Ihmetyttää siperianhuskyn ja alaskanmalamuutin valtava suosio Suomessa, vaikka niiden pitäisi olla pelkkiä vetokoiria. Mutta täällä Tampereellakin molempia näkee nykyään joka suunnissa, muttei koskaan edes kärryjä vetämässä, vaan lähinnä koirapuistoissa, lenkeillä ja menossa kerrostaloista sisälle/ulos. Eivätkä ne ole huonokäytöksisiä, vaan mukavan oloisia. Ja minäkin olen ennenvanhaa ajatellut, että siperianhusky ja alaskanmalamuutti ovat onnellisia vain vetäessään ja maalla. Nyt jo kahdella kaverillanikin on alaskanmalamuutti, eikä kumpikaan niistä muuteista pääse vetotöihin, vaan nauttivat elämistään pelkkinä seurakoirina, iloisia ja ystävällisiä ovat aina.
Onko rekikoirista tullut seurakoiria?
Väärä käsitys?
14322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
voivathan omistajat viedä koiriaan pois kaupungista vetämään.
Eihän täällä päin Suomea ole enää luntakaan mihinkään aikaan vuodesta, joten miten rekikoirille voi tarjota vetotöitä? Ja kesät ovat niin kuumia, että rekikoirat tapettaisiin silloin vetotöillä. Maalle ja metsiinkin on valtava matka täältä ja samoja koiria näkee joka päivä täällä keskustan tienoilla. Kärryjä voi kaupungissa koirien avuin vedättää, mutta kukaan ei minun nähden ole niin tehnyt. Lisäksi Suomessa rekataan nykyään satoja huskyja vuodessa, eikä niille kaikille sopivia erillisiä vetopaikkoja ole edes tarpeeksi.
... lisään vielä kysymyksen, että mikä on huskyn suosion salaisuus? Olikos se nyt 18 suosituin rotu Suomessa viime vuonna (?). Ihmetyttää huskyn suuri suosio, kun huomioi kuinka vaikeaa niille on tarjota aktiivisia vetohommia Suomessa.
Meille tuli sattumien kautta husky, joka ei isommin meillä tee vetotöitä. Koira on kuitenkin onnellinen kunhan silla tarjoaa tarpeeksi liikuntaa ja aktivittettejä. En ole päiväkään katunut, että husky meille tuli, ja enkä yhtään ihmettele miksi näitä halutaan myös kavereiksi kaupunkiinkin. Ovat hyvä luonteisia ja mukavia koiria.
Ihmiset ovat taas kiinnostuneita alkukantaisista roduista. Eikä ihme, ne ovat terveempiä ja täyspäisempiä koiria kuin monet lajitoverinsa.
Miten ihmiset pärjäävät rekikoirien kanssa, kun niille on lähes mahdotonta järjestää vetotehtäviä? Ja luulisi näin suosittujen rotujen olevan suht. helppoja. Onko siperianhuskysta ja alaskanmalamuutista jalostettu liian seurakoiramaisia, kun kuka tahansa tuntuu jo pärjäävän niiden kanssa?
Miten niin mahdotonta järjestää vetotöitä? Vaikkei perinteinen valjakon veto onnistuisikaan niin huskyt voi laittaa vetämään auton rengasta, polkupyörää, pulkkaa yms. Hyvin toimii
Siperian huskyilla on myös sairauksia, kannattaa tutustua, alkukantaisia kasvattajia löytyy, mutta on harvassa, suurin osa on jotain muuta kuin alkukantainen. Ottakaa selvää.
käviskö paremmin pelkäksi seurakoiraksi minihusky.
