Eräänä päivänä Tymppis astui perheensä eteen ja puhui näin: "rakas perheeni, minua vaivaa omituinen tyhjyyden tunne. Enkä nyt tarkoita sitä, että ripuli ja kovettunut uloste ei enää täytä suolistoani. Puhun tyhjyyden tunteesta, joka on kalvanut minua siitä lähtien kun ripuli ja obstipaatio paranivat. Minusta tuntuu kuin elämältäni olisi kadonnut päämäärä. Ennen paranemistani päämääräni oli päästä eroon ripulista, obstipaatiosta ja koproliitista. Jokainen päivä oli omistettu tämän ongelman ratkaisemiselle ja käytin paljon rahaa laksatiiveihin. Nyt kaikki se on poissa ja sieluni on tyhjyyden valtaama. Olen hukassa enkä tiedä mitä tehdä. minua vaivaa kaipuu jota en pysty kuvailemaan. Niinpä olen päättänyt hypätä huoltoaseman katolta pää edellä rautakasaan. Kenties se auttaa minua unohtamaan ja vapautumaan tästä piinallisesta olotilasta."
Tämän sanottuaan Tymppis kiipesi katolle ja valmistautui huimaan suoritukseen. Alapuolella oli suuri kasa romurautaa johon hänen nuppinsa kohta pamahtaisi. Irma, Esko ja pojat katselivat Tymppiksen toimia hyvin huolestuneina mutta he tiesivät, että kun Tymppis jotakin päättää ei hänen mieltään muuta mikään. Niinpä he saattoivat vain seurata tapahtumien kulkua ja toivoa parasta. Tymppis ponnisti hurjasti ja syöksyä pää edellä kohti teräviä raudankappaleita. Hänestä tuntui kuin aika olisi hidastunut viiman piiskatessa hänen määrätietoisia kasvojaan. Rautakasa lähestyi ja - Tymppiksen nuppi iskeytyi terävään reunaan hirmuisella voimalla. Raudankappale lävisti Tymppiksen kallon ja uppoutui hänen aivoihinsa. Veri syöksähti voimalla kallosta ja Irma parkaisi suunnattoman kauhun vallassa. Pojatkin mölisivät järkyttyneinä.
Tymppiksen ruho jäi retkottamaan rautakasan päälle ja kaikki kiirehtivät paikalle katsomaan onko sankarimme edes elossa. Verta oli kaikkialla. Rautapalat repivät myös Tymppiksen ruhon armotta auki monesta paikasta. Irman vatsa vääntyi luokille ja hän ryöpsäytti roiman annoksen oksennusta asfaltille. Pian sen jälkeen hän pyörtyi kauhusta. Tymppiksen ruho retkotti rautakasan päällä verisenä ja ruhjottuna.
Oliko hyppy sankarimme viimeinen teko? Se selviää osassa 2.
Tämän sanottuaan Tymppis kiipesi katolle ja valmistautui huimaan suoritukseen. Alapuolella oli suuri kasa romurautaa johon hänen nuppinsa kohta pamahtaisi. Irma, Esko ja pojat katselivat Tymppiksen toimia hyvin huolestuneina mutta he tiesivät, että kun Tymppis jotakin päättää ei hänen mieltään muuta mikään. Niinpä he saattoivat vain seurata tapahtumien kulkua ja toivoa parasta. Tymppis ponnisti hurjasti ja syöksyä pää edellä kohti teräviä raudankappaleita. Hänestä tuntui kuin aika olisi hidastunut viiman piiskatessa hänen määrätietoisia kasvojaan. Rautakasa lähestyi ja - Tymppiksen nuppi iskeytyi terävään reunaan hirmuisella voimalla. Raudankappale lävisti Tymppiksen kallon ja uppoutui hänen aivoihinsa. Veri syöksähti voimalla kallosta ja Irma parkaisi suunnattoman kauhun vallassa. Pojatkin mölisivät järkyttyneinä.
Tymppiksen ruho jäi retkottamaan rautakasan päälle ja kaikki kiirehtivät paikalle katsomaan onko sankarimme edes elossa. Verta oli kaikkialla. Rautapalat repivät myös Tymppiksen ruhon armotta auki monesta paikasta. Irman vatsa vääntyi luokille ja hän ryöpsäytti roiman annoksen oksennusta asfaltille. Pian sen jälkeen hän pyörtyi kauhusta. Tymppiksen ruho retkotti rautakasan päällä verisenä ja ruhjottuna.
Oliko hyppy sankarimme viimeinen teko? Se selviää osassa 2.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toivottavasti tää on tetralogia niinku Wagnerin ring of anus.