Kuinka oppisin puhumaan lujempaa

Minulla on mennyt jo aikalailla hermot itseeni kun en saa suutani auki. Oikeastaan kaikissa tilanteissa minulta kysytään aina että "ai mitä". Vielä sellaisella hiljaisella ja kannustavalla äänellä, ikäänkuin olisin joku todella avuton ja yliherkkä tuppisuu. Minulla olisi kuitenkin paljon asiaa ja omassa päässäni näen itseni jopa kovaäänisenä ja johdonmukaisena puhujana. Sitten kun täytyy ihmisille jotain sanoa, niin se ääni tulee ihan vikisten ja mumisten ja en oikeastaan ajattele edes mitä sanon, koska pidän itsestään selvänä ettei minua kuunnella. Joskus hämmästyn kun toinen onkin hiljaa ja on jatkanut sitä kuuntelemista, sitten yleensä saan koottua itseni ja pystyn selittää ihan hyvin. Toinen vaihtoehto on, että mietin jossain tilanteessa että mitä olisi nyt hyvä sanoa, ja se puhe tuleekin sitten todella teennäisesti ulos. Niin että se kuulostaa siltä, että harjoittelisin jotain roolisuoritusta. Tai sitten joka toinen sana tulee kovaa ja joka toinen hiljaa. Ja usein kun olen sanonut jotain, mietin että miksi noin sanoin, enhän oikeasti ajattele edes noin. Kai yritän vain sanoa jotain sellaista, mitä siihen tilanteeseen oppikirjojen mukaan kuuluisi sanoa. Kaikkeista pahinta on jos vaikka pitää töissä huutaa jotain täysin arkipäiväistä, esim. "menen nyt, heippa", saatan miettiä vaikka 2 minuuttia vessassa istuen että kuinka sanoisin tuollaisenkin asian niin, että se kuulostaisi jotenkin spontaanilta. Lopputulos onkin sitten täysi katastrofi.