Ei tässä voi enää lukea edes iltapäivälehtiä, joka päivä saa lukea julmísta teoista lapsia kohtaan ja oikeasti itken usein ja voin pahoin kun olen jotakin lehteä selaillut.
Tuntuu niin pahalta miten jotkut kamalat ihmiset voivat kohdella lapsia, jopa omiaan! Pieniä, viattomia lapsia!
Onko muilla tällaista tunnemyrskyä? Oksettaa maailman pahuus ja tulen niin vihaiseksi! Tämä on alkanut ekan lapseni syntymän jälkeen ja lapseni on nyt vähän yli vuoden. Haluaisin auttaa kaikkia maailman lapsia mutta mahdotontahan se on, tiedän :(
Tuntuu niin pahalta miten jotkut kamalat ihmiset voivat kohdella lapsia, jopa omiaan! Pieniä, viattomia lapsia!
Onko muilla tällaista tunnemyrskyä? Oksettaa maailman pahuus ja tulen niin vihaiseksi! Tämä on alkanut ekan lapseni syntymän jälkeen ja lapseni on nyt vähän yli vuoden. Haluaisin auttaa kaikkia maailman lapsia mutta mahdotontahan se on, tiedän :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä olen samaa mieltä.Mutta minusta on kaikkein kamalinta tuo naisten ja lasten seksuaallinen hyväksi käyttö,sen eteen pitäisi kaikkien valtioiden tehdä jotain että se loppuisi.Se on minusta todella surullista.
Sodat ne on kaikkein pahimpia Syyriassakin on lapsia, joiden molemmat vanhemmat on surmattu ja lapsetkin sodassa loukaantuvat pahasti.
Tooota, hmmm ... Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, koska itse lopetin aikoinaan uutisten yms. katsomisen silloin, kun toinen raskaus ei alkanut millään ilveellä. Silloin, kun piti koettaa kaikella tavalla saada taimi alulle, lopuksi lääkärinkin avulla, ja sitten toisaalta kuitenkin miettiä, kannattaako tähän maailmaan lapsia laittaa ...
Mutta näin jälkiviisaana voin sanoa, että maailma on juuri sellainen kuin miksi sen omassa päässään, mielessään ja ajatuksissaan tekee. Iltapäivälehti on sensaatiolehti, joka toitottaa raflaavista aiheista saadakseen myyntiluvut nousuun. Tavallisen, normaalin ja kunnollisen ihmisen oikean elämän kanssa niillä jutuilla ei ole mitään tekemistä.
Luota siihen ja keskity terveeseen puoleen elämästä / -ssä, sillä maailmassa on paljon hyvää ja kaunista, vaikka niihin asioihin ei sensaatiolehdissä keskitytäkään.
Sama juttu täällä. Kun sain reilu vuosi sitten esikoiseni, en sen jälkeen ole voinut lukea, katsella tai kuunnella mitään lapsiin kohdistuvaa pahaa itkemättä ja tuntematta vihaisuutta ja inhoa heitä kaltoinkohdelleita ihmisiä kohtaan.
Ei maailma, vain sen ihmiset.
Lapseni oli erittäin toivottu ja pitkään häntä yritettiin saada alulle. Kuitenkin koko raskausajan toivon että hän olisi poika, en siksi että pitäisin poikaa jotenkin parempana tai tytöissä olisi jotain vikaa tyttö ajatuksena oli aivan ihana, mutta pelkäsin sitä hirveästi. Pelkäsin sitä että tyttäreni joutuisi kokemaan samanlaisia kauheuksia elämänsä aikana kuin mitä itse olen kokenut ja kyllähän tyttölapsi on suuremmassa vaarassa mailmassa kun poikalapsi. Tyttöjä enemmän kidnapataan, raiskataan yms..
Tyttöhän meille syntyi, ja voi kuinka häntä rakastan. Olen niin onnellinen omasta ihanasta tytöstäni, mutta samalla sisintä kalvaa hirveä pelko siitä että mitä jos en pysty (kun en pysti, koska kukaan ei pysty) suojelemaan häntä kaikelta pahalta. Mitä jos häntä satutetaan todella pahasti.
Yritimme miehemme kanssa lasta 4 vuotta. Kyllä siinä ajassa monesti mietti että onko tosiaan järkeä tuoda lasta tänne pahuuden keskelle. Monesti tuudittauduin ajatuksella että ehkä meille ei suoda lasta jottei hän joudu kärsimään täällä. Vaikka yritimme lasta pitkään, emme menneet tutkimuksiin tai hoitoihin, koska mielestämme se on väärin. Olimme päättäneet että jos viidennen vuoden jälkeen ei tärppää niin haemme adoptiota ja näin ollen olisimme voineet tarjota jollekkin jo täällä olevalle lapselle turvallisen ja rakastavan kodin.
Noh, ei auta kuin rakastaa ja tukea lasta! Jossain elokuvassa, en muista kylläkään missä oli hyvä kohta joka meni kutakuinkin näin "kun lapsi lentää pesästä voi vain toivoa että on kasvattanut hänet tarpeeksi hyvin tätä mailmaa varten" tai jotain, oikea kohta oli huomattavasti parempi, mutta ne tosiaan sitä muista. Rakkaudella pääsee pitkälle, mitä paremman itsetunnon ja rakkauden täyteisen elämän lapselle pystyy suomaan sitä todennäköisemmin hän ei ainakaan itse etsi itselleen hankaluuksia (poikkeuksiakin on)
Tämä on ikävä aihe ja kun näin myöhään illalla tätä luki, niin kyllä sitä täytyy mennä pinnasängyn viereen hetkeksi ihastelemaan touta omaa rakasta luomusta ja toivomaan hänelle kaikkea hyvää