Tulin juuri serkkuni häistä. Häät olivat kauniit ja pari onnellinen - tosin kovin nuoria. Molemmat 18. Minusta tuntui, että heillä jäi koko nuoruus elämättä.
lapsiavioliitot
vieras
131673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niinhän se luultavammin on, että heiltä jäi nuoruus elämättä.
Eivät he sitä vielä ymmärrä, mutta siinä kolme-nelikymppisenä luultavammin alkavat haikailemaan sitä minkä menettivät ja silloin heidän liittonsa todella punnitaan.
Itse menin naimisiin 18v. Olen nyt 40. Enkä ole hetkeäkään katunu.Samoin puolisoni.En menis säälimään.
Mikä elämä elämättä?
Monet ei-uskovaiset nuoret siinä iässä lentävät kukasta kukkaan. Sekö on elämistä??
Mieluummin yhden oma nuoruudesta asti kuin "yhteishyvä" nuoruutensa ajan ja sitten sen seihtemässä avioliitossa joista viimeisinkin purkautuu ja sitten ei oo hautajaisissa yhtään puolisoa kukkia laskemassa.
Aika karu vertaus, eikö?
Miksi avioliitto pilaisi elämän?
Eiköhän jossain mennä 13-vuotiaanakin naimisiin, että 18-vuotias on vähän kehittyneempi jo.
"Eiköhän jossain mennä 13-vuotiaanakin naimisiin"
13-vuotiaana avioitumista?
Itsekkin olen mennyt 18 vuotiaana naimisiin ja nyt kolmekyppisenä en kyllä kadu. Mitään elämätöntä nuoruutta en kyllä haikaile!! Mun onni on ollu että oon saanu oman mieheni kanssa elää turvallista elämää ja nuoruutta on eletty yhdessä. Ei avioliitto mikään kahle ole. Ainakaan minulle...
Olet aivan oikeassa, elämä jää elämättä. Toisaalta on muistettava että lestalapsethan ovat täysin vanhempiensa aivopesemiä jo tuon ikäisenä, joten olisihan se elämä muutenkin jäänyt elämättä, jos ei oma järki voittaisi eli eteen tulisi seurakunnasta eroaminen.
Sääliksi oikein pistää katsella tuollaista jumalallista meinikiä. Etenkin säälittää tuo tuore vaimo, kohta saa puskea lapsia kuin lumiaura, jottei hullujen lakien seurakunta kuihdu pois.
on monen uskovaisen kokemus.Ne asiat, mitkä voivat olla jonkin toisen mielestä ongelmia, eivät ole sitä kristitylle nuorelle tai pariskun-
nalle.Eikö olennaista ole, että pariskunta itse osaa iloita---ja jakaa sen myös ympäristönsä kanssa. Vaikkapa seuroissa.
Mä en ymmärrä tuota aivopesujuttua ollenkaan. Miks ihmisten pitää olla noin sokeita ja tyhmiä?! Ei vl:t mitään aivopese lapsiaan. Ei nuoria ole pakotettu olemaan vl:liä. Siinä on kyse halusta olla vl! Minulla on ikää 20 vuotta ja olen vl, eikä minua todellakaan harmita vl:nä oleminen yhtään. Eräs kaverini kielsi uskonsa 18 vuotiaana ja kokeili kaikkea mitä muut ei-vl:lät tekevät. Se ei kuitenkaan tehnyt häntä onnelliseksi vaan hän sai parannuksen armon ja on nyt taas vl ja onnellinen!
Olet kieroon kasvanut, ollut sisällä jumalallisessa meiningissä koko ikäsi. Ei siinä lyhyt poispääsy auta. Kun ei ole telkkaria tai muita kulttuurin omaksumisvälineitä ei aivopestyt lestalapset osaa elää normaalissa maailmassa. Ovat siis kieroon kasvaneita, valitettavasti. Parasta mitä vanhemmat voisivat lapsilleen tehdä on erota seurakunnasta ja elää normaalia elämää. Toinen vaihtoehto nuorelle lestalle on muuttaa paikkakuntaa erotessaan ja hankkia kokonaan uusi viiteryhmä, jossa rakentaa elämänsä alusta.
Kieroon kasvanut. Voi järki sun kanssas, onko oikiasti niin vaikee tajuta että kenenkään ei oo pakko olla vl jos ei halua!? sen saa itse valita. Itse olen elänyt melko hurjaa nuoruutta välillä, siis en tarkoita hurjaa pelkästn vl:en silmissä vaan verrattuna vaikka ei vl:en keskivertoelämään. Olen toistamiseen eronnut uskosta... mutta lopulta kuitenkin tajunnut, että haluan olla vl. Ja ihan hyvin tuun toimeen tässä maailmassa. Omistan sekä vl ystäviä sekä ei vl ystäviä. Mulla on pari sellasta ystävää, jotka on ennen vihannu vl:ä. Nyt on tosi tärkeitä ihmisiä. Tai siis ne on huomannu sen että vl:kin ovat eri persoonia eikä yhtä samaaa..... niin että se siitä.
OLen itse mennyt nuorena naimisiin, vaimonikin oli nuori (olen lestadiolainen, vaan en vl). Osin menimme nuorena naimisiin, koska se tuntui olevan tapana, mutta myös rakkaudesta.
Kaikkea ei voi "saada" - minä ja vaimoni olemme saaneet kasvaa yhdessä, tuntien, että on joku toinen aina turvana. En ole toisaalta saanut elää "vapaasti", mikä monia ei-uskovaisia usein tuntuu ihmetyttävän.
Mutta uskon, että Jumala siunaa yhtälailla nuorten kuin vanhempienkin naimisiin menijöiden liitot ja myös niiden elämän, jotka eivät puolisoa löydä, jos Jumalalta siunausta pyytää. Siunauksella en tarkoita maallista hyvää, vaan siunausta Jumala-yhteydessä.
Maallinen minäni välillä kapinoi (30-kriisi?), mutta uskon silti että olen ollut onnellisempi näin, kuin että jos olisin avioliiton kieltänyt rakastamani ihmisen kanssa.
Eräs veljistäni meni nuorena naimisiin ja on sitten aikuisena usein sanonut, että oliskait sitä kerinny tähän "hullunmyllyyn" myöhemminkin.
Hänen lapsensa ovat menneet niin ikään nuorina naimisiin ja isänä hän on tuskaillut: "Rietasvie, kun pittää niillä mennä niin aikastee naimisiin ja sitte niitä sikiöitä tullee joka vuosi!"
Eikö tuota oo nähny omassa sakissaan ollessaan, ettei se heleppo haittaa. Saapi siinä sitte riehkasta selekä vääränä, että saapi kaikki kasvatettua aikuseksi ja omillaan pärjäämään