Onko rumana järkeä elää?

Tuo on niin totta ja sen kulminoituminen meidän ajassamme on aggressiivisen ja moraalittoman markkinoinnin syytä. Ottamatta muutoin kantaa Kuuban poliittiseen tilanteeseen on pakko mainita tässä yhteydessä, että mainonnan puuttuminen on kuulemma saanut siellä aikaan sen, että ihmiset ovat itseensä selvästi tyytyväisempiä kuin kapitalistissa maissa. Kuubassa mm. miehet osoittavat huomiota kaikenikäisille, -painoisille ja -näköisille naisille. Nuoruuden ja kauneuden ihannointi ei ole mennyt sairaalloisuuksiin.

"Nykymaailma pyörii kauneuden ja rikkauden ympärillä ja kaikki pyrkivät siihen ja tuo tilanne ei tosiaankaan tule muuttumaan koskaan vaan se tulee olemaan elämän keskipiste enemmän ja enemmän."

Näinpä. Tilannetta ei muuta muu kuin esimerkiksi kunnon ydinsota. Keskiverto nuoren naisen ensimmäinen ajatus olisi varmaan silti, että miten käy rakennekynsieni, ripsijatkeitteni ja facen, mutta kyllä ne ajatukset siitä nälän hiipiessä pikku hiljaa väistyisivät.

Suurempi kysymys on, olisiko nykyihmisistä puhaltamaan yhteen hiileen edes kriisin tullen vai repisivätkö aggressiivisimmat selviytyjät heikommilta silmätkin päästä?

Jotkut tyypit vaan menevät sen aidan yli. Sen, jonka jälkeen rumuus muuttuu vahvuudeksi. Niitä tyyppejä, en tiedä mekanismia millä ne sen tekee, mutta näin vaan on jokainen tuntee luovuttajia ja näitä vahvoja.
Viinan kanssa lotraavat tappavat itsensä, vahvat vahvistuvat - heidät on pakko hyväksyä.

Työelämän jälkeen minulla oli burn out, hermot aivan riekaleina. Työeläkkeelle päästyä pian fyysinen terveys sippasi. Euroakaan satsaamatta aloin vahvistamaan vatsa-ja selkälihaksia.Oli pakko kun kivulias alavatsan tyrä oli päällä. Neuvoja sain; vain joka toinen päivä harjoituksia.

Puolen vuoden päästä alkoivat tajunnan laajenemiset. Selvisi että vain harjoituksissa aivot saavat tarpeeksi happea. Siksi kai tein töitäkin kuin hullu. Tapaturmat tulivat mukaan.
Kotitreenitkin menivät yli tuli viikkojen katkoja fyysisiin harjoituksiin, mutta psyykkaukset jatkuivat. Ei uskalla lopettaa.
Yksikään viikko ei mene ilman syvällä käyntiä. Harjoitukset ovat kuin laitehoitoa. Ne nostavat aina pinnalle. Jatkomenetelmät hoitopöydän kanssa maksoivat yli 1000€.
Jätkästä kehittyy mentalisti. Alussa oli vaan jalat sohvan alle suorina polvia koukistamatta, istualleen, makuulle.

Tajunnan laajenemisakteja ei pysty kuvailemaan, se on aivojen kehitystä samalla. Lösähtäminen, irtipäästäminen tietäisi lopullista romahtamista. Voimat on loppu, mutta ikääkin 76v.
En pelkää lähteä täältä paskasta. Toiveena sulautua valomereen, kuten sata kertaa näiden vajaan 8 vuoden aikana. Mitään ei saa halvalla. Tarkoitan ympärivuotista työtä skolioosien ja reuman pitämiseksi kehoa koossa. Se on kone-elämää. Oikeasti rumuus on vain itselle muodostunut pakkomielle.

Euforian hetkinä olet voittamaton. Sinulle naureskelu tukehtuu naurajan typeryyteen.

