Siihen on yksinkertainen vastaus.
Aviopuolisoiden pitkä ikä.
Eikä ole!Se oli vitsi...
Oikea vastaus on helppo:Alushousujen kumilanka!
Pitkässä juoksussa tarvitaan joustoa ja turvallisuutta.
Ihan kuin housujen kuminauhassa.
Tarpeeksi kireällä mutta tarpeen mukaan antaa periksi katkeamatta.
Aviopuolisoiden pitkä ikä.
Eikä ole!Se oli vitsi...
Oikea vastaus on helppo:Alushousujen kumilanka!
Pitkässä juoksussa tarvitaan joustoa ja turvallisuutta.
Ihan kuin housujen kuminauhassa.
Tarpeeksi kireällä mutta tarpeen mukaan antaa periksi katkeamatta.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Pitkän avioliiton salaisuus: TOINEN ON ALISTETTU.
Yleensä lihavan naisen kuiva,pieni mies.
Itsestä kiinni, jos on niin avuton, ettei pärjää kuin alistettuna.
Jos antaa alistaa itsensä, saa ollakin tossun alla.
Parempi tossua alla kuin taivasalla.
:). Osui ja uppos, paitsi että mies ei ole alistettu van hiljaisen kuoren alla vahva omantein kulkia. Näyttelee vaan "alistettua" :)).
Yhteiset velat.
Huonoa rahankäyttöä, jos vielä tässä iässä on velkoja, jos muulloinkaan.
Kuuskytluvulla solmittiin pakkoavioliittoja. Pitkä liiton syy on pakkoliitos ja ne velat..
Kun on saanut mennä avioon vapaaehtoisesti, on helppo siinä ollakin.
Ilman pakkoa.
Salaisuus on mun luontoni.Vaikka Haral hirmuinen seisoo ovella ja taivas lyö tulta,unohtamatta totuuren ääntä joka kallioilla kaikuu.
Mä vaan rypistelen kulmiani ja korjaa asentoani ,ja alan naureskella parhaille vertauksille pikkasen jopa lisään jos vajaaks jää.
Sit ku johonkin väliin saa sanottua miten kamala pomottaja ja tyranki vaimo on se säikähtää ja alkaa väittämään ,ettei ookkaan .
Sit se pahin puhti onkin menny ja rauha maas.
Se liitto on ku korppiksen alotus ,on oltava joukkue pelaaja ja pikkasen elastinen.
Mikä verbaalinen lahjakkuus on kirjoittanut tämän viestin. Uskomatonta
Tampereen murretta,Hyvä mies kirjoita kirja kotikiusatuista.Mitä viisautta
tämä kirjoitus sisältää.Salaisuus on mun luontoni.Uskomatonta.
Kuka on tämä kirjoittaja."salaisuus on minun luontoni"Uskomaton kos
kettava kirjoitus,elastisia.
Kuinka pitkä on pitkä?
43 vuoden kokemuksellakaan en osaa antaa neuvoja muille enkä edes tarkkaan analysoida miksi "onnistui". Tässä ne vuodet on yhteisessä kortteerissa - jo velattomassa, luojan kiitos - menneet. Valehtelisin jos väittäisin että yhtä silopolkua on ollut, luulen että silloin olisi ollut tosi tylsääkin.
Korostaisin sitä että molemmilla on oltava myös oma elämä yhteisten polkujen lisäksi. Toista ei saa pitää kainalosauvanaan, eikä toisessa roikkua.
Pitkän avioliiton salaisuus on se, että kaksi toisilleen sopivaa ihmistä on sattunut saamaan kaksoisvoiton avioliitoarvonnassa.
Hyi h3Lvetti mikä tarina "aivoliitolta".
Pitkä liitto kaipaa aivoja ja rakkautta.
Vastaan tulevia arkisia asioita.
- taustana samanlainen, köyhä työläiskoti
- yhtäläiset näkemykset lasten kasvatuksesta, raha-asioista, yhteiskunnallisista kysymyksistä, yhteisiä mielenkiinnon kohteita, meillä kiinnostus urheiluun ja matkailuun yms.
- ehdoton luottamus kaikissa asioissa siihen, että kumpikin tekee parhaansa yhteisen hyvän eteen
- "kipunointia" aiheuttavat asiat ovat erilaisia. Mikä on vaimolle tärkeää niin minulle se ei ole ja myös toisinpäin
- tietenkin omat reviirit kummallakin ja sekä yhteiset, että omat nautinnon lähteet.
Halukkaat purnatkoot mutta fyysisen vetovoiman säilyminen on oleellinen osa rauhallista yhteiseloa.
Eivät kai nämä ole mitään salaisuuksia? Salaisuuksia en keksi!
.
Vähän erilainen avioliitto. Solmittu kuuskytluvulla Urkin luvalla.
Avioliitto on voimassa, suurin osa on asuttu eri osoitteitteissa. Lapset kasvatettiin, kunnon ihmisiä tuli.
Pidämme vieläkin toisistamme, mutta ns. normaali avioliitto ei olisi onnistunut. Oltaisiin varmaan erottu jos olisi löytynyt kumppani joka olisi antanut siihen aiheen.
Ihmisen kanssa voi olla hyvä ystävä vaikka tämä sattuukin olemaan puoliso.
Pitkän avioliiton salaisuus on yksinketainen: ei eroa. Näin vastasi George Harrisonin toinen vaimo Olivia kysymykseen pitkän liiton salaisuudesta.
Vastauksessa piilee viisaus, nimittäin nykyään aika monet laittavat lusikat jakoon ensimmäisten vastoinkäymisten tullen ja unohtavat vihkikaavan sen kohdan, jossa sanottiin "niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä". Juuri pahoina päivinähän sitä kumppanin tukea kaipaa, kun tulee vastoinkäymisiä.
Avioliitossa pitää myös antaa toiselle tilaa hengittää. Välit pysyvät parempina, kun molemmilla on omia harrastuksia ja omia ystäviä.
Riidat syntyvät usein ihan olemattomista asioista, kun jompikumpi sattuu - yleensä kumppanista riippumattomasta syystä - olemaan pahalla päällä. Siihen ei kannata mennä mukaan, vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jatkuvaa kiukuttelua ei tietenkään tarvitse sietää.
Näillä eväillä on pärjätty yli 40 vuotta.
Sanoisin, että laiskuus! Kun itse hain eroa muutaman vuoden jälkeen, niin tuntui niin työläältä vanhan avioliittolain aikana, kun syytä vielä haettiin, että päätin sitten odotella.
Siinä se meni yli neljännesvuosisata odotellessa ja vihdoin oli niin vapauttavaa hakea pari monistettua paperia ja pyytää niihin nimet ja muutaman hetken kulttua tulikin oikein viralliset paperit avioeroon tuomitsemisesta. Kyllä helpotti!
Siinä mielessä oli kyllä huijausta, kun ihmiset kuvittelivat, että olimme pitkään naimisissa, vaikka se oli vaan odottelua!
Nykyisin jotkut parit pitävät viralliset eroamisjuhlat samalla tavalla kuin pidetään hääjuhlat.
Oikeestaan mukava tapa...
Pankkilainaan siis aina aihetta?
Jaa enpäs tiedä kun en ole ollut . Olen sitä mieltä että " paha Paavon kanssa
paha ilman Paavoa "
Ei siihen salaisuutta ole, tai jos on salaisuus, voi olla ettei kohta ole avioliittoa.
Yksi tärkeä seikka on, että ei anna sen kuminauhan pettää ja housujen valahtaa kinttuihin. Etenkään väärässä paikassa ja väärässä seurassa.
L-L:n kirjoituksessa oli monta hyvää kohtaa, juuri tuo samanlaisista lähtökohdista ponnistaminen, yhteiset harrastukset, yhteiset näkemykset tärkeissä asioissa.
Näillä vältetään monta turhaa eripuraa.
Sekä ilman muuta fyysinen vetovoima, läheisyys ja toisen huomioonottaminen ihan jokaikinen arkinen päivä.
Kyllä housuissa pitää olla niin tiukka kuminauha ettei ne tipahda tietämättä ja järki päässä ettei tipauta niitä vieraankaan käskystä.
Liian monta avioliittoa on särkynyt typerän syrjähypyn takia.
Uskollisuus on paras lääke pitkään avioliittoon ja saman kaltaiset harrastukset.
Taas liika toisen omistamisen halu ja nyrkin ja hellan väliin vangitseminen tuntuu ahdistavalta.
Kannattaa uusia kuminauha, jos löysältä tuntuu ja epäilee pysyvätkö housut ylhäällä.
