Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kukaan ei ole koskaan rakastanut niin paljon kuin minä?

    en leuhki tällä. Päinvastoin, en toivo kenellekään näin vaikeaa elämää. Kaiken kärsimyksen ja pienen pienet ilot olen ottanut vastaan vain, siksi kun rakastan niin paljon. Via Dolorosani - se on pitkä. Olen mielestäni kauan tätä taivaltanut ja en ole kuin vasta tieni puolessa välissä. Jaksan jokaisen hiertyän, jokaisen piston sielussani, vain ja ainoastaan siksi...kun rakastan ja tiedän, hän tulee vielä tunnustamaan minut. Millä tavalla? Toivoisin rakkaudella, mutta se ei ole minun valinnassani. Luojan ja hänen.
    P.S en ole uskovainen, vaan luonnollinen nainen
    Heittäkää herjaa, en siitä murene. Herjanne ovat vain pientä kutinaa ihollani, ei muuta. Ja jatkan matkaani.
    5201
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    Aika vaikea tilanne tuollainen, omalla kohdallani saan voimia siitä kun saan osoittaa huomiotani hänelle ja huomaan hänen olevan onnellinen kun on haluttu ja kaivattu.
    Mutta toisaalta tiedän että pitäisi päästää irti ja antaa hänen sitten tulla vastaan mikäli jotain haluaa, toivon yhä vain että näin kävisi.

    Äänestä

    • Vaikeammaksi tekee tämä sanaton yhteys. Sieluni, kaikki soluni tunnistavat hänet jo kaukaa, ennen kuin hän on edes näköetäisyydellä.

      Äänestä

    Voi mikä torvi oletkaan. Etkö yhtään osaa suojella itseäsi hiertymiltä ja kolauksilta? Jos mies oikeasti todella rakastaa sinua, hän myös kohtelee sinua toisin! Missä lienee itsetuntosi, missä itsekunnioituksesi. Olet ihan selväkynnysmatto, eikö vaan?

    Äänestä

    • ei hän minua satuta. Päinvastoin hyvin suojelevainen on.

      Äänestä

    Siis kuka tunnustaa ja kenet? Tunnustaa? Vai siis tunnistaa? En ihan ymmärtänyt. taivaan tosi = olet E-P:lta, vai mitä?

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    taivaan tosi kirjoitti:

    en leuhki tällä. Päinvastoin, en toivo kenellekään näin vaikeaa elämää. Kaiken kärsimyksen ja pienen pienet ilot olen ottanut vastaan vain, siksi kun rakastan niin paljon. Via Dolorosani - se on pitkä. Olen mielestäni kauan tätä taivaltanut ja en ole kuin vasta tieni puolessa välissä. Jaksan jokaisen hiertyän, jokaisen piston sielussani, vain ja ainoastaan siksi...kun rakastan ja tiedän, hän tulee vielä tunnustamaan minut. Millä tavalla? Toivoisin rakkaudella, mutta se ei ole minun valinnassani. Luojan ja hänen.
    P.S en ole uskovainen, vaan luonnollinen nainen
    Heittäkää herjaa, en siitä murene. Herjanne ovat vain pientä kutinaa ihollani, ei muuta. Ja jatkan matkaani.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu