miten saan nämä ongelmat pois...
Sain tietää, että työkaverini on ihastunut minuun. Ja luulen, että olen itsekkin ainakin vähäsen. Ainakin siitä voin päätellä sen, että olen hiukka masentunut jos hän ei ole samaa aikaan töissä minun kanssa tai sit jos ollaan samaan aikaan töissä, niin olen yhtä hymyä niinkuin on hänkin, eihän toi voi olla mitään muuta kuin sitä, että on ihastunut...Vai?
Ja nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että hän on tunnustanut minulle olevansa ihastunut minuun.
Mä haluisin KAI aloittaa jonkinlaisen seurustelun, mutta en ole varma. Viimeisestä suhteestani on jo hyvän aikaa ja tiedän miksi se kusi, siksi koska olen todella huono näyttämään tunteitani toiselle. Ei mulla ole rohkeutta mennä sanomaan, että "rakastan sinua" tai mitään muutakaan hempeilyä en osaa omalta kohdaltani osoittaa toiselle. Flirttaaminen sujuu kait vähän liiankin hyvin, mutta kun tullaan tähän, et toinen haluis muutakin ni mä meen kipsiin. Eli mulla on toi tunteiden näyttäminen hiukka hankala asia??? :( Mitä voin tehdä sen asian eteen vai voinko mitään?...Tai siis en osaa sitä koskettelua ja suutelemista, paits humalassa ja ei niin tutun kanssa...
Ja sit mulla on myös se, että olen hiukka mielestäni ylipainoinen ja olenkin, en ole mikään anorektikko joka ajattelee, et on pakko saada tuolta ja tuolta pois. Mulla on painoa liikaa ja enhän mä voi itseäni hänelle näyttää....En vaan voi...Mä häpeen vartaloani...Tiedän, et jos joku teistä vastaa niin hän vastaa näin: " Jos se sua oikeesti rakastaa ni se hyväksyy sut sellaisena kuin olet"....Ku must tuntuu et se luulee mua joksikin perkelee tikuksi, laiheliiniksi jota mä en ole...Valitettavasti...Hän kun ei näe minua työvaatteiden alta...
Olisi tosi kiva jos joku vastais jotain...On hiukka eksynyt olo...
Sain tietää, että työkaverini on ihastunut minuun. Ja luulen, että olen itsekkin ainakin vähäsen. Ainakin siitä voin päätellä sen, että olen hiukka masentunut jos hän ei ole samaa aikaan töissä minun kanssa tai sit jos ollaan samaan aikaan töissä, niin olen yhtä hymyä niinkuin on hänkin, eihän toi voi olla mitään muuta kuin sitä, että on ihastunut...Vai?
Ja nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että hän on tunnustanut minulle olevansa ihastunut minuun.
Mä haluisin KAI aloittaa jonkinlaisen seurustelun, mutta en ole varma. Viimeisestä suhteestani on jo hyvän aikaa ja tiedän miksi se kusi, siksi koska olen todella huono näyttämään tunteitani toiselle. Ei mulla ole rohkeutta mennä sanomaan, että "rakastan sinua" tai mitään muutakaan hempeilyä en osaa omalta kohdaltani osoittaa toiselle. Flirttaaminen sujuu kait vähän liiankin hyvin, mutta kun tullaan tähän, et toinen haluis muutakin ni mä meen kipsiin. Eli mulla on toi tunteiden näyttäminen hiukka hankala asia??? :( Mitä voin tehdä sen asian eteen vai voinko mitään?...Tai siis en osaa sitä koskettelua ja suutelemista, paits humalassa ja ei niin tutun kanssa...
Ja sit mulla on myös se, että olen hiukka mielestäni ylipainoinen ja olenkin, en ole mikään anorektikko joka ajattelee, et on pakko saada tuolta ja tuolta pois. Mulla on painoa liikaa ja enhän mä voi itseäni hänelle näyttää....En vaan voi...Mä häpeen vartaloani...Tiedän, et jos joku teistä vastaa niin hän vastaa näin: " Jos se sua oikeesti rakastaa ni se hyväksyy sut sellaisena kuin olet"....Ku must tuntuu et se luulee mua joksikin perkelee tikuksi, laiheliiniksi jota mä en ole...Valitettavasti...Hän kun ei näe minua työvaatteiden alta...
Olisi tosi kiva jos joku vastais jotain...On hiukka eksynyt olo...