Omistamisenhalu voi ahdistaa, jos se on liian tukalaa. Neuvottelemalla saa lisää elintilaa itselleen ja harrastuksilleen.
Fiksut ihmiset osaavat antaa toiselle tarpeeksi vapautta.
Onneksi ei ole koskaan tarvinnut nyrkkiä pelätä, hella nyt on pakko hyväksyä, vaikka ei aina niin tykkäisikään sen ääressä kököttää.
Kylläpä harmittaa, kun tulin tulleeksi tos aamulla palstalle ja näin aloituksen.
Olin päättänyt, että tänään en tänne putkahda, on sen verran hommia. Äiteemuorin luokin pitäisi tässä kiiruhtaa.
Jäi vaan "vaivaamaan" tuo aloitus ja touhutessa ajattelin koko ajan, että Miten ja Miksi ja Kuinka mulla saattoi ollakaan niin mukava avioliitto.
Jotain nyt sitten napsuttelen, että pääsen tästäkin vaivasta ja voin ruveta aattelemaan muita asioita.
Avioliiton onni ei ole sitä, että on löytänyt sen oikean, vaan että yrittää itse olla se oikea.
Tietysti se on sadan jäniksen arvoinen juttu, jos molemmilla on takaraivossa se, että pyrkisi olemaan oikea sille omalle kultahippulaiselleen.
Imurin pauhinnan keskellä putkahti kuuluville ajatus myös siitä, että miten mukavia ne ihan arkipäivän hommat oli meillä. Siinä se mies istui keinutuolissa ja paulotti verkkoja ja minä leivoin nisua. Molemmat touhusi omia touhuja, muutamia lauseita nakeltiin toisille ja tunnelma oli niin Kotoinen. Tavallisen kotoista kivaa fiilistä. Tai puutarhassa yhdessä touhuten.
Sitten myös semmonen asia, että toinen vaan Tiesi jos toinen tarvitsi jossakin apua. Ei tarvinnut edes pyytää, kun toinen oli jo siinä käsi ojos auttamas. Hommat sujui nekin niin helposti.
Pusi-pusi-jutut kans päivittäin. Autollakin kun ajettiin, niin siinä jommankumman käsi ajautui toisen reidelle. Yli-lapsellista touhua. Oih, että tykkäsin yli-lapsellisista touhuista.
Molempien samanlainen ajatusmaailma. Eläinrakkaus ja valtava Luonnonraukkaus, unohtamatta tietystikään lapsirakkautta.
Persoonina olimme toistemme vastakohtia, siis temperamentti ja sen semmoset. Se oli meidän perheessä hyvä asia. Siinä missä minä olin huono, hän oli hyvä ja siinä missä minä hyvä, hän ei niin hyvä.
Jos vaikka mikäkin pienen pieni asia vaivas, niin siitä keskusteltiin HETI. Ei ollut mitään hampaankolossa.
Aina oli hyvä mieli mennä töistä tai muualta kotiin, kun tiesi, että siellä se mun mieheni on mua oottelemassa. :)
27-vuotta kesti. Olisi ollut hyvä, jos kauemmin olisi kestänyt, mutta tuokin määrä on hyvä.
Eipä ole kauaakaan siitä, kun luin ilta-päivä-lehden hömppä-liitteestä paris-
kunnasta, joka kertoi pitkän liittonsa syynä olevan fiksusti piikittely.
Olen kanssaan samaa mieltä, noin tehtynä puoliso on aina mielessä, kun
kiukkuissaan yrittää keksiä, miten panna paremmaksi.
Ymmärrettävästi, minun kohdallani tuo oli mahdottomuus,
aina puoliso sortui vihaan, koska ei muuta keksinyt.
Toisaalta, homma voi toimia myös lausumalla typeryyksiä.
Sekin kyllä vaatii tasa-vertaisuutta.
Noh, taas nousi palstakin mieleen.
Taisi olla syynä tuo kumi-lanka.
H.
"hunksz"
Mikään ei voi olla nakertavampaa, kuin se, että omassa kodissa pitäisi jatkuvalla syötöllä mietiskellä pieniä Piikkejä toiselle osapuolelle. Tai miettiä, millä tavalla vastaanottaa toisen piikkejä.
Kyllä siinä touhussa nääntyisi ja olo ei millään muotoa voisi olla leppoisa ja mukava.