Ei huskylle ole niin tarpeellista päästä vetämään vaan tärkeä on päästä juoksemaan. Alaskanmalamuutista en tiedä mutta veikkaisin saman pätevän siihenkin. Huskyn kun pistää pyörän viereen tai talvella potkurin viereen ja antaa sen juosta niin lujaa kuin sielu sietää, on koira onnellinen ja elementissään. Kaikista huskeista ei edes niin välttämättä ole vetohommiin mutta juosta ne rakastaa ja se on helppo tarjota kaupunkiympäristössäkin. Ja siis kyse on kunnon juoksemisesta jossa koira voi tosiaan juosta niin lujaa kuin tahtoo, ihmisen kanssa lenkkeily ei aja samaa asiaa. Jos omistaja ei pysty tarjoamaan huskilleen mahdollisuutta juosta, ei rotuvalinta ole ollut oikea, ihan sama kuin nämä vinttikoiratkin, whippetit yms. en ymmärrä miksi ihmiset hankkii tällaisen rodun joka rakastaa juosta yli kaiken jos heillä ei ole mahdollisuutta juoksuttaa koiraansa kuin kerran kuussa tai harvemmin. Kun näkee koiran joka on luotu juoksemaan elementissään vaikka esim. irti juoksemassa, käy sääliksi niitä kaikkia saman rodun edustajia jotka ei ikinä pääse sitä kokemaan.
Husky on siksi varmasti suosittu koska sillä on ylväs ulkomuoto joka vetoaa ihmisiin mutta se on luonteeltaa seurallinen ja seurakoiramainen toisin kuin monet muut pystykorvat (kuten suomalaiset metsästyskoirat yms.). Se sopii hyvin asuntoon kun asuntoon jos se vain pääsee juoksemaan ja viihtyy ihmisen seurassa. Alaskanmalamuutti taas on mielestäni enemmän työkoira enkä itse ottaisi sellaista kerrostaloympäristöön, niin kuin en ottaisi metsästyskoiraakaan, jotenkin ihmiset kuitenkin ajattelee malamuutinkin sopivan seurakoiraksi kuten huskykin, en tiedä mistä sekaannus on tullut..
Ai. Minulla puolesttaan on alaskanmalamuutista sellainen käsitys kuin sinulla siperianhuskysta. Ja päinvastoin. Ehkä molempia löytyy yksilöittäin joka lähtöön :-)
Kyllä ne molemmat, muutit ja huskyt haluaa päästä työpäivän jälkeen samalle sohvalle omistajan kanssa.. Muutit ainakin niin hellyydenkipeitä mörriköitä, kun ensin on paiskittu töitä.
Useimmat kasvattajat / harrastajat suosittelevat ehdottomasti huskya tai malamuuttia miettiville vetoharrastusta mutta kyllähän nuo menevät ihan seurakoirinakin kunhan sitten muulla tavoin saavat tarpeeksi aktiviteettia. Samalla tavalla sitä näkee metsästyskoiriakin yhä useammin seurakoirina. Henk. kohtaisesti olen sitä mieltä että ei ole mitään järkeä hankkia sellaista koiraa jolle ei pysty tai edes aioi tarjota rodunomaista tekemistä, eri asia sitten jos koira ei syty työhönsä.
Monille husky on "lapsuudenhaave" eli rotu johon on ihastunut jo nuorena. Niissä ja malamuuteissa kiinnostaa usein juurikin alkukantaisuus ja susimaisuus. Huskeista kuulee usein myös sinisten silmien olevan kiehtovan. Toisille se on säänkestävyys, toisilla itsenäinen luonne mikä miellyttää. Oli syy koiran hankkimiseen mikä tahansa niin kaupungissa asuminen ei tietenkään suoraan tarkoita sitä etteikö koiran kanssa harrastettaisi vetämistä, silloin vain ajetaan ensin autolla syrjemmälle siinä missä maalla pääsee parhaillaan suoraan kotiovelta vetämään. Itsellänikin on kaksi huskymixiä, vetokoiria kummatkin mutta kyllä meitä silti näkee paljon useammin koirapuistoissa ja normilenkeillä kun vetolenkeillä käydään vaan tuolla perämettän hiekkateillä missä taas ei muita ihmisiä näe. Asfalttipohja kun ei sovellu vetämiseen.
Olikohan se amerikassa kun ensimmäisen Twillight -elokuva ilmestymisen jälkeen kun huskien suosio kasvoi etenkin nuorten naisten keskuudesta ja n. vuosi elokuvan jälkeen koiratarhat täyttyivät, nimeomaan sudenharmaista, nuorista huskeista. Kertoo hyvin millä motiiveilla näitä koiria oli hankittu rotuun sen kummemmin perehtymättä.
"niiden pitäisi olla pelkkiä vetokoiria"
aika tunteetonta jos pitäisi lemmieläintä, joka on perheenjäsen vain yhden tarkoituksen takia ylipäätään hengissä.