Jaa mikä? Sun ajattelu ja ikävä... Luulin jo, että ohi meni. Mutta ei, ei sittenkään. Miten saitkin mun pään näin sekaisin...
Ryyppään sentään en ole revennyt sun takia enkä aiokkaan, mutta tätä olen nyt paljon kuunnellut. Huippucoveri...
http://www.youtube.com/watch?v=C95cWBZ4KBQ
Ryyppään sentään en ole revennyt sun takia enkä aiokkaan, mutta tätä olen nyt paljon kuunnellut. Huippucoveri...
http://www.youtube.com/watch?v=C95cWBZ4KBQ
Vastaukset 4
Vanhimmat
noin käy.
Tekeekö aika jotain, antaa tilaa uusille ajatuksille, vai on juuttunu sinne sinun pään sisään kuin niitillä naulattuna, joka repii ja yrittää irrottautua.
Niinpä... Kai se aika joskus auttaa. Sitä aikaa vaan on kulunut ja kulunut, mutta aina jostain palaa kirpaisemaan.
Noin on käynyt mulle itsellekkin. Ulospääsyä siitä joskus ahdistavastakin tunteesta ei ole. On vain mietteet ja omat ajatukset, jotka vaan elää omaa elämäänsä tuolla pääni sisällä.
Mut pärjätään näillä keinoilla mitä on jälellä, ja pyritään vaan malttamaan mieli olla häiriköimättä sitä ajatuksen vanginnutta ihmistä.
Totta. Joo, kyllä mä ainakin annan hänen olla rauhassa. Mukavaa päivää sinulle!