"Hei kun keikuskelen"
Jaa..a kaunottareni.
Joku filosofi on luultavasti sanonut että typeryys helpottaa elämää.
Muistaakseni se en ollut minä, mutta en mene kuitenkaan vannomaan.
Sie varmaan muistat, kuinka monella tavalla voi sanoa:
Saamarin ukko, saamarin akka?
Siinähän voi ajatella että ottaako kaksin-käsin.
Kurkusta tai taka-puolen puolesta.
Joten aina on oltava tarkkana siinä, mitä ja miten antaa.
Keittiöstäkin.
H.
"hunksz"
Typeryys on siinä tilanteessa ihan yes-juttu, jos se tuottaa kahdelle osapuolelle tyydyttävän olotilan yhteiselossa. Onko se sitten typeryyttä vai ihan viisautta.
Kun filosofista mainitsit, niin yks filosofi on sanonut: On mahdotonta rakastaa ja olla viisas. Mieti sitä ihtekses häh.
Ei, emmmää muista, kuinka monella eri tavalla voi sanoa Saamarin ukko/saamarin akka. Yhtään en muista, vaikka kuinka yritän pinnistää.
Mutta semmmmäää muistan, miten toisen takapuoleen tarrataan kiinni. Kaksin tai yksinkäsin. Ja semmosen muistan, miten toinen (minä) köllii soffalla ja toinen tryykää kiiruusti jalkopäähän ja ottaa makaavan jalat syliinsä ja alkaa hieromaan pikku varpaita. Hyi hittoviete, ku ihan alko meneen kylmät väreet jo pelkästä muistelemisesta.
Keittiöantimet hoitaa toki Nainen. Viisas nainen ohjaa miehen pois keittiöstä hellin sanoin ja suudelmin. Mies voi sillä aikaa vaikka imuroida laattian.
Ymmärrän oikein hyvin, miksei sinun avioliitostasi tullut pitkää.
Emmä tiijä. En osaa sanoa. Kaikki mun avioliitot on päättyneet kuolemaan. Siis miehen kuolemaan. Ennenkun niistä on tullu pitkäikäsiä :(
Johtuuko se naisesta, yksi tuttu on kolme miestä saattanut hautaan ja neljäs on viittä vaile valmis.
Karttaisin mokomia naisia.
TEORIASSA voisi se johtuakin. Siis että nainen valitsee huomattavasti itseään vanhemman miehen, jolla on vakava sairaus ja hoitaa sen hellästi loppuun saakka. Minä vanhempana, vaikeasti sairaanna miehenä valitsisin juuri sellaisen naisen.
Tää ei kyllä ollut mun tapaukseni. Mieheni ovat aina olleet komeita, nuoria ja terveitä.
Hyvän suhteen esimerkkinä näen nykyisen suhteeni.
Minä luon oman tilani oman näköisekseni ja annan kumppanilleni tehdä hänen oman tilansa hänen näköisekseen.
Meillä on myös samat kiinnostuksen kohteemme.
"korpikirjailija"
"Sie varmaan muistat, kuinka monella tavalla voi sanoa:
Saamarin ukko, saamarin akka?
Siinähän voi ajatella että ottaako kaksin-käsin.
Kurkusta tai taka-puolen puolesta.
Joten aina on oltava tarkkana siinä, mitä ja miten antaa.
Keittiöstäkin."
Jaa että noinkin voit sanojani muunnella.
H.
Jospa on nyt rikas moninkertainen leski.
Minusta puolisoilla on ollut vain hyvää onnea matkassa.
Oikeassa olet, hyvin vähään voi itse vaikuttaa. Toinen lähtee yläilmoihin, ei siinä rakkaus auta.
Onnellisen ja pitkän aviolitton salaisuus on ollut. että tulemme erilaisista yhteiskuntaluokista, erilainen koulutus, erilainen äidinkieli ja uskonto on meillä.
Yhteiselämä on ollut mielenkiintoista ja opettavaista mutta rakkautta on riittänyt.
Pitkän avioliiton salaisuus on yhteinen päätös elää myötä ja vastoinkäymisissä aina yhdesä jos toinen kompastuu toinen nostaa pystyyn
näinhän me aikoinaan luvattiin vihkikaavassa paille,
se mikä on minun on myös sinun,
ja se lupaus on pitäny läpi elämän, kunnes kuolema meidät erottaa,
voi olla sekin, kun antaa anteeksi uskottomuuden..
