Millainen eriseura oli kososlaisuus?
kososlaisuus
mgr
10936
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sitä olen tässä itsekin miettinyt,kun en muista noista ajoista kun sen että vanhempani tulivat myöhään kotiin,ja olivat jotenkin salaperäisiä ja huolestuneita.
Nyt kun luin noita aikaisempia viestejä noista hoitokokouksista,muistin tämän kososlaisuuden,sitä ei varhaisnuori kyllä ymmärtänyt ollenkaan,vakavaaa tuntui olevan.
Muistankohan väärin, kun sanon, että kososlaisuutta oli amerikan uskovaisissa 1970 luvulla, eli amerikan siionista eriytyi noihin aikoihin osa kososlaisiksi.
Pudasjärven suviseuroissa v.1972 oli sukulaiseni tullut käymään amerikoista.
Hän oli meille mieluisa vieras, amerikan serkku.
Pappa oli vaimonsa kanssa tullut tapaamaan meitä serkkuja vuosikymmenien takaa.
Muistan, kuinka pappa rämpytteli kitaraa ja lauloin virsiä.
Sitten hän oli siellä seuroissa koonnut joukon sukulaissielujamme ja sanonut: "Lähetään kuulkaa tuonne hilturannan pappilaan, minä haluan pitää teille rakkaille sukulaisille ihan omat seurat !"
Niin hän oli sitten omat seurat pitänytkin ja äitini oli sanonut, että ne vasta olivat kummalliset seurat.
Amerikan pappa oli puhunut, kuinka nämä suviseurat ovat maallistuneet ja että amerikassa on alettu saarnaamaan puhtaampaa Jumalan sanaa.
Vasta jälkeenpäin tuli tiedoksi, että amerikan serkkumme oli itse eriseuraan lähtenyt puhuja.
Vaikka olen itse joutunut kososlaisena yhteisön ulkopuolelle 70-luvun lopulla, niin en tiedä, mitä se tarkoittaa.
Tuo mitä sinä kirjoitit, ei tuntunut lainkaan tutulta ja minulle passaavalta. Minä olin päinvastoin "arvostelemassa" seurakunnan tiukkoja ohjeita ja lailta vaikuttavia ns. rakkauden neuvoja.
Hynde halusi minulle kerran tai pari selittää asiaa, mutta en ole tullut "hullua hurskaammaksi". ;(
Kurvisen kirjasta "Raportti lestadiolaisuudesta". Muistaakseni kososlaisuudessa oli seuraavia piirteitä:
-sallitaan itselle jokin aikaisemmin syntinä pidetty asia.Tosin siitä tehdään auliisti parannusta, jos joku nuhtelee. Tätä asiaa ei kuitenkaan unohdeta vaan parannuksen teko on näennäistä.
-arvostellaan jyrkästi seurakuntaa ja SRK:ta, vaikka ollaankin jäseniä
-etsitään samanmielisiä ihmisiä, joiden kanssa on sydämelliset välit ja samanlainen uskonnäkemys kuin isellä.Ts. ensimmäisessä kohdassa mainitut asiat ovat yleisesti hyväksyttyjä ja näistä voidaan puhua "oikeilla nimillä"
Luin tuon kirjan tosiaan jo jonkin aikaa sitten, muistikuvani ovat hatarat. Mutta luepa itsekin!
Tarkistanpa asian ko. kirjasta.
Tuo kuulostaa tutulta!
En ollut kyllä kovin herkkä tekemään parannusta niistä asioista, joita en syntinä pitänyt. Vaikka nuhdeltiinkin.
Siinä se ongelma olikin. ;(
Kososlaisuus
Aiheuttaja:
Saarnaaja Juho Kosonen, Viipurin seuduilla, k.1937, oppi aiheutti hämmennystä.
Syntien pakollista tunnustamista vastustanut Kosonen opetti ettei uskovainen tarvitse rippiä, eikä myöskään neuvon opetuksen eikä nuhteen sanoja ja, että uskovainen pysyisi uskovaisena langettuaankin. (Tämä piirre näkyy myös amerikan Pollarilaisuudessa).
