Kirjoittaa kaksin. Kun itselle tulee se musta hetki ettei teksti vain etene, tuo toinen voisi nakata oman osansa sekaan ja saada tarinan jatkumaan jouhevasti.
Ajattelin kokeilla tuota siskoni kanssa. Ehkä noin tehden voisi välttää sen puolivälinkrouvin, josta näkee, että tuohon saakka kirjoittajalla oli selkeä visio ennen väsähtämistä aiheeseen.
Tällä palstalla, näissä lyhyissä keskusteluissa tarinat itsessään jatkuvat hauskoina, vaikka kirjoittajia on useampia.
Eniten saan aivonystyröitäni hierottua pienessä kiukunkehrässä, huomasin aamulla kuinka pakotettu olin vastaamaan Maallikon heittämään haasteeseen. ;)
Ajattelin kokeilla tuota siskoni kanssa. Ehkä noin tehden voisi välttää sen puolivälinkrouvin, josta näkee, että tuohon saakka kirjoittajalla oli selkeä visio ennen väsähtämistä aiheeseen.
Tällä palstalla, näissä lyhyissä keskusteluissa tarinat itsessään jatkuvat hauskoina, vaikka kirjoittajia on useampia.
Eniten saan aivonystyröitäni hierottua pienessä kiukunkehrässä, huomasin aamulla kuinka pakotettu olin vastaamaan Maallikon heittämään haasteeseen. ;)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi, voi ja voi.
Onko kellään kokemusta jutusta?
Joo. Tarkoitat varmaan pidemmän tekstin kirjoittamista jonkun toisen kanssa vuorotellen, mutta itsellä on kokemusta vain pienehköstä novellista (nimimerkki Che :n kanssa, joskus muinoin tuolla Jatkonovellit -puolella).
Varsinkaan kun sen toisen kanssa ei ole sovittu tarinan päämäärästä tai juonenkäänteistä, vaan kumpikin voi muokata niitä eteenpäin oman mielensä mukaan, tuntuu jokainen kirjoituskerta aina uudelta "tyhjältä pöydältä aloittamiselta". Tarinaa ei voi suunnitella siis tällaisella systeemillä turhan pitkälle, vaan aina pitää vain mukauttaa omat lauseet ja tapahtumansa yhteensopiviksi edeltäviin, jotta jonkinnäköinen yhteneväisyys säilyisi.
Kumpikin joutuu/saa luopua vastuusta koko lopputulokseen, mutta toisaalta kirjoittaminen hoituu pikkupaloissa, jollaisiin on helpompi saada se draivi päälle.
Erilaista, ja kenties tehokkaampaa projektinkulku tietenkin olisi jos aluksi molemmat kirjoittajat yhdessä aivoriihessä funtsisivat jonkinlaisen perusrungon kirjoitukselleen.
Tuo ""tyhjältä pöydältä aloittaminen" oli aika hyvin sanottu. Kyllä varmastikin otollista on suunnitella tarinata ja henkilöitä etukäteen.
Pareittain tahi ryhmässä kirjoittaminen on mitä hauskinta, kunhan lopputuloksella ei ole mitään väliä.
Oma kukkea persoonani ei kylläkään mukaudu kenenkään muun muottiin, mistä saatan olla hiukan pahoillanikin. Olen huomannut, että pyrin aina monopolisoimaan ja haalimaan kaikki kollektiiviset kirjoittamistoimet kokonaan itselleni (mm. muudan käsikirjoitus synnytettiin juuri niin, että muut ideoivat ja meikä kirjoitti). Tavallaan siis jonkinlainen Gösta Sundqvist -syndrooma: vain tekemällä kaiken (kirjoitustyön) itse voi olla valmis ottamaan vastuun lopputuloksesta. Niin surullista, niin surullista.
Ja Lautturin sanoihin kommentoisin, että tyylillinen yhteneväisyys on ¨pahuksen vaikea saavuttaa kahdella kirjoittajalla. Silloin mielelläni luopuisin koko yhteneväisyydestä, koska siitäkin voisi tulla taiteellisesti mielenkiintoista shittiä.
kirjoittaminen kaksin, noista tyylilajisyistä lähdin kysymään siskokultaani kaveriksi. Tosin neito on kymmenenvuotta nuorempi mutta olemme yhtä päättömiäkanoja molemmat, josta syystä luulen että tekstin teko kaksin toimii.
Lopputuloksella on väliä, siksi ajattelin tuhota muutaman viinipullon ja iltoja silloin tällöin aihealueen rajauksiin ja yksityiskohtien hiomiseen. Jotta saamme paketin säilymään kasassa.
Tietysti tuo on vain sivutyötä, hupailua ja tämä yksinkirjoittaminen se pääsektori jolla toimin, mutta kaikkea pitää kokeilla jotta tietää...
Tuo lopputuloksen vastuun jako tuskin tuottaa meillä ongelmaa, koska kuitenkin olemme verisukulaisia, kävi niin tai näin emme pääse eroon tai karkuun toisiamme. Eikä meistä kumpikaan taida edes verissäpäintosissaan ottaa tätä ns. rentoutumismuotoa.
Lähinnä ajattelin tätä harrastehupailuna niihin hetkiin kun oma teksti on kökköä jumitusta, jos tuon aiheeksi valitsisi päättömän komiikan, sillä voisi irtautua vakavasta kirjoittamisesta...
Ai hitto kun tuli viisasta tekstiä. Tuskin tuo noin hienosti kuitenkaan toimii, ennen joulua olen kai siskoparan kanssa tukkanuottasilla...
Minä olen tuota kokeillut pariinkin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla ei ymmärretty miettiä juonta sen paremmin joten tarina vain jatkui jatkui ja jatkui...
No toisella kerralla meni jo paremmin. :)
Toisaalta on helpompaa kirjoittaa yksin ei sitten tule mitään kinaa, olisin halunnut että tämä menee näin yms...
Mutta kun kirjoittaa kaksin on helppo "sysätä" teksti kaverille jos itse ei enää keksi siihen kohtaan mitään kirjoitettavaa... :)
No ei sitä tiedä ennenkuin kokeilee ;)
Taannoin kirjoiteltiin porukalla näytelmää olosuhteiden pakosta. Ei ole minulle sopiva työskentelytapa isolla ryhmällä vedettynä.
Parityöskentely voipi hyvinkin olla hedelmällistä. Joku mainitsi, ettei tarina meinannut ollenkaan loppua. Voisi olla hyvä, jos etukäteen luonnostelisi hahmoja ja niiden 'kohtaloa'.
Minulla on helppo ja yksinkertainen konsti siihen, miten kaksistaan kirjoittaminen toimii kuin unelma ja lopputulos on pantavan upeaa (anteeksi kielenkäyttöni).
Kokeilkaa joku ilta. Näin se menee:
1. Hae sisäisesti oikea asenne. Tunnustele, oletko todella valmis kollektiiviseen luomisprosessiin.
2. Hae kynä ja paperia. Tai jokin muu keino kirjoittamisen käytännölliseen puoleen.
3. Hae sielunkumppani, joka on myös kiinnostanut kirjoittamisesta ja jakaa näkemyksesi taiteen luonteesta.
Hyvää jälkeä syntyy varmasti. Huomaatte, että varsinkin tuo viimeinen kohta on ihan niksnaks, kuin kävisi lähikiskalla täyttämässä lottokupongin.