Alistunut pieni,kuiva mies. Siinä salaisuus.
Mutta kyllä nekin joskus hermostuu ja sitten on oksat pois.
Luulen että uskottomuus voi joissakin tapauksissa jopa pelastaa avioliiton - jos siinä tuollaisessa tapauksessa mitään pelastettavaa onkaan. Harvoin on.
Mutta 60 on enää ihan turha erota oli syytä tai ei. Vai onko?
"ellinoora.elisabeth"
60 on turhaa edes keskustella koko aiheesta.
Aihe kuuluu nuorten palstoille.
H.
Mikä on turhaa, niin kauan kuin elon päiviä riittää?
Minun on vaikea kuvitella tuollaista tilannetta. Jos meistä jompi, kumpi olisi uskoton niin kyllä mattojen halkileikkaus olisi lähellä.
Varsinkin vaimoni kohdalla järkeily jäisi taka-alalle enkä itsekään pystyisi suhtautumaan asiaan viileästi.
Jos intiimin kanssakäymisen välit pitenisivät selvästi nykyisestään niin se ei ainakaan välittömästi ajaisi vieraisiin mutta asettaisi yhdessä asumisen perusteet, tai ainakin järjestelyt, kyseen alaisiksi ja seuraushan olisi sama paitsi etten enää 7-kymppisenä olisi niitä halutuimpia uroksia, ainakaan niiden naisten näkökannan mukan joista saattaisin itse olla kiinnostunut.
Ei mene kauan kun olet täällä yksin. Moni on takiasi kyllästynyt koko palstaan ja lisää tulee koko ajan.
Ainahan hän voi keskustella itsekseen.
H
Oikeinko tosissasi tyrkytät aihetta nuorten palstoille? Hekö olisivat kiinnostuneita keskustelemaan siitä mitä iskän ja äitemuorin hetekalle kuuluu, ja eroaakohan ne nyt vai ei? Älä kuule ole noin naiivi.
Jos sinulla ei ole mielipidettä niin ole hiljaa, niin helppoa se on.
Jos joku on uskoton niin kuin sanotaan, niin siihen ON syy.
Varsinkin jos ikää jo on, nuorempanahan sitä voi höyrähtää melkein mihin ja milloin vain, pelkkää kokemattomuuttaan ja ajattelemattomuuttaan.
Moni taitaa vain etsiä liitosta ulospääsytietä tuota kautta.
Ei avioliitto voi vankila olla. Ja turha on enää monen kymmenen vuoden takaisiin vihkikaavoihin vedota. Tai joo, jos haluaa ehdottomasti sitoa toisen, siis menettämisen pelossa. Kyllä siinä toista jo on varmasti alkanut ahistaa.....
elli noora etc
mitä horiset ??
ei elämä ole NOIN yksinkertasta, sinulta puuttuu kokemusta oikesta elämästä,
Oletko väkivaltainen, kun niin usein olen sinulta lukenut mattojen halkileikkauksen??
Voisin pitää kysymystä loukkaavana jos se ei olisi niin älytön!
Tarkoitatko saksien käyttöä? Imaisuni on kuvitteellinen!
Oletan sinun tarkoittavan kuvitteellisen väkivallan suuntautuvan vastakkaiseen sukupuoleen?
Kerran minua on noin 5-kymppinen nainen tempaissut nyrkillä poskelle koska en pystynyt täysin väistämään mutta silloinkaan en puolustautunut aktiivisesti.
Muuten minusta voi vieläkin saada tappelukaverin vaikka viimeiseen rystysen murtumaan onkin aikaa jo 20 vuotta.
Toki harkinta on lisääntynyt vuosien saatossa.
Kunhan kurillani kysäisin.
Ei täällä kannata olla kovin dodinen.
Kyllähän minä sinut olen mukavaksi miekkoseksi tunnistautunut.
Taidat olla impotentti L - L kun jaksat kertoa panojuttujasi vuodesta toiseen?
Suurten sanojen lausuja tunnetaan.
Kahta asiaa elämässä en kadu: avioliittoa ja avioeroa
Yksi asia on elämäni ihanin: avioliitto, onnekas, jota eivät katkerat kärsäkkäät ole syöneet.