Kun on paljon yksin niin tulee jatkuvasti pohdittua jotain. Sitten jos sama asia pyörii kauan päässä, niin tuntuu että koko maailma keskittyy sen ympärille? Käykö muille näin?
Se asia voi olla mikä vain. Yhteen aikaan luin hirveästi romaaneja. Silloin koko maailmani tuntui olevan yhtä suurta romaania. Kaikkialla mietin vain mitä niissä lukemissani kirjoissa tapahtuu. Tämä on vähän noloa myöntää, mutta jossain vaiheessa ihan puolivahingossa rupesin lueskelemaan jotain seksifoorumeita. Jäin niihin jossain määrin koukkuunkin, vähän niin kuin pornoon voi jäädä. Silloin minulla pyöri vain seksiasiat päässä. Kuvittelin kaikkien muidenkin ajattelevan seksiä koko ajan. Tämä oli vähän ahdistavaa aikaa, koska tämän jakson aikan päähäni ei mahtunut mitään älyllistä, pystyin vain ajattelemaan seksiä.
Eli sitä ikään kuin muuttuu siksi mitä päässä liikkuu. Nyt olen ajatellut aivopestä itseni ajattelemaan jotain järkevää. Olisi hienoa, jos sitä koko ajan ajattelisi jotain mikä kehittäisi itseäni henkisesti. Siinä tosin kestää vähän aikaa että asiat jäävät kunnolla pyörimään.
Onko tämä kaikille normaalia? Vai vaatiiko se tietyn luonteen! Toisaalta, kyllähän nuorilla miehillä ne inttijutut ovat lähes pakkomielteen tasolla.
Se asia voi olla mikä vain. Yhteen aikaan luin hirveästi romaaneja. Silloin koko maailmani tuntui olevan yhtä suurta romaania. Kaikkialla mietin vain mitä niissä lukemissani kirjoissa tapahtuu. Tämä on vähän noloa myöntää, mutta jossain vaiheessa ihan puolivahingossa rupesin lueskelemaan jotain seksifoorumeita. Jäin niihin jossain määrin koukkuunkin, vähän niin kuin pornoon voi jäädä. Silloin minulla pyöri vain seksiasiat päässä. Kuvittelin kaikkien muidenkin ajattelevan seksiä koko ajan. Tämä oli vähän ahdistavaa aikaa, koska tämän jakson aikan päähäni ei mahtunut mitään älyllistä, pystyin vain ajattelemaan seksiä.
Eli sitä ikään kuin muuttuu siksi mitä päässä liikkuu. Nyt olen ajatellut aivopestä itseni ajattelemaan jotain järkevää. Olisi hienoa, jos sitä koko ajan ajattelisi jotain mikä kehittäisi itseäni henkisesti. Siinä tosin kestää vähän aikaa että asiat jäävät kunnolla pyörimään.
Onko tämä kaikille normaalia? Vai vaatiiko se tietyn luonteen! Toisaalta, kyllähän nuorilla miehillä ne inttijutut ovat lähes pakkomielteen tasolla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä. Kun pitkään pyörität jotain asiaa mielessäsi, se painuu alitajuntaan ja pullahtaa sitten sieltä esiin yhä uudelleen silloin kun vähiten osaat sitä odottaa. Siispä jokin intensiivinen ajatus voi vallata vaikka koko maailman. Vaikeaa on kuitenkin määrittää ajattelua hyväksi, järkeväksi tai huonoksi. :-)
Ajattelu on osa ihmiseloa. Luonne tuskin on oleellista. Tarvitaan vain paljon joutavaa aikaa.
Mä jään kanssa jumiin joihinkin juttuihin. Kirjoissa olin jumissa nuorempana. Mikään muu ei päässä pyörinyt kuin kirjojen tapahtumat. Muu elämä oli ihan kuin ei todellista ja oikea elämä oli kiejoissa. Sitten jumiuduin hevosiin. Hain niistä tietoa ja odotin vaan että pääsen tallille. Sitten meni vuosia että ajatuksiin mahtui vain lapset. Muita pienempiä ja lyhytaikaisempia jumeja ollut myös monia.
Parisuhteessa ollessani jumiuduin oaljon vähemmän eri aiheisiin kun oli kumppani kenen kanssa puhua monipuolisesti. Tosin lapsissa ne ajatukset pyöri tuolloinkin ja siihen se mies taisi kyllästyä. Nyt yritän opettaa itseäni että en jumitaisi yhteen ja samaan asiaan.