Vastaukset 7
Vanhimmat
oletteko joskus nähneet toisenne ilman vaatteita? onko painosi noussut sen jälkeen?
jos olette nähneet edes joskus ilman vaatteita niin luulempa että kehosi muodosta on voinut päätellä mistä kohtaa tulet lihomaan. vaikka yrität peittää vaatteilla niin tuskinpa siinä onnistut, muodot näkyy kuitenkin... joten jos hän osoittaa kiinnostuksen merkkejä niin huoli pois, painon nousu ei haittaa, olet vaikuttanut häneen muulla kuin kehollasi (tai kenties myös silläkin). jotkut kun pitävät vähän ylipainoisista. minä ainakin.
tunteita ilmaistaan eri tavoin ja ehkäpä löydätte/olette löytäneet sen tavan.
kun luottamusta tulee lisää niin kyllä ne tunteet tulee paremmin esiin ja voihan olla että hän ymmärtää ne juuri sinun pienistä merkeistä. ehkä hän kysyy jos ei ymmärrä tai sanoo että jokin ei täsmää ja vaatii lisää selvitystä, jolloin toivottavasti uskallat olla rehellinen.
Kiitos...Mut juu ei tod. olla nähty ilamn kuteita....Mut eniwei, mä päätin olla surematta koko asiaa vaan annan palaa täysillä eteenpäin...
Näin jo sun viimeisimmän viestin, mutta ajattelin silti vastata. Keksin sinulle neljä vaihtoehtoa:
1) Voit hyväksyä sen että 'tunteettomuus' on osa sinun persoonaasi ja et pääse siitä koskaan ylitse. Ehkäpä sinulla on oikeasti jokin neurologinen vaurio joka haittaa tunne-elämääsi (sellaistakin sattuu).
2) Voit odottaa että kohdallesi sattuu se maailman ihanin ihminen, joka herättää sinussa mielettömiä tunteita ja ongelmasi katoavat. Huono puoli tässä on se, että tunne voi olla yksipuolinen. Tämä vaihtoehto voi hyvinkin toteutua, mutta voi olla että joudut odottamaan hautaan saakka.
3) Kehitä itseäsi, opi tunnistamaan mitä tunnet. Kehitä tunneälyäsi ja itsetuntemustasi. Voi olla että tajuat kaiken mitä muut ihmiset tuntevat, mutta et mitään omista tunteistasi. Selvitä miksi et tunne mitään. Tunteiden ilmaisua VOI opetella.
4) Jos luotat työkaveriisi, kerro hänelle ongelmistasi. Ehkä hänellä on todellista halua auttaa sinua. Vaikka jutusta ei tulisikaan vuosisadan rakkaustarinaa, niin ainakin pystyisit hänen avullaan käymään läpi tunteitasi. Et ainakaan voi hävitä mitään ja sitäpaitsi, elämä on liian lyhyt yksin murehtimiseen. Ja kannattaa muistaa, että vaikka epäonnistuit kerran, ei se tarkoita sitä että epäonnistuisit aina.
Loppujen lopuksi, ihminen on oman onnensa seppä siinä mielessä, että vaikka kaikkea ei voi saada, valintoja voi aina tehdä. Kukaan ei voi sinulle sanoa mitä tehdä, vaan kaikki riippuu sinun tahdostasi ja motivaatiostasi. Voit tietysti liidellä elämäsi läpi 'tunteettomana', mutta kannattaa ongelmat selvittää jos mahdollista. Suurin tragedia on se, että huomaa eläneensä elämänsä 'väärällä' tavalla, vaikka olisi ollut mahdollisuus tehdä toisin.
Tsemppiä.
Ja tämän kaikkitietävän oma elämä on hallinnassa,etenkin naissuhteet???
Ei, mutta kiitos kysymästä (huomaa nimimerkki). Jos olet sitä mieltä että ehdotukseni ovat vääriä, kerro toki parempia. Tarkoituksenani oli tarjota vain näkökulmia asiaan, joka on hyvin monimutkainen eikä mitenkään helposti ratkaistavissa.
minäkin menen kipsiin ja hänkin tuntuu menevän kipsiin. yritä siinä sitten edetä.
jotenkin on helpompi 'murista' vastaan, jonka jälkeen sitten kaduttaa, kaduttaa, kaduttaa...
jos keksitte keinon miten saada itsensä rauhoittumaan ja näyttämään ne oikea tunteet, niin minäkin otan neuvon vastaan, oikein mielelläni.