Millaista apua olette masennukseen saanut?
Oma kokemus on lähinnä pilleripurkki kouraan ja kotiin kuolemaan..
Oma kokemus on lähinnä pilleripurkki kouraan ja kotiin kuolemaan..
Masennuksen hoito Suomessa..
mmiii
15235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sellasta se on, lähes jokaisen kohdalla sama käytäntö
Ensin keskustelua oman lääkärin kanssa ja alkuun sain rauhoittavia kun unetkin oli menneet. Sain lähetteen mielenterveystoimistoon jossa aloitettiin terapia ja parin käynnin jälkeen puhuttiin lääkityksestä. Lääkitys aloitettiin ja sen vaikutusta seurattiin terapia jatkui.
Puoli vuotta kun olin käynyt ja olo hieman kohentunut,harvennettiin terapiakäyntejä. Vuosi lääkityksen aloittamisen jälkeen alettiin varovasti laskea annostusta. Pikkuhiljaa se jätettiin kokonaan pois ja olo oli hyvä. Aloin käymään taas töissä.
Valitettavasti puoli vuotta tämän jälkeen masennuksen ja ahdistuksen oireet alkoivat palata.
Olen nyt sairastanut keskivaikeaa masennusta yli 10 vuotta. Tänä aikana on 4 kertaa jätetty lääkkeitä pois mutta sama rumba alkaa alusta joten nyt syön siis koko ajan lääkettä minimiannostuksella joka pitää elämän balanssissa.
Notkahduksia tulee,syksy ja talvi on äärimmäisen vaikeita mutta niistä olen päässyt yli.
Ulkoilua,liikuntaa,pitäisi koettaa syödä terveellisesti,ylläpidän sosiaalisia kontakteja vaikka välillä tuntuu ettei jaksa. Työelämässä olen välillä koettanut olla mutta valitettavasti sairastuin fyysiseen pysyväissairauteen vuosia sitten joten senkään vuoksi en ole kykeneväinen työelämään. Opiskeluakin on kokeiltu.
Lääkeansaan älä mene. Se on tärkein asia mikä pitää ymmärtää, jos aikaa eläessään ongelmansa selättää. Pillerit ainoastaan lamaavat ja peittävät oireita ja siksi niiden vaikutus myös häipyy ajan kuluessa. Koska aineet vahingoittavat aivojen eriosia on suurimpana riskinä, että tuloksena on aivovaurio, joka voi jäädä pysyväksi ainekäytön lopettamisen jälkeenkin (vertaa narkkarit). Sen jälkeen olet enemmän tai vähemmän kroonisisesti masentunut ja et pysty palaamana työhön, et elämään, et kavereidesi kanssa nauramaan, et naista/miestä rakastamaan, olet zombifioitu loppuelämäksesi tunteettomuuden suohon. Silloin on liian myöhäistä enää perua ja katua päätöksiä. Apua et tule saamaan, sillä psykiatrit eivät ole auttamassa ihmisiä, ainoastaan kontrolloimassa käytöstäsi. Miettikää siis tarkkaan "kokeiletteko" näitä "lääkkeitä" vai menettekö lääkkeettömään terapiaan tai valitsette muun myrkyttömän vaihtoehdon.
Your Liberty, Your Choice, Your Responsibility
Ei ole muuta vaihtoehtoa. Terapia ei ole toiminut kuuteen vuoteen. Ammattilaisille puhuminen ei auta. Itse on niin palanut loppuun, että ei voi itseään auttaa, ei voi mennä lenkille, tai parantaa elämän tapoja. Lääkkeet ainoa konsti, tosin, nekään ei ole vieläkään toimineet.
Ahaa, taas tämä "aivovaiurio" -sekopää vauhdissa. Hänen höpinänsä kannattaa jättää omaan arvoonsa. Ei osaa antaa mitään lähdeviitteitä kaikenmaailman "aivovaurio"-höpötyksilleen.
Psyykenlääkkeet eivät koskaan ole viimeinen konsti, ne eivät ole konsti ollenkaan. Siinä vaiheessa, kun henkilö alkaa turvautua elämänsä pahoinvoinnin kanssa viinaan, huumeisiin tai lääkkeisiin, tietää, että luovutettu on. Sen jälkeen tie on aina vääjäämättä alas päin. Viimeinen konsti ne ovat siis siinä mielessä, että sen jälkeen kun niitä vedät et ole enää entisesi ja sieltä harvoin enää nouset kokonaiseksi ihmiseksi. Sinä päätät.
10 vuotta syönyt lääkkeitä, olen tollanen zombi.
Masennusta on hoidettava itse. Kuka sen kissan hännän nostaisi jos ei kissa itse?
Pillerit, terapia, sähkö, magneettistimulaatio, osastohoidolla uuvuttaminen niin kauan että valehtelee olevansa kunnossa.
Oli varmaan provo mutta kun kirjoitit että maaennusta pitää hoitaa itse ja nostaa häntä on sama kuin sanoisit että syöpä hoidetaan ottamalla niskasta kiinni. Masennus on diagnosoitavissa oleva, usein vakavakin sairaus joka ei parane tahdonvoimalla sen kummemmin kuin somaattisetkaan sairaudet.
Ei ollut provo.
Kukaan ei puolestasi voi poistaa masennusta. Masennuksen eteen on nähtävä itsekin töitä. Se nyt on päivän selvä asia.
Väärin. Masennus ei ole sairaus kuin metaforallisessa mielessä. Oikeita sairauksia ovat esim. diabetes tai mainitsemasi syöpä. Masennus taas on mielentila siinä missä onnikin. Masennus "paranee" tekemällä muutoksia elämäänsä. Paranee on lainausmerkeissä siksi, että kun kyseessä ei ole varsinainen sairaus on väärin puhua, että joku ei-sairaus paranisi sanan parantuminen todellisessa merkityksessä. Esim. Jos on ensin suuttunut niin eihän suuttumuksestakaan sanota, että se paranee kun leppyy vaan, että yksinkertaisesti ei ole enää suuttunut.
Pillereitä, kävin hetken mielenterveystoimistolla, ehkä n. 2-3kk n. 5 kertaa ja tulivat siihen tulokseen että AA ryhmä on oikea paikka minulle.
Käytän alkoholia ehkä 2 kertaa kuussa, mutta heidän mielestään syy oli se. en mennyt AA ryhmään koska en ole alkoholisti. mulla ei ole mitään pakkoo juomiseen, vaan lähinnä viihde käyttöä parina vkonloppuna kuussa kavereiden kanssa, olis heidän mielestään pitänyt jättää kaveritkin ennenmin. Hah
Joo en jaksa jauhaa aiheesta onko masennus sairaus mutta tuskin minua viittä vuotta sairaalassa ihan mielentilan vuoksi olla pidetty. Puhekielessä masennuksella voidaan tarkoittaa vaikka mitä pientä mielen alavirettä mutta sairautena vaikuttaa niin moneen psyykkiseen kuin fyysiseenkin asiaan että sen hoitoon tarvitaan kyllä apua. Puhun kokemuksella vaikeasta masennuksesta josta teillä ei näytä olevan henkilökohtaista kokemusta.
Hoitoa on vaikea saada, kunnallisella puolella ainakaan. Puoli vuotta kärsinyt ja vasta nyt tapasin ensimmäisen oikean psykiatrin.