Oli helmikuun 26 päivän ilta 1944, kello noin 18.00 eli 70 vuotta sitten! Olin ilmoittau-
tunut hetki sitten kaverini kanssa vapaaehtoisesti kasarmivahtiin kun toiset komppa-
niamme miehet siirtyivät pommisuojaan Santahaminassa jossa olin 17 vuotiaana
suorittamassa asevelvollisuutta. Tuosta tulevasta 12 tunnin ajanjaksosta muodostui-
kin oikein maanpäällinen helvetti! Ei riittänyt, että syöksypommittajat ulvoivat äänek-
käästi melkein taukoamatta tuon ajanjakson, paikallinen raskas it-tykistö jaksoi lisätä
ääntä, siihen liittyivät pommien räjhdykset. Valoisuus oli kuin päivälla noiden lasku-
varjoilla varustettujen valorakettien ansiosta. Jälkipolvienn sotahistorioitsijat vertaavat
pommituksessa käytettyjen räjähdemäärää Tali-Ihantalan taistelujen vertaiseksi!
Ei ihme, että heräsimme 27. pv:n aamulla siihen kun komppanian päällikkö nyki
saappaan kärjellä kyljestä ja sanoi: "Se on ohi nyt!"
Onneksi meitä ei rangaistu vartiopaikalla nukkumisesta.
tunut hetki sitten kaverini kanssa vapaaehtoisesti kasarmivahtiin kun toiset komppa-
niamme miehet siirtyivät pommisuojaan Santahaminassa jossa olin 17 vuotiaana
suorittamassa asevelvollisuutta. Tuosta tulevasta 12 tunnin ajanjaksosta muodostui-
kin oikein maanpäällinen helvetti! Ei riittänyt, että syöksypommittajat ulvoivat äänek-
käästi melkein taukoamatta tuon ajanjakson, paikallinen raskas it-tykistö jaksoi lisätä
ääntä, siihen liittyivät pommien räjhdykset. Valoisuus oli kuin päivälla noiden lasku-
varjoilla varustettujen valorakettien ansiosta. Jälkipolvienn sotahistorioitsijat vertaavat
pommituksessa käytettyjen räjähdemäärää Tali-Ihantalan taistelujen vertaiseksi!
Ei ihme, että heräsimme 27. pv:n aamulla siihen kun komppanian päällikkö nyki
saappaan kärjellä kyljestä ja sanoi: "Se on ohi nyt!"
Onneksi meitä ei rangaistu vartiopaikalla nukkumisesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nuori ihminen nukkuu missä räiskeessä tahansa, kun on ylirasittunut!
Itse olin lapsi, enkä asunut silloin Helsingissä, mutta ikkunasta katsoimme, kun koko taivas oli tulessa.
Paikkakunnallamme ei ollut edes sirpalesuojaa, joten me emme tehneet ikinä mitään, kun hälytys tuli. Tavallisissa toimissa liikuttiin sisällä ja ulkona, sillä osuman tullessa olisi ollut samantekevää, missä sillä hetkellä olisi ollut.
Lähellä oli rautatieasema ja kaksikin sairaalaa, mutta koskaan ei mitään tapahtunut.
Muistan sotaajan hyvin --olinhan 5v kun sota alkoi ensimmäisenkerran . Nyt onkin sitten se 80 mittarissa -- tarkottaakoos se sitä että on ajettava tämä loppueläkin hiljempaa.
Ei tunnu kyllä missään ,vielä ainakaan .
Kunhan saiskin sitten elää tämän lopputaipaleen ,jonkinlaisissa voimissa ettei tarvitsis kenenkään apua .
mutta ei auta ajatella , se tule mikä on tullakseen !
Ja kaliperikin on vielä joltisenkin virkee , jaksaa kirjoitella , ihan kiva ,
Ne sotamuistot ei saisi jäädäkkään unholaan .
nuoriso varsinkin luulee että Suomi on helpolla saatu , ja laitettu uudestaan kuntoon .
Nyt sitten osaisivat säilytt'ää sen mitä on heille laitettu elämä on nykyään liian helppoa ,kun elämälle ei anneta tarpeeksi arvoo.
Käytetään huumeita ja eletään kun "viimeistä päivää" !
Se sananparsi onkin nykyaikaan sopiva .
Eauhaa kaikille -- Ja hyvää yötä -- oli noustava vielä tähän ,kun ei meinaa tulla uni silmää, Nukuin liikaa päivällä .