Kososlaisuus ilmeni myös näin:
Sallittiin omia syntejä, mutta tartuttiin helposti toisten synteihin. Keskinäinen rakkaus samanhenkisten kanssa muodosti sisäpiirejä. Ulkonainen hurskaus. Hoitoinnokkuus. Kirkonvastaisuus. Rinkilaulut (etenkin koillismaalla).
Kososlaisuuden vaikutus nousi pikkuesikoisuuden ja vanhoillisuuden Antinpäivän epäonnistuneen sovintokokouksen jälkeen. Kososlaisuus tarttui kiivasti arvostelemaan sovintoyritystä yrittäneitä pikkuesikoismielisyyteen erehtyneitä.
Helsingissä huomattiin erilaisia opinkäsityksiä karjalasta muuttaneilla ja, että juuret ovat kososen toiminnassa.
Myöhemmin kososlainen kirkonvastaisuus nousi 50 luvulla ja erityisen kiivaasti hyökättiin pappiseriseuraa vastaan. Kirkonvastaisia lehtisiä levitettiin.
Pappissuunnan hajaannuksen sovittelua haittasi virallisen sovittelun ulkopuolinen kiivailu.
Ainakin tartuttiin kiivaasti pappiseriseuran harhaan ja julistettiin lainomaista totuutta kuin ilman armon mahdollisuutta.
Pappislinjankäsitysten kanssa kamppailevat vaan paheentuivat ja ero vaan varmistui.
Pappissuuntauksen lähtemisen jälkeen kososlaisuuteen tartuttiin joissain paikoissa.
Oulussa järjestettiin 1964 hoitokokous, johon 10 kososlaistoimiin osallistunutta jäsentä ei saapunut. Nämä eroitetut kososlaiset järjestivät sittemmin RY:n ulkopuolella seuroja.
Muuallakin vain pientä hajaannusta.
Viralliseksi lestadiolaisuuden haaraksi sitä ei ole kuitenkaan tiltuuleerattu.
Kirjat ei kerro mitä tälle aidolle kososlaisuudelle tapahtui. Jäivätkö mm. Simo Näppä ja Herman Kouri pitämään seuroja kaikessa hiljaisuudessa vai meinivätkö johonkin muuhun mukaan. (Sillanpääläisyyteen? koska SVR toiminta lamaantui kun sielläkin esiintyi hoitoinnokkaita.)
Kososlaisuutta ei saatu kokonaan pois, vaan sellaista ajattelua jäi vaikuttamaan vanhoillisuuden sisälle vahvasti 70 luvulle.
Sellaista oli mm. Kirkossa käynnin kyttäilyt.
Kososlaisuutta on käsitelty SRK:n joissain vuosikirjoissa. Sekä etenkin Oulun Rauhanyhdistyksen historiassa on myös hyvin kerrottu miten ilmeni.
Ei vieläkään natsaa omien 70-luvun kokemusteni kanssa tuo kirjoituksesi.
Ehkä se on se hengellinen vl-silmä, joka ei ole valaistu tarpeellisella tavalla, kun en tajua.
Kososlaisuuden henki silloisessa vl-seurakunnassa ei sovi tuohon kuvaan, mitä maalailit. Minun mielikuvani perusteella.
Sitä oli kaikissa, ainakin tavallisissa rivikristityissä. Sitä puhdistettiin SRK:n toimesta pitkän aikaa joka puolella. Sitten kuulin kyllä, että sitä henkeä oli puhdistettu puhdistajistakin!
Silloin annettiin ymmärtää, että se oli erittäin tarttuva henki. Sen oli voinut saada hamassa menneisyydessä, perhepiiristä, uteliaisuuden kautta.
Kun oli esim. kurkkinut esikoisten eteisessä heidän touhujaan, katsonut uutisia telkusta, seurustellut liian lihallisesti, nukkunut kososlaisen vieressä, käynyt kirkossa väärää pappia kuuntelemassa, piti partaa tai oli ajatuksissaan kapinoinut seurakuntaa vastaan jne.jne.
