Oltaisiinpa me tavattu jo silloin 1997 kun olimme kumpikin suloisia 17-vuotiaita. Olisit ollut ensimmäinen rakkauteni, se poikaystävä, jota aina kaipasin, mutta en saanut. Olisit vetänyt minut valoon, aurinkoon, pitänyt pinnalla. Mutta lukiorakkaudet eivät kestä? Nyt olisimme jo erossa ja muistaisin sinua ehkä kerran vuodessa, syntymäpäiväsi aikaan, hymyilisin niille hulluille nuoruuden päiville, hapuileville ensikosketuksille, kasteen kostuttamille varpaille kesäyössä.
Ehkä näin vanhempana voi rakentaa jotain pysyvämpää kuin silloin.
Ehkä näin vanhempana voi rakentaa jotain pysyvämpää kuin silloin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.