Toivo Lång
Inkeroinen

Miks sitten kauniit naiset nai rumia miehiä? Miks rumilla naisilla on komeita uroksia. No siksi että kun ruma kehittää persoonansa mukavaksi ja miellyttäväksi hänestä kilpaillaan. saadaan hyvä puoliso ja mahdollisesti loppuelämän kaveri kun pintaliitäjät ei sitä hätyyttele.

Seurustelua ei kohdalleni ole osunut kohta 28-vuotisen elämäni aikana eikä liiemmin minkäänlaista huomiota naisilta mutta töitä olen kyllä saanut tehdä ja muutamat paikat ovat lähtöni jälkeen kyselleet takaisinkin. 7kk olin hiljattain työttömänä, työpaikan sain kun edellisestä paikasta pyydettiin töihin vaikken edes hakenut.

Ei rumuus töiden saantia kokonaan estä, varmasti hankaloittaa mutta seurustelusta lienee turha haaveilla. Ei naisia kiinnosta rumat miehet. Ei edes keskinkertaisia tai rumia naisia, saati sitten naisellisia ja kauniita.

Olen miettinyt sitä itsekkin vuosia onko oikeasti mitään järkeä elää, kun minua haukutaan rumaksi ja sain pari vuotta sitten tietää, etteivät kauneusleikkauksetkaan auttaisi minua. Oli tosi kova takaisku, kun olin haaveillut, että saisin vielä joskus rakkaan vierelleni varmasti, jos vain menisin kauneusleikkauksiin, kun saan työn itselleni. Nyt vain odottelen koska elämä loppuu samalla kun opiskelen etänä verkossa, kun en uskalla/halua enää mennä ulos, koska en halua enää kuulla sitä totuutta, että olen ruma. En ymmärrä miksi ihmiset sanovat, ettei vieraiden mielipiteillä ole mitään väliä, mutta niillä juuri on, sillä he pystyvät arvioimaan ulkonäön totuudenmukaisesti välittämättä siitä onko lounteeni kuinka kaunis.

"Ei kukaan oikeasti halua olla edes rumien kanssa tekemisissä oikeasti muuta kuin pakko tilanteissa joko pakosta tai säälistä ja se on totuus."

Ei se ole totuus. Se on se valhe, jossa joudumme kaikki elämään. Sillä valheella on muitakin ulottuvuuksia.

Jeesus sanoi, että me elämme valheen isän, Saatanan, hallitsemassa maailmassa. Viimeisenä päivä se, joka on elänyt valheesta, on oman herransa, Saatanan, varassa.

Mutta se, joka on elänyt totuudesta, pelastuu. Herra Jeesus on totuus.

Luettelit hyviä syitä miksi rumana ei kannata elää.

Ei kukaan ole ruma luonnostaan. Rumuus johtuu yleensä ylipainosta, huonosta ihosta tai rumista hiuksista.

Olin alle 10v. poika kun kuulin isäni moittivan äitiäni siitä, että oli synnyttänyt minut, niin tyhmän ja ruman pojan. Tuo syyte tuhosi elämäni. Masennuin loppuiäkseni.

Isäni peri pientalon entisen ison tilan perämetsiin raivatun.
Oikeasti kansakouluun pääseminen pelasti elämäni. Opin alakoulun oppimäärät ihan keskinkertaisesti.
Varsinkin isäni oli uskova ihminen. Hänen oli vaikea antaa anteeksi sitä, ettei hän ollut äitini ensimmäinen mies.

Olin niin totaalisesti vailla tervettä itsetuntoa. Tietysti jouduin aikanaan kutsuntoihin. Suoritin asevelvollisuuteni Pohj. Sav. prikaatissa -40 luvulla.

Lähdin Suomen etelään. Ensin rengiksi pientilalle Etelä-Hämeeseen. Sieltä naapurin isännän neuvosta Valkeekoskelle tehtaaseen.

Loukkaannuin työeläkekuntoon n. 50 vuotiaana. Nautin pieneläkettäni, nyt 80v vielä omassa mökissäni. Kuntasote etsii minulle hoiva-asuntoa.
resukaisen ville.