnea hänen uudelle/uusille "rakkaille" kenelle tuo ns. kuun taivaalta aluksi, mutta lopuksi.... noh sen jo tietääkin, miten siinä käy :-(Pakko on kantaa viestiketjuun juu,,,
Kaikkein ärsyttävintä narsistisissa henkilöissä on nimenomaan se etteivät he oikeasti ole mitään kauniita,seksikkäitä tai haluttuja mutta he itse kuvittelevat niin olevan ja kun kukaan ei riittävän selvästi asiaa korjaa kuvitelma säilyy.
Tälläisen henkilön seurustelukumppani joutuu aina koville ja särkee sydämensä lopulta, sitä kun rakastuu niin sillä ei ole ulkoisten asioiden kanssa mitään tekemistä vaan sisäisten tunteiden luoman kiintymyksen.
Tosi narsisitihan ei usko vaikka kymmenen henkilöä pudottaa hänet maanpinnalle koska hän kääntää ne kateellisten puheiksi, mutta koko ympärillä oleva joukko tekee asian selväksi ja pudottaa narsisitin pois tuttavapiiristään voi narsistikin ottaa hetkeksi opikseen.
Tunsin kerran naisen joka oli herttainen ja ulospäin suuntautunut, mutta paljastui lopulta narsistisen omahyväiseksi ihimissuhteissaan, kyseinen nainen ei ollut mitenkään kaunis päinvastoin tyyppiä jota ei ihan ensimmäiseksi haeta tansseihin mutta hänen omissa kuvitelmissaan hän oli erikoisen kaunis, haluttu miesten piireissä ja oikea seksiobjekti, jokaisen miehen haavekuva.
Totuus hänenkin haluttavuudestaan on tuttu kapakkaruusun kohtalo, ravintoloissa joissa isojako on jo tehty alkaa nämä seinäruusutkin kelpaamaan ja milläs muulla sitä nainen valloitetaan kun kehumalla hänen ulkomuotoaan sen yhden saannin toivossa, aamulla sitten mies puree vaikka kätensä poikki kun pääsee hirveän kotkan vierestä karkuun mutta naiselle meni läpi nämä miehen jorinat edelliseltä illalta.
ÄRSYTTÄVÄÄ tuntea narsisteja, niillä kun on myös tapana arvostella muita pitäen itseään henkilöinä joilla siihen on varaa.
Täytyy tietenkin katsoa asiaa toiseltakin puolelta, ei sillä narsistillakaan lopulta ole kivaa, sellaiset jää ikäntyessään usein yksin jos eivät ole osanneet mennä itseensä hyvissä ajoin.
Älkää siis rakastuko narsisteihin, tunnistakaa tunnusmerkit.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)684853Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu152300- 261826
- 131546
- 371520
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51338- 101257
- 151166
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa41161"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla131136