Helsingin englantilainen koulu?

Meidän molemmat lapset (poika 20 ja tyttö 17) ovat käyneet englantilaista koulua. Suosittelen lämpimästi. Perheellämme ei ole englanninkielistä taustaa, mutta päätin kuitenkin laittaa lapseni koulun primaryn pääsykokeisiin, ja he pääsivät sisään! Lapset aloittivat siis koulussa viisivuotiaina. Poika jatkoi englantilaisen koulun lukioon, mutta tytär vaihtoi ressun IB-linjalle.
Minä ja lapseni olemme olleet erittäin tyytyväisiä kouluun. Lapset alkoivat jo viisivuotiaina opiskelemaan englanninkieltä natiiviopettajien kanssa leikin varjolla. Kuria on kuitenkin pidetty jo alusta alkaen esim. lasten käyttäydyttyä huonosti, heitä pyydettiin menemään "naughty corner":iin istumaan hetkeksi. Joka viikko primaryssa järjestettiin sanakokeita ja saatiin läksyä, mutta se on helpottanut lasteni myöhempää koulunkäyntiä. Kristilliset arvot eivät näy koulussa enää niin vahvasti kuin 20 vuotta sitten muuten kuin toisten kunnioittamisella, ja kirkossa käynnillä neljä kertaa vuodessa (koulun alun siunaus, joulukirkko, pääsiäiskirkko, kevät kirkko). Muille uskonnollisille on järjestetty korvaavaa ohjelmaa jumalanpalvelusten ajaksi.
Suuri bonus koulussa on se, että lapsilla on hyvä oppimisympäristö. Opettajien ja vanhempien suhde on tiivis, kuin myös lasten vanhempien välinen verkosto. Tärkeimmät suhteet kuitenkin syntyvät lasten välille. He tapaavat viisivuotiana ensi kertaa, ja sama luokka säilyy yhdeksännen luokan loppuun asti. Lapset ovat siis kuin yhtä perhettä. Tyttäreni luokalla oli 16 oppilasta, ja kaikki tulivat erittäin hyvin toimeen keskenään. Poikani luokalla oli 18 oppilasta, ja hekin olivat kiintyneet toisiinsa. Ainoa huono puoli tässä on voimakkaat tunne vyöryt. Näin äidin näkökulmasta olen monesti liikuttunut. Ensi kerran kun lapset saivat primaryn lopetettua amerikkalaiset "ylioppilaslakit", ja nämä kuusivuotiaat iloitsivat päästessään "big schooliin". Toinen sydäntäsärkevä hetki oli yhdeksännen luokan kevätjuhla, kun nuoret itkivät ja roikkuivat toistensa kauloissa, kun 11 yhteistä vuotta oli loppunut, ja koulun tunnuslaulu "alma mater english school" soi taustalla ja koko koulu lauloi sitä seisten ja kunnioittaen koulun lippua. Monet yläastelaiset jatkavat myös koulun lukioon (kuten poikani) ja oli erittäin liikuttavaa nähdä hänen luokkansa pojat tanssimassa vanhojen tansseja lojaalina luokan tyttöjen kanssa. Kun he sitten viimeisenä kevätjuhlanaan painoivat ylioppilaslakit päähänsä, tuli mieleeni vain hetki, kun nämä samat, nuoret aikuiset, olivat kuusivuotiaina painaneet amerikkalaiset koulun päättämishatut päähänsä ja iloinneet pääsyään isoon kouluun. Siellä takarivissä me äidit, jotka olimme tässä 14-vuotisella taipaleella tutustuneet, pillitimme ja otimme valokuvia. Äitien kesken olimme monet vuodet soitelleet keskenään ja sopineet yhteisiä kotiintuloaikoja ja yökyläsynttäreitä lapsillemme.
Suosittelen erittäin lämpimästi tätä koulua. Se avaa koko ajan uusia ovia nuorille, ja luo elinikäisiä muistoja ja ysätviä niin lapsille kuin vanhemmillekin! Molemmat lapset ovat viihtyneet ja tulleet hymysuin kotiin kertomaan koulupäivästään. Onnea matkaan!

Katoliset tavat koulussa näkyvät myös siten, että koulussa käydään leirikoulussa 4. luokalla stella mariksessa, Lohjalla, eli katolisen toiminnan leirikeskuksessa. Mikään uskoonkäännytys leiri tämä ei kuitenkaan ollut, vaan ihan hauska kokemus :) 6. luokalla mennään viikoksi Isoon-Britanniaan ja asutaan paikallisissa perheissä!

Olen itse ollut koulussa 5 vuotta ja aloitan piakoin lukion samaisessa koulussa! Koulussa plussaa on se, että kun jäi yksi vuosi englannin opiskelua ohi (3. Luokka, jouduin jonottamaan pääsykokeisiin vuoden) (sitä ennen vastaavassa englantilaisessa koulussa ja tarhassa toisella paikkakunnalla) minulle tarjottiin heti yksityistunteja englanninopettajan kanssa ja tosiaankin kaikki mukaan ottava opetus on jatkunut siitä asti.

Koen, että tätä koulua opiskelleena on jo hyvät eväät elämään (vaikka pelkkä peruskoulu) sillä se on ollut paljon haastavampi että nopearytmisempi. Suosittelen!

Matkojakin tehdään, 4 ja 6 luokan matkat jo mainittinkin mutta myös ysillä lähdetään ranskaan (siis ne jotka sitä opiskelevat) ja tarjotaan eri pituisia vaihto-oppilasmatkoja (mulla edessä 5 viikkoinen)

Lämpimästi suosittelen jatkamaan koko peruskoulun, jos haluaa lapselleen hyvinkin tiukan, kristillisiä arvoja noudattavan koulujun. (Siis todellakin tiukan. Kirosanasta tai korttipelistä, luokassa juoman tai ruoan edes näkymisestä napsahtaa jälki-istuntoa. Myöskin purkasta tai vaikka luokassa sivuttain istumisesta tai ylimääräisestä keskustelusta huomautetaan, muistutetaan ja tarpeeksi usein tapahtuessa rangaistaan)

Tässä on hyvä mainita muutama asia:
- Opetus on kaksikielinen, EI englanninkielinen kuten toisinaan väärin väitetään. Tämä on mielestäni positiivinen asia suomalaisille oppilaille, koska he oppivat molemmat kielet. Mutta suomea osaamattomalle oppilaan kannattanee etsiä ensisijaisesti yksikielistä koulua.
- Koulu on yksityinen. Tänä lukuvuonna peruskoulussa vuodelle hintaa taisi tulla vajaat 800 euroa. Lisäksi tulee koulumatkat, joille tietääkseni osallistuivat kaikki vaikka ne ovatkin vapaaehtoisia. Koulumatkoja voi tienata osallistumalla myyjäisiin yms tai maksamalla käteisellä.
- Normaali polku sisään on viisivuotiaana testin kautta. Siihen pitää ilmoittautua pari (?) kuukautta etukäteen ja läpäisyprosentti ensimmäiselle lapselle taisi olla joskus alle 30%. Sisaruksista samassa koulussa saa paljon etua eli voinee olettaa että kaikki sisarukset pääsevät samaan kouluun jos ensimmäinen pääsi sinne.

Mutta olen samaa mieltä muidenkin kanssa, eli suosittelen koulua, kyllä.

Alaviitteeksi pari hakusanaa Googlelle: Meilahti, The English School, TES

Tyttäreni on Englantilaisessa koulussa ja viihtyy todella hyvin. Me vanhemmat olemme tyytyväisiä koulun opettajiin sekä opetusohjelmaan. Opetus on pääosin englanninkielistä, paitsi suomi äidinkielenä, vieraat kielet sekä Suomen luontoon liittyvät asiat opetetaan suomeksi. Englanti opetetaan äidinkielen tasoisena ja tunteja on useita viikossa. Matematiikka, luonnontieteet ja muut reaaliaineet sekä taito- ja taideaineet ovat englanniksi. Noista ystävyyssuhteista sanoisin, että lapsesi tulee saamaan monista eri maista lähtöisin olevia ystäviä ja englanti on siksi luonteva kieli lasten leikeissä. Toki koulussa on myös paljon suomalaisia, englantia hyvin osaavia lapsia. Koululla on paljon perinteitä, joita edelleen noudatetaan. Samoin hyviä tapoja arvostetaan. Kouluun on todella vaikea päästä, mutta aina kannattaa pyrkiä.

Minulla ei ole tuosta koulusta kokemusta, mutta Kokkolassa pyörii englanninkielinen tarha ja ala-aste. Siellä opetus on alkanut joskus 1970 -luvulla vapaaehtoisten masinoimana, mutta myöhemmin kaupunki on ottanut sen hallintaansa. Opetus on maksutonta, ja jos saat ensimmäisen lapsen sisään, seuraavat pääsevät hyvin todennäköisesti.

Minun lapseni ehtivät olla kuviossa esikoulu-tokaluokka pari-kolme vuotta ennen kuin jouduimme muuttamaan etelään. Kielellisesti he - nyt jo 15 - 18 vuotiaita - sanovat etteivät ole oppineet sen enempää englantia koko peruskoulun aikana. Sanavarasto toki on hieman kasvanut, mutta kielioppi menee intuition pohjalta ja ääntäminen on parempaa kuin isillä. Siis jo parin vuoden "immersio" antoi koko peruskoulua vastaavan osaamisen.

Näiltä pohjilta suosittelen vieraskielistä- tai kielikylpykoulua. Kristilliset arvot, kuten valehtelun, varastamisen, murhaamisen ja lähimmäisen vihaamisen paheksuminen lienevät ihan siedettäviä aivopesuja, jos niistä saa vahingonkorvaukseksi erinomaisen kielenhallinnan.

En valitettavasti voi suositella, ainakaan mitenkään sydämeni pohjasta. Koulussa oli lapseni kouluaikoina (on jo aikuinen eli tästä on aikaa) paljon kiusaamista. Kuri on sinänsä hyvä juttu, mutta opettajat olivat minusta joskus lapsia kohtaan vähâtteleviä, jopa ilkeitä. Moni viihtyy, mutta se ei ole herkän lapsen koulu. Ilmapiiri oli yhteisöllinen mutta kova. Opettajat vaihtuivat tiuhaan, ryhmäkoot olivat isot ja opiskelurauhassa olisi ollut parantamisen varaa. Englannin opetus on erinomaista, muiden aineiden melko vaihtelevaa. Plussaa perinteistä kuten Halloween, luokkaretket, joulukirkko yms.

YO-kirjoituksissa menestyvät aika heikosti? Viime vuonna vasta sijalla 158/408 kaikista Suomen lukioista https://yle.fi/uutiset/3-9618039. Ylioppilastodistusten keskiarvo ollut siis vain reilu C, kun parhaimmissa lukioissa yli E?

Työkaverini lapset kävivät tämän koulun, mutta ovat nyt jo nuoria aikuisia. Työkaverini vieläkin puhuu koulusta usein ja selvästi se on ollut heidän perheelleen hieno juttu. Erityisesti hän on iloinen kun lapsista kasvoi kaksikielisiä, vaikka perhe on suomenkielinen. Toinen lapsista ei viihtynyt yhtä hyvin, kun hänen oppimistyylinsä oli erilainen. Muistaakseni tässä koulussa vaadittiin paljon lukemista. Mutta toinen lapsi viihtyi ja kukoisti tosi hyvin. Koulussa oli kuulemma paljon pänttäämistä ja ulkoaoppimista, mutta ehkäpä juuri sen takia lapset myös oppivat tosi paljon. Molemmat ovat menestyneet hienosti ja tämä vanhempi on tosi tyytyväinen valintaansa.

Itse käynyt ko. koulun lukion ja kiusaamista täynnä olleen länsihelsinkiläisen eliittikoulun jälkeen oli täysin oikea valinta. Ero mm. kaupungin englantipainotteisiin luokkiin on iso, kun englantia opiskellaan samalla tasolla äidinkielen kanssa. Kun opiskelee kahta äidinkieltä on selvää että lukemisen määrä on suuri. Monella on koulun rinnalla
harrastus joka tasapainottaa koulun akateemista vaativuutta. IB-linjaa en valinnut koska en halunnut rajata aineita tuolloin vaadittuun viiteen aineeseen ja halusin opiskella myös kuvataidetta ja musiikkia (enkä haaveillut tuolloin esim. fyysikon tai lääkärin ammateista, vaan halusin pitää monta mahdollista reittiä auki).
Nykyisellä TESin rehtorilla sydän paikallaan ja todella ymmärtävä ja joustava, opettajat olleet kunnianhimoisia työssään. Jos tulee huolia pääsee juttelemaan heti eikä jätetä yksin tai byrokratiaviidakkoon. Nuorille joilla on erityistarpeita myös järjestetty hyvää omaa opetusta; oman kokemuksen mukaan lukion pieni koko mahdollistaa yksilöidympää opetusta. Monta kansainvälistä ystävää, natiivitason englantia ja todella paljon syvällistä oppia rikkaampana voin vain antaa ison suosituksen. Henkilökohtaisesti en katsoisi vaan yo-rankingin mukaan koulua, itseäni edeltänyt vuosi kirjoitti penkin alle, meidän vuodella aivan eri tulokset. Riippuu vuodesta. Englantilaisessa koulussa myös tosi pienet ryhmäkoot eli jos 5 kirjottaa huonommin, vaikuttaa se 24 hengen ryhmän keskiarvoon tietysti enemmän kuin monessa kaupungin lukiossa, jossa helposti 130 per vuosi. Moni myös hakee ulkomaisiin yliopistoihin, joita varten suorittaa SAT-kokeen tai Cambridge A Levelin - tai pitääkseen ovet avoinna vaikka ensisijainen vaihtoehto olisikin suomalainen. Ulkomaisiin yliopistoihin on usein myös kirjoitettavien tehtävien määrä valtava, joten sivusta urakan nähtyäni en yhtään ihmettele jos ei kirjota pelkkää L:lää ja E:tä. Suosittelen lämpimästi Englantilaista koulua; laajentaa mahdollisuuksia, näkymiä tulevasta.

Katsoessani koulusta Oxfordiin päässyttä ystävääni en usko että katuu hetkeäkään sitä että priorisoi Cambridge A Levelin yo-huipuksi tähtäämisen edelle - tai lääkikseen ekalla päässeen kohdalla sitä, että katuisi sitä miten paljon sai irti musiikkidiplomin tekemisestä. Hienoa miten monenlaisia urapolkuja koulusta lähtenyt aina kampaajasta muusikkoon, lentäjästä yritysjohtoon. Ylipäänsä koulussa ihmisten erilaisuus tuntui aina olevan rikkaus, ei este tai rajoite.

Myös kiinnostavaa ja mielestäni positiivista oli omalla vuodella se ettei koulun maksullisuus ns. näkynyt oppilaissa. Ei isoja egoja tai rahalla leveilyä, arvot olivat kovassa työssä ja oppimisessa. Jo alussa kävi kaikille selväksi ettei tuolla työtä tekemättä pärjää - etenkään tuolla, jossa kaksi kieltä ja useiden aineiden englanninkielisyys laajentavat osattavan määrää. Vaikka kaksikielinen on, oli omalla kohdallani suomea lukuunottamatta lähes kaikki aineet englanniksi; ja esim. pitkä matikka on aina kokonaan englanniksi, mutta monessa aineessa sai valita eli oppilas laitettiin ensin kurssille joka tarjottiin ekana, mutta halutessaan saattoi tehdä kurssin esim. kuukautta myöhemmin jos sen halusi suomeksi. Mutta kahden kielen eteen työtä tekemättä ei pärjää; korostettiin usein kokonaan ulkomaalaistaustaisille miten hekin tekevät tavallisen yo-kokeen ja miten suomenkielen korkea taso on tärkeää. Oman pääsykokeeni keskusteluosiossa osa kieltäytyi puhumasta suomea - raadille helppo valinta; ei kouluun. Sekä suomen että englannin opetus oli todella tasokasta alusta asti. Hintansa väärti, niin minun kuin monen tuntemani vanhan TESsiläisen mielestä. Luokallani iso osa aloitti koulun vasta lukiossa ja hyvin meni, toki nuorempana aloittaneilla oli opettajiin omanlainen vahvempi siteensä. Silti oppilaita kohdeltiin tasavertaisesti. Katolinen historia näkyi hyvin vähän eikä ainakaan omaan ateismiini koitettu ikinä puuttua; sai olla avoimesti uskossa tai uskomatta, kaikki samalla viivalla.

Vielä jos joku miettii, oma koulukokemukseni TESistä on tuore. :)

Onko tuoreita kokemuksia? Erityisesti lukiosta?

Tesin lukio on pieni, mutta siitä on myös etua niille, jotka haluavat yksilöllisempää opetusta. Opet on hyviä ja on siellä meitä huippujakin, joilla on keskiarvo jo tullessa päälle ysin. Ainakin oli, mutta tuntuu, että taso on parantunut viimeisten vuosien aikana sen perusteella mitä olen kuullut kaverin pikkusiskolta, joka on koulussa. Englantia opettavat natiivit, joten missä muualla on näin!? Nykyisin siellä opetetaan sijoittamistakin, tosin en itse päässyt vielä tähän kun kävin koulua useita vuosia sitten. Koulu on turvallinen, lämminhenkinen ja tosiaan niin kuin sanoin, yksilöllistä opetusta saa paremmin kuin isossa koulussa. Suosittelisin juurikin sellaisille, jotka ei halua mennä isoihin huippulukioihin. Lukiossa ne suhteet solmitaan ja pienessä lukiossa niitä pääsee solmimaan vähän tiiviimmin kun kaikki tuntee toisensa. Minulla vieläkin on lähimmät ystävät vanhoja tesiläisiä ja kaikki ollaan korkeakouluihin päästy.