Ovatko terapeutit yleisestikin omistushaluisia ja mustasukkaisia? Kun vaihdoin aikanaan terapeuttia, taakse jäävällä terapeutilla oli silminnähtäviä vaikeuksia hillitä kiukkuaan päätöksestäni. Tunteitaan hän koetti käsitellä keksimällä ulkoisia syitä sille, miksi haluan vaihtaa terapeuttia. Hän muunmuassa kysyi vihamielisen oloisena vaihdanko miehestä naiseen, koska olen itse nainen, vaikka olin kertonut hänelle, että minun on vaikeampi luottaa naisiin.
Tämänhetkisen terapeutin kanssa taas kävi niin, että kerroin lääkärini olleen huolissaan siitä, etten saa tehtyä kotitöitä. Terapeutti alkoi itkeä ja totesi syyttävään sävyyn, että minun olisi pitänyt hänellekin puhua asiasta jo aiemmin. Vastasin tyrmistyneenä, että olenhan lukemattomia kertoja asiasta kertonut. Todellisena ongelmana on se, että hänellä on minusta "kunnollinen" kuva eikä hän suostu uskomaan muuta. Eräälläkin kerralla hän katkaisi juttuni lyhyeen toteamalla, että ihan siisti se sinun asuntosi varmasti on.
Olen aikaisemminkin huomannut, että hän muuttuu jollain tapaa mököttävän oloiseksi, jos puhun ratkaisuista, joita lääkäri on minulle miettinyt. En ole edes uskaltanut kertoa, että käyn samanaikaisesti suggestoterapiassa, josta koen olevan enemmän hyötyä. Pelkään kaikkea draamaa ja ihmisten tunnekuohuja. Menen jotenkin lukkoon, enkä osaa sanoa mitään, kun joku alkaa yhtäkkiä vollottaa.
Tämänhetkisen terapeutin kanssa taas kävi niin, että kerroin lääkärini olleen huolissaan siitä, etten saa tehtyä kotitöitä. Terapeutti alkoi itkeä ja totesi syyttävään sävyyn, että minun olisi pitänyt hänellekin puhua asiasta jo aiemmin. Vastasin tyrmistyneenä, että olenhan lukemattomia kertoja asiasta kertonut. Todellisena ongelmana on se, että hänellä on minusta "kunnollinen" kuva eikä hän suostu uskomaan muuta. Eräälläkin kerralla hän katkaisi juttuni lyhyeen toteamalla, että ihan siisti se sinun asuntosi varmasti on.
Olen aikaisemminkin huomannut, että hän muuttuu jollain tapaa mököttävän oloiseksi, jos puhun ratkaisuista, joita lääkäri on minulle miettinyt. En ole edes uskaltanut kertoa, että käyn samanaikaisesti suggestoterapiassa, josta koen olevan enemmän hyötyä. Pelkään kaikkea draamaa ja ihmisten tunnekuohuja. Menen jotenkin lukkoon, enkä osaa sanoa mitään, kun joku alkaa yhtäkkiä vollottaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikähän mielisairas tuo sinun terapeuttisi on? Taitaa olla itsekkin terapian tarpeessa?
Otin tuon tänään käynnillä puheeksi ja hän tunnusti, että hän ei ole ottanut puheitani riittävän vakavasti vaan on antanut ulkokuoren hämätä. Pidän nimittäin tiukkaa kulissia aina yllä ja kaiken mitä muut eivät näe, jätän retuperälle. Toiseksi hän on kuulemma yrittänyt kääntämällä kääntää elämäntilanteeni ja kertomani positiiviseksi, jotten näkisi tilannetta niin lohduttomana.
Enpä tiedä, mistä tuo itkukohtaus sitten kumpusi.
No ihmisiähän ne terapeutitkin ovat.. minä onneksi omistan hyviä ystäviä joille voin puhua.
Terapeutti kuitenkin tekee tuota hommaa rahan vuoksi ja toisekseen et yhtään voi tietää mikä on hänen historiansa ja minkä ihmeen vuoksi joku hakeutunut alalle jossa haluaa vain kuunnella sitä miten huonosti jollakin on asiat.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä terapia intoilua.
Kirjastossa on paljon hyviä itsehoito-oppaita, mielenterveyteen liittyvää lukemista. Eikä maksa kuin vaivan liikuttaa itsensä tuonne.
Sinä voisit oppia empatiaa ja osoittaa rakkautta ja huolenpitoa terapeuttiasi kohtaan. Terapeutti on herkkä ja sinä olet nyt jo aikuinen etkä enää itsekäs lapsi, joten voit välillä unohtaa nuo omat tarpeesi. Kyllä se terppa sua vielä lohduttaa myöhemmin vuorollaan. Huolehtiihan lapsetkin välillä ennemmin tai myöhemmin vanhemmistaan.