olen perheellinen 29v.aikani menee 4vuotiaalle lapselle päivittäin.mutta mun oma mutsi ei anna mulle hetken rauhaa.aina jokaikinen päivä kännykkä soi.kaikki pitää tietää mitä touhuan.eli mun niinku pitäs aina jaksaa sille olla seuraneitinä.jos sillä itellää on pitkä aika.vaikka mä en aina lapsen hoidon takia jaksas ees vastata puhelimeenkaan.onhan lapset rasittavia välillä.sitten jos mua ei näy 3päivään käymättä sen luona niin se hyökkää meille moneksi tuntia.eikä edes kun kerran ole se viittinyt 4vuoden aikana viedä lastani esim.leikkikentälle.on vaan piruillut mulle että ettekö pääsekää mihinkään kahelleen kun on lapsi.ei se hoida sitä kun silloin kun on pakko.joskus kun halutaan lähtee juhliin ni sillon.sit jos mun kännykkä ei vastaa ni se tulee oven taa.eli turhaa olla vastaamatta.tää rupee käymään stressaavaksi.eikä se usko vaikka oon vihjannu että ainako pitää istua puhelimessa.eli tekeekö se sen tahallaan,vaan mua stressatakseen.mitä ootte mieltä?ja nyt se on keksinyt että se tulee lauantai iltanakin istuun meille välillä vaikka mä haluiaisin viettää sen oman perheeni kanssa.kun miehelläni ei aina oo vapaatakaan.ni pitää aina oman äidin olla veuhtomassa menossa mukana.onko muilla tällasta?
ei hetken rauhaa
oliga
5524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisko vihdoin aika laittaa rajat äitisi ja
nykyisen perheesi välille? Miksi ihmeessä siedät tuota, riuhtaise itsesi irti miehesi tuella. Tuohan on henkistä väkivaltaa. Äitisi pitäisi ihan oikeesti hankkia oma elämä.
Toivottavasti, ette ole mitenkään taloudellisesti riippuvaisia ja lastenhoitoapua, ette muutenkaan saa. Tee jotain, jos et uskalla vetää rajoja, voit missata avioliittosi. Rajojen vetäminen kestää, et voi heti laatia listaa, kuinka toimitaan, vaan pikkuhiljaa. Vastaa puhelimeen, mutta sano nyt aluksi joka toinen päivä, että täällä kaikki hyvin, mut et ehdi juttelemaan (just lähdössä ulos, ruoka palaa, lapsi suihkussa jne.) Kun tulee käymään, sano, että olet just lähdössä leikkipuistoon, tuleeko mukaan vai lähtiskö peräti yksin lapsen kanssa. Lauantai-illat lopetat tykkänään, sano suoraan, että se on teidän kolmen ilta (perheilta) ja silloin ei teillä vierailla, jos itse et kykene, pyydä miehesi sanomaan.
Sano kuule mutsillesi, että suksii sinne ja lujaa!!!
Sun äitis on mustasukkainen sinulle, hän ei ole koskaan oppinut päsätämään irti lapsistaan antaen heidän elää omaa elämäänsä.
Äitisi soittelu yms. on tunneperäistä järjestä riippumatonta toimintaa eikä hän voi lopettaa sitä.
Hän ei voi sietää tilannetta missä olet jo irtaantunut hänestä.
Neuvo: Irtaannu itse äidistäsi henkisesti, elä omaa elämääsi ilman syyllisyydentuntoja, kohtelias voit kuitenkin hänelle olla.
...mutta älä särje ihmissuhdetta. En usko, että tekee tahallaan, on joko yksinäinen, ikävöi teitä tai on jopa huolissaan. Päättelen siitä, että soittaa, jos ei kuulu useampaan päivään. Karsi ensin puhelut vaikka sanomalla, että kaikki hyvin, nyt et ehdi enempää puhua kun on sitä sun tätä xxxxxxxxx.
Sitten jossain sopivassa saumassa ota keskustelun alle (ehdottomasti kahden kesken kasvokkain) vierailut luonasi. Mene vaikka hänen luokseen ja selitä ihan ystävällisesti, loukkaamatta, että haluaisit viettää etupäässä perheesi kanssa vähäiset vapaa-ajat ja voisiko äitisi sopia vierailustaan luonasi. Kerro että olet väsynyt ja kotitöiden piirittämä, etkä silloin halua ketään perheeseesi kuulumatonta luoksesi.
Minusta tuntuu, ettei äitisi tajua olevansa ylimäärinen pyörä, koska olette niin tutut. Sano äidillesi, että jos hänelle tulee suunnaton ikävä ja hätä, hän voi soittaa ja tulla käymäänkin kunhan sovitte ajankohdan.
Jos äitisi tuntee pitkäksi aikansa kuten epäilet, voitte yhdessä miettiä, mitä muuta aktiviteettia hänelle voi löytyä kuin olla perheessäsi kiinni.
Ymmärrän että olet poikki, tosi rasittavaa...