Kun joutuu yleensä onnettomuuteen, esim. auto onnettomuuteen

Selviääkö yleensä vähemmillä vammoilla vai halvaantuuko useasti? tietysti tämä on varmaan onnettomuuden laadustakin kiinni, mutta kumpaa käyn useammin? kuinka usein halvaantumisia? kellään tietoa?

Itse ehkä tarvitsisin enemmän psykiatrista apua, mutta minuun on mm. jättänyt jälkiä se että kun olen kokenut elämässäni henkisellä puolella rankkoja asioita ja saanut kuulla tapauksesta jossa Jasmin Koskiranta niminen henkilö ja Jasmine Saloranta nimiset henkilöt ovat halvaantuneet. Se jätti minuun jonkinlaisen jäljen. En tiedä minkä, mutta aloin pelkäämään. Aloin miettimään että miten KAKSI, noin saman nimistä tyttöä, vaalea hiuksista, molemmat blogin pitäjiä ja halvaantuvat kumpikin onnettomuudessa, johon liittyy vielä auto. Toisen päältä ajoi auto lapsuudessa kun hän yritti suojatietä, kyseessä oli rattijuoppo. Toinen taas halvaantui kun vastakkaisella kaistalla ajanut henkilö menetti oman autonsa hallinnan ja auto lusui kyseisten nuorten autoa päin, jossa tämä yksi tyttö sitten halvaantui, yksi kuoli ja muut selvisivät vähemmillä vammoilla.

Eikö teidän mielestä tuossa ole jotain creepyä?

Kun kahdelle niin samanlaiselle ihmiselle ainakin tietyllä tavalla käy samoin tavoin...

Olen alkanut pelätä tuon tapauksen takia esim. antaa omalle tytölleni Janni nimeä. En tiedä mistä syystä. Pelkään jos annan juurikin jonkun tuollaisen nätin j-kirjaimella alkavan nimen niin lapselleni käyn pahasti. En mitenkään henkisesti kestäisi esim. hänen vammautumistaan. Sairautta mihin ei ole mitään muuta apua kuin pyörätuoli! tai sitä ei voi välttämättä parantaa ja tulla ennalleen! rampoja katsotaan muutenkin jotenkin "noloina". Ja pakostikkin, moni asia mitä pystyisi kävelevänä tekemään (esim.tanssimaan) ja muutenkin viettämään vapaampaa elämää, RAJOITTUU. Pakosti. Ja sellanen on aivan hirveä tunne. En tiedä kummalle hirveämpi, äidille vai tyttärelle. Varmasti molemmille. Yksi ilta vaan sain sellasiakin vaistomaisia tuntemuksia että " Janette halvaantuu " siis ihan yhtäkkiä päähäni tuli tuollanen sanoma tai ajatus. Olin kyllä väsynyt, mutta silti oli tosi outoa. Siis jos lapseni nimi olisi Janette tällä kertaa. Mutta noiden Jasminien, Janettejen ynnä muiden nimisten ja halvaantumisien takia olen alkanut pelätä. Tiedän, että tarvitsisin varmaan tässä asiassa psyykkistä apua, kuten alussa jo mainitsin. Mutta oli pakko purkaa ja avautua.

Ja ainiin, kyseiset henkilöt joista kirjoitin ovat kaikki esiintyneet sitten julkisuudessa. Yksityishenkilöistä ei ole kyse.