Aletaan liikkumaan,kun vielä jaksetaan, jutellaan reippaasti muiden lenkkeilevien-
kanssa..
Se tuo elämään aivan uutta säkenöivää mielihyvää.
Ehkä nuorena olette asunut -solukämpässä,jos olet yksinäin ota vuokralle
kaveri.
Olin eräänä päivänä lenkillä kävelin meidän vertaiskahvioon, juuri tämmöinen keskustelu oli käynnissä... Siihen yksi alkoi kertomaan,hänellä on näin jäin
leskeksi ja asunto iso ninpä toisen leskirouvan otin kaveriksi..
Näillä näkymin hyvin pyyhkii....
kanssa..
Se tuo elämään aivan uutta säkenöivää mielihyvää.
Ehkä nuorena olette asunut -solukämpässä,jos olet yksinäin ota vuokralle
kaveri.
Olin eräänä päivänä lenkillä kävelin meidän vertaiskahvioon, juuri tämmöinen keskustelu oli käynnissä... Siihen yksi alkoi kertomaan,hänellä on näin jäin
leskeksi ja asunto iso ninpä toisen leskirouvan otin kaveriksi..
Näillä näkymin hyvin pyyhkii....
Vastaukset 30
Vanhimmat
Otsikkosi on varmaan totta
Toisaalta, onhan parempi jos vanha ja väsynyt pääsee nukkumaan nopeasti ja helposti pois.
Minulle on se ja sama koska "lähtö tulee" , loppuuhan yksinäisyys, sairastelu ja tarpeettomana oleminen.
Ei ainakaan tarpeettomana oleminen. Sen on osoittanut tämä palsta.
Totta puhut uatu, hieno kannustus ruuneperille. Näin minäkin haluan sanoa palstanestorillemme.
Mistähän tuokin päätelmä johtuu,mutta sehän on tutkittu tulos..
Jotain niidenkin tehtävä,josta palkkaa vetelevät.
Mutta mikä siinä ,aletaa pitämään yhtä muutenkin ,kuin virtuaallisesti.
Hyvinhän tuo onnistuvan -Maa Jussille morsian....
EI muuta ,kuin päivätansseihin,niin eköhän se kutina keväällä tule..
Eilenkin olin päivätansseissa, kivaa oli, hauskuutta riitti vielä kavereillekin jaettavaksi.
Tuo seura sitävastoin.
Eräs mies lyöttäytyi seuraani, ehdotteli lähtä minne vain, asuntovaunu kuulemma valmiina lähtöön.
Oli pakko irtausua ja karata ennen viimeistä valssia.
Elän ja asun yksin,mutta en mennyt miestä hakemaan, vaan tanssimaan.
Jos ihminen katsoo jo eläneensä tarpeeksi, omaiset ja ystävät kaikonneet, niin mitä mieltä on elämän pituuden ihannoimisessa.
Mietin sitä, kun luen terveyspalstoja ja satavuotiaitten haastatteluja. Ajattelen, että jos ei kukaan tule, ketään ei enää tunne, terveyden hoitaja pistäytyy 15 minuutiksi ja kunnan lähetti heittää ruoka-annoksen keittiön pöydälle, niin mihin tätä elämää enää tarvitsee?
En siis suunnittele eutanasian laillistamista, