paniikkihäiriön itsehoito

Asioista keskustelu auttaa jonkin verran. Olisi myös hyvä pohtia muita aiheuttajia: stressaatko? Ahdistaako sosiaaliset tilanteet tai tietyt ihmisporukat/ihmiset? Missä kohtaukset tulee tai missä tilanteissa? Käytätkö jotain lääkkeitä, jotka altistaa? Ootko parisuhteessa ja onko siinä kaikki hyvin? Yms.

Itse olin huonossa parisuhteessa ja stressasin kovin, kun oli riitoja ja kävin sekä koulussa että töissä samanaikaisesti sekä yritin pitää kotia yllä. Samanaikaisesti söin e-pillereitä ja olin vähän väliä kipeänä. Sitten erosin poikaystävästäni ja huolet vähenivät sekä lopetin epillerit. Oireet hiipuivat parissa kuukaudessa pois. Vaihdoin sen jälkeen myös työpaikkaa ja asuinpaikkaa, sekä opiskelut loppuivat. Tuossa aika monta syytä mitkä voi vaikuttaa siis.

Kohtauksien itsehoito on se, että koitat keskittyä johonkin turvalliseen tai muuhun kuin kohtausteluun, etkä häpeä kohtauksia. Esim: kaupasta voi lähteä pois ja jättää ostokset vähäksi aikaa kauppaan tai voit soittaa äidille tms kaverille, että nyt on paniikki/paha olo voidaanko jutella. Kova keskittyminen johonkin muuhun kuin kohtaukseen auttoi itsellä, eikä pidä lannistua jos apua ei heti tunnu vaan odottaa hetkinen.

Lue Irti paniikista -kirja, se voi auttaa. Myös Kun tiikeri herää -kirja voi olla avuksi, jos sinulla on traumaperäinen stressireaktio. Tsemppiä! :)

Niin no armeijasta vapautusta en mielellään hakis, mutta pitää katsoa mitä aika tuo tullessaan, toivottavasti kesäksi saisin itteni kuntoon :l Meillä tommosia magnesium-tabletteja kotona on, että niitä vaan alkaa vetämään? Ite oon pistäny merkille että tosi helposta tuo paniikkihäiriön kohtaus starttaa.. aamulla oli vähän huono asento maatessa ja tämän takia rintaan tuli pieni pistos, olin tästä jo aivan sillälailla että "apua, nyt se sydän pysähtyy" .. on tämä kurja häiriö.

Käsittämätöntä, mutta toimii. Tre terapia eli tärinäterapua. Googleta tai etsi you tubesta video, mistä löydät ainakin jonkun asennon. Rentouttaa todella.

Magnesiumia, täytyy itsekin kyllä kokeilla.

Aloittajalle, jos on ollut kolarissa, niin ehkä on ihan normaalia tuntea kuolemanpelkoa autoa ajaessa, Toisaalta olis mun mielestä ihan paras, jos kaikki autoilevat ihmiset tuntisi sitä, ehkä rattijuoppudet, kolarit ja turhat riskinotot vähenisi, kun kaikki tuolla ratissa tajuis, mitä siitä ylimielisyydestä voi seurata!
Mutta tietysti jos se pelko seuraa muualle elämään, niin ei sekään nyt ihan oikein ole...

Itse asiassa suosittelisin hankkimaan edes lykkäystä armeijasta paniikkihäiriön takia. Paniikkihäiriö ja armeija ei sovi yhteen.

"olin nimittäin viime vuonna autokolarissa josta selvisin aivotärähdyksellä"
Tuossa on todennäköisesti se syy miksi sinulla puhkesi paniikkihäiriö.

Yleensä paniikkihäiriötä pystyy "itsehoitamaan" tarkkailemalla omaa suhtautumista niihin asioihin mitkä pelottaa ja sosiaalisissa pelon tilanteissa siihen miten toimii, ajattelee kun se kohtaus alkaa iskemään päälle. Monet ihmiset eivät edes tiedosta omia pelkojaan ja niitä ajatusmekanismeja mitkä johtavat kohtaukseen.
Ei voi oikeastaan sanoa että ihminen aiheuttaa itselleen kohtauksen mutta juuri sosiaalisten paikkojen pelossa joka johtaa paniikkihäiriöön ihminen kiihdyttää itsensä usein siihen kohtaukseen ennen kuin on edes kyseisessä tilanteessa.

Monesti siinä on takana pelko häpeästä, epäonnistumisesta, itsensä nolaamisesta julkisesti.

Kuolemanpelko on hyvin yleinen oire paniikkihäiriöstä kärsivällä ihmisellä, joskus se on traumaperäinen kuten mielestäni sinun tapauksessasi.

Stressi niistä oireista voi pahentaa tilannetta ja ihminen tiedostamattaan voi stressata niitä tuntemuksia.
Todennäköisesti sinussa ei ole fyysisesti mitään vikaa mutta pelkäät koko ajan että sinulla on joku sairaus pelkäät että se johtaa kuolemaan.

Kun opit tuntemaan ne omat syyt siihen miksi tunnet mitä tunnet ja mitä pelkäät niin voit alkaa myös miettimään uusia, erillaisia tapoja suhtautua niihin pelkoihin. Aivot ikäänkuin uudelleen ohjelmoidaan, se vain vie aikaa.
Usein tähän kuitenkin tarvitaan toisen ihmisen tukea ja apua.
Ei tarvitse hävetä sitä jos tuntuu ettei pärjää yksin asian kanssa.
Psykologin kanssa voi keskustella ja miettiä mikä voisi auttaa sinua, se ei välttämättä ole lääkitys vain juuri tätä uudelleen ohjelmointia. Käsittääkseni järjestetään jotain "kurssejakin" joihin usein pääsee mukaan vain psykologin lähetteestä. Voi olla että niitä on avoimiakin kurssi tyylisiä mutta näistä en ole varma.

Sanoisin sinulle että siinä pisteessä kun paniikkihäiriö alkaa häiritsemään jokapäiväistä elämää niin ehkä olisi syytä hakea ammatti apua. Tuon armeijan takiakin ehkä kannattaisi hakeutua psykologin luokse että saisit Lykkäystä edes siihen armeijaan.

Moikka! Itselläni ilmeni kesästä lähtien päivittäin paniikkikohtaus. Tää on ollu yhtä helvettiä ja en halua tähän mitään lääkitystä. Nyt menee välillä hyvin ja välillä huonosti. Tk:ssa ravaaminen tuttua ja siellä ne yrittää väkisin ,että aloittaisin ssri lääkityksen mihin en todellakaan suostuisi. Obamoxin otan silloin tällöin kohtaukseen. Itselläni on kova kuolemanpelko tai stressaan että minulla on jokin vakava sairaus. Olen hyvin herkkä ja stressaan itselleni vaikeita asioita etukäteen. Tsemppiä jatkoon.

Luonnonkeinot kantsii tottakai ensin kokeilla. Paniikissa on kyse yleensä pelosta/uhasta vaikkei sitä tiedosta. Joogan hengitysharjoitus ja venytykset auttavat rauhoittumaan/rentoutumaan.

Lääkkeistä satunnaisiin paniikkikohtauksiin Opamox on toimiva.