Oletteko huomanneet?

Jumalauta, nyt on pakko avautua.

1) kasvattajaa kiinnosti tämä koira tasan niin kauan, kun huomasi, että näyttelykalua siitä ei tehty/tullut/voinut tulla. Eli apuna ongelmiin oli: Tsemppiä!

2) olen maksanut niin pos. kuin neg. kouluttajillekin sievoiset summat, suatana soikoon. Eli maksanut ja yrittänyt - ollut kursseilla ym.

3) tilanne eskaloituu suhteellisen nopeasti, eli se sinun rajasi "ajoissa vs. enää mitenkään pysty hallitsemaan" on siinä ongelmatilanteessa (,joka oikeasti syö miestä) on hankala määrittää.

Ymmärrän, että koet olevasi tässä hyvällä asialla, mutta OTA idealistisuudessa huomioon, että ihmisiä & koiria (=eläimiä) tässä kaikki ollaan ja persesoikoon, virheitä tulee. Älä läpätä, äläkä ennen kaikkea yleistä, asioista ennen kun koet kaiken 110%.

Totta.Mutta kun noita tosi tietäjiä löytyy aina:)) Ja miten helppoa sille toiselle on aina sanoa,minä kun tiedän.....

minkään neuvo kun ei aina kelpaa. Minulla ainakaan ei todellakaan ole täydellisiä koiria eikä niistä tulekaan, mutta kelpaavat meille. Eihän kukaan seppä syntyjään ole, mutta kehittyä voi. Itelläni on pari rekkua, uros ja narttu. Parin vuoden ja kuuden vanhoja, nuorempi uros ja vanhempi narttu. Molemmat leikattuja, sosiaalisia ja "yleensä" kaikkien kanssa toimeen tulevia. Ja nämä ovat siis koirissa numerot 4. ja 5.. Vasta vuosiensaatossa olen oppinut ehkäpä suhtkoht oikeat tavat ja ehkäpä jotenkuten jopa sen koiranlukutaidon. Siltikin täytyy sanoa, että pahoja tai remmiräyhiä ei oo ollu yksikään koiristani. Mennään siis melkein 40 vuotta taaksepäin jolloin kasvatusmetodit olivat ihan toiset kuin nykyään. Ja tietty nyt tiedetään koirista paljon enemmän kuin silloin. En esim. ole koskaan fyysisesti kurittanut koirani, siis IKINÄ. En tiedä, mutta olen aina rakastanut eläimiä ja suhtautunut niihin kunnioittavasti. Olen myös ihan nuorena jo alkanut seurailemaan eläinten touhuja ja suorastaan lumoutunut niiden kekseliäisyydestä jne. Mutta paljon, paljon olen kokeillut myös vinkkejä mitä olen näiltäkin palstoilta löytänyt. Ainahan myös tulee uusia koiranomistajia, jotka eivät vaan ole tutustuneet asioihin etukäteen, vaan sitten hädissään täällä kysyvät ja parempi niin, sillä ei se kysyvä tieltä eksy. Mielelläni itsekin neuvon jos joku vastaan tullessaan ottaisi tietoa vastaan, mutta enpä mene minäkään neuvomaan ilman kysyjää. Pari kertaa olen yrittänyt keskustella, jos selkeesti näen ongelman jollain, mutta huomannut miten toista hävettää eikä jäädä kuuntelemaan eikä haluta edes ottaa vastaan mahdollista neuvoa. Ja aika paljonhan noita ongelmia tuntuu ihmeisillä olevan. Olin tänään parin tunnin ihan tavallisella Sunnuntai-lenkillä ja laskimme sitten puolisoni kanssa ns. ongelmaiset tapaukset. Vastaan tällä lenkillä tuli 13 koirakkoa, joista 5 käyttäytyi siedettävästi, 1. loistavasti ja loput 7. oli vaihtelevasti kamalasta hirveään. Raukkaparat, siis koirat ja vähän säälittää omistajatkin. Yllättävintä oli, että tässä joukkiossa oli 2 teini-ikäistä koirineen, joiden koirat olivat hyvinkin mallikkaasti ja tottelivat suht. hyvin. Tosin tyttäret kertoivat pitävänsä kerran viikossa kavereiden ja heidän koiriensa kanssa ns. koirakoulua. Sehän on mitä mainioin homma kerätä oma porukka tuttujen kanssa ja aina kuulemma löytyy joku vanhempi osaava neuvoja. Hyvä homma totesin minäkin ja saankin vierailla joskus katsomassa nuorison koirakoulua. No, joo tottahan sekin kumminkin on, että ei ajoissa osata hakea neuvoa, mutta toive olisi, että edes kuunneltaisiin jos joku sanoo, että nyt ei oo asiat mallillaan. Olen itse aina alkanut ohjamaan ja opettamaan koiriani heti niiden tullessa taloon. On se pentu sitten 7 vko tai 3 kk. JA TYÖLÄSTÄ sekä vaativaa pennun kouliminen pienestä aikuisuuteen on, mutta lopussa aina KIITOS seisoo. Meillä tehdään koirille aikaa vähintään 3 tuntia arkisin ja 10 tuntia viikonloppuisin, eli n. 25 tuntia viikossa ei ole paljon omasta ajasta. Jos sitä ei saa annettua, kannattaa jättää koiran hankinta väliin, kunnes sille on tarpeeksi aikaa. Tämän lisäksi myös ne harjaukset, hieronnat yms. hellyttelyt ihan vaan telkkua katellessa, ei oo vaikeeta.