Kaikki ns. tavallisetkin synnit kelpasi sen hengen hedelmäksi. Pääasia, että teki parannuksen tuosta hengestä. Ja koska synnitöntä ihmistä ei olekaan, niin kaikki olivat kososlaisia, koska heissä oli tuon väärän hengen hedelmiä näkösällä!
Koska se oli niin tarttuva henki, niin miksei se sitten tarttunut hoitokokouksissa niihinkin, joissa sitä ei alunperin ollut? Koska hoitajat olivat itsekin kososlaisia. Kuulemma!
Minä en sitä vaihetta enää kokenut, mutta olen kuullut, että minunkin hoitajani olisivat tehneet kososlaisuudesta parannuksen jälkeen päin. Liekö minusta tarttunut? ;)
Tuo kuvaamana oli kososlaisuutta aidompana mitä se oikeasti oli. Kososlaisuus oli selkeimmillään Pappiseriseuraa vastaan kiivaileva ryhmittymä, joka ei noudattanut neuvottelujen pelisääntöjä.
Tälläinen oli mmm. epävirallinen porin kokous.
yksi tunnusmerkki oli:
Koillismaalla laulettiin vieraalla tavalla ringissä halikkain siionin lauluja.
Sen vaikutuksia voi huomata 70-luvun kuivassa ja hempeässä hengessä, mutta sellaisenaan se ei enää elänyt vaan muuttui ja vaikutteita sulautui.
70-luvun lopun tapahtumista myönnetään sellainen harha että kaikki on saaneet kososlaistartunnan. Luultiin kososlaisuutta vähän mitä tahansa, kuten kuvauksestasi näkee. Syntien kaivelu lähestyi uuden heräyksen henkeä ja tehtiin julkirippiäkin.
Sekavaa aikaa oli vielä vuosi 1979, kunnes virheet tajuttiin.
Varmaan paljon vahinkoa väärät luulot ovat aiheuttaneet niin sinullekin, hämmennystä ja sekaannusta.
Kun käytiin korjaamaan kososlaisvaikutuksia niin ollaan menty sekaisin kuvauksista. Kososlaisuuden tunnusmerkeistä tehtiin selonteko 70-luvulla, että saaataisiin kososlaisuutta pois.
Ei kososlainen ollut oikeasti se joka meni kirkkoon vaan se joka kyttäsi kirkossa käyntejä. Tulikohan kososhenkisillä kiire sekoittamaan oppeja toisinpäin etteivät kärähdä.
Kuuluihan hoitoinnokkuus ja kirkonvastaisuus tunnusmerkkeihin.
Kerrohan vaan lisää mitä kososlaisuudesta tuolloin puhuttiin.
Kirjoitit ihan ymmärrettävästi. Nyt alkaa natsata vähän jo! Tiedät näköjään asiasta.
Parempi silti taitaa sinulle olla, että keskityt Savalan tai Lepistön selostuksiin ko. ajasta!
Mitä minun, ns. eriseuraisen muistelut kannattavat? Joku kunnon vl teilaa ne kuitenkin. En minä mikään masokisti ole, joka kaipaa (hengen) ruoskaa...
Mutta vilpittömästi kyseleville ja minun kohtalooni empaattisesti suhtautuville olen valmis psalmiani kertomaan.
annettu anteeksi ainakin.
Sillä olen kuullut että silloin kun on ollut niistä keskusteluja oli moni halunnut sen uskoa anteeksi huomattuaan joutuneensa siihen.
oli eräs tapaus jossa henkilö oli mennyt seurakunnan eteen ja pyytänyt että saanko minäkin uskoa sokoslaisen hengen anteeksi. hänelle oli annettu anteeksi kuin muillekin jotka olivat pyytäneet kososlaista henkeä anteeksi.
ts. ei se vl- joukossa ole liian tiukkapipoista jos sanatkin menevät väärin, hyvin ymmärretään kun tiedetään että asianomaisella on halu uskoa.