Kuka minä olen ja mitä haluan?
Olen täysin eksyksissä itseni kanssa.Kaikki mitä olen ennen halunnut ja mistä olen ennen haaveillut,ei ole enää mun haaveita.En enää tiedä kuka olen ja mitä haluan.
Niin pienessä hetkessä kaikki voi muuttua.
Koko elämäni on yhtä vuoristorataa.Liian paljon olen saanut kokea asioita joita kenenkään ei tulisi kokea.Olen nähnyt helvetin,sen sanan jokaisessa merkityksessä.
Elämä on kovaa ja turvatonta.
Samaan aikaan rakastan itseäni todella paljon,pidän itseäni vahvana ihmisenä ja pysyn positiivisena.Kuitenkin samaan aikaan olen täysin pallo hukassa ja peloissani tulevaisuudesta.
En luota ihmisiin.En enää keneenkään.En pidä ihmisistä,en enää kenestäkään.Mun mielestä kaikki ihmiset on pahoja,paitsi minä.Näen vain itseni hyvässä valossa,olen rakastunut itseeni,mikä on myös hyvin outoa,sillä ennen melkein vihasin itseäni.En kuitenkaan tuo tätä mitenkään esille,olen todella kiltti ja mukava kaikille mutta omassa päässäni on aivan toiset ajatukset.
Pidän muita ihmisiä todella tyhminä ja itseäni fiksuna,mutta en sitäkään tuo esille vaan nämä ajatukset juoksee hiljaa mun pääni sisällä.
Olenko seonnut päästäni? Välillä musta on alkanut tuntua kun mun sisälläni olisi kaksi eri ihmistä.Tunnen itseäni kohtaan tunteita,joita en KOSKAAN aikaisemmin ole tuntenut.
Rakastan itseäni mutta vihaan tätä elämää.Tätä vääryyttä mitä täällä on.Mitä muut ihmiset saavat aikaan.Miten pahoja ihmiset voivat olla ja miten hyvä ihminen minä olen.Miten turhauttavaa on olla yksin hyvä ihminen.
Olen täysin eksyksissä itseni kanssa.Kaikki mitä olen ennen halunnut ja mistä olen ennen haaveillut,ei ole enää mun haaveita.En enää tiedä kuka olen ja mitä haluan.
Niin pienessä hetkessä kaikki voi muuttua.
Koko elämäni on yhtä vuoristorataa.Liian paljon olen saanut kokea asioita joita kenenkään ei tulisi kokea.Olen nähnyt helvetin,sen sanan jokaisessa merkityksessä.
Elämä on kovaa ja turvatonta.
Samaan aikaan rakastan itseäni todella paljon,pidän itseäni vahvana ihmisenä ja pysyn positiivisena.Kuitenkin samaan aikaan olen täysin pallo hukassa ja peloissani tulevaisuudesta.
En luota ihmisiin.En enää keneenkään.En pidä ihmisistä,en enää kenestäkään.Mun mielestä kaikki ihmiset on pahoja,paitsi minä.Näen vain itseni hyvässä valossa,olen rakastunut itseeni,mikä on myös hyvin outoa,sillä ennen melkein vihasin itseäni.En kuitenkaan tuo tätä mitenkään esille,olen todella kiltti ja mukava kaikille mutta omassa päässäni on aivan toiset ajatukset.
Pidän muita ihmisiä todella tyhminä ja itseäni fiksuna,mutta en sitäkään tuo esille vaan nämä ajatukset juoksee hiljaa mun pääni sisällä.
Olenko seonnut päästäni? Välillä musta on alkanut tuntua kun mun sisälläni olisi kaksi eri ihmistä.Tunnen itseäni kohtaan tunteita,joita en KOSKAAN aikaisemmin ole tuntenut.
Rakastan itseäni mutta vihaan tätä elämää.Tätä vääryyttä mitä täällä on.Mitä muut ihmiset saavat aikaan.Miten pahoja ihmiset voivat olla ja miten hyvä ihminen minä olen.Miten turhauttavaa on olla yksin hyvä ihminen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aikuisuuteen ja täysikasvuuteen (kypsyyteen) kuuluu tunnustaa kaksi tosiseikkaa elämän kulusta .
a) elämä on harvoin oikeudenmukaista
b) Mitä tahansa, kenelle meistä tahansa voi sattua mitä tahansa (pahaa tai hyvää)
Tämä kysyjä on monissa liemissä keitetty, joutunut joustamaan ja nielemään paljon. Nyt on tapahtunut herätys - mikään entinen ei enää pädekkään - ei omaan minäkuvaan eikä tavoitteisiin mitkä joskus ovat tuntuneet tärkeiltä. Mitä ihmettä on tapahtumassa?
Kysyjä on vihdoin sallinut itsellensä kriittisyyden vaiheen joka vaikuttaa jopa kyyniseltä tarkastelutavalta sisimmässään ympäristöä ja sen ihmisiä kohtaan.
Sitä se ei kuitenkaan ole.
Kysyjä harjoittelee tällä tavoin rajojaan ja niiden löytämistä, vetäisten rajat aluksi tiukoiksi - voidakseen niitä sitten järkevästi ja itseään suojellen höllentää. Hän punnitsee ja arvottaa asioita - tällä kertaa itsestään käsin, suhteessa itseensä - ei enää kaikkien parhaaksi kuten aikaisemmin. Nyt hän nostaa itsensä elämänsä keskukseksi jonka tunteet ratkaisevat.
Sillä itsesuojelusta tässä on pohjimmiltaan kysymys.
Kaksi eri käyttäytymiskaavaa vielä taistelee kysyjässä -- se sopeutuvainen ja kaiken nielevä ja selittävä jopa omaksi vahingokseen -- ja se toinen joka kuoriutuu nyt kuin perhonen toukasta, jolla on oma ääni, oma mieli ja maku, ja johon VIHDOINKIN on aika tutustua ja kutsua se (oma persoona) esiin .
Henkilö haluaa oppia tuntemaan ja suojelemaan omia henkisiä rajojaan, koska on omat tarpeensa joutunut turhan usein sivuuttamaan ja sopeutumaan omalla kustannuksellaan vallitsevaan tilanteeseen kerta toisensa jälkeen.
Vihdoinkin kysyjä tunnustaa oman arvonsa ja alkaa rakastamaan ensinnä itseään ja sitä myöten muokkaamaan OMAA sietämätöntä elämäntilannettaan toiveitaan vastaavaksi, oman näköisekseen -- ja sen jälkeen päättää huolella ketä pitää sen arvoisena että sinne (omaan yksityiselämäänsä) kutsuu.
Tämä onnistuu koska kysyjä ei ole ryhmäriippuvainen vaan rohkea ja vahvasti oikeudenmukainen joka jatkossa tulee viihtymään ja hakeutumaan kaltaistensa seuraan -- eli vahvojen, fiksujen ja oikeudenmukaisten.
Onnea matkaan ja opettele samalla olemaan lempeä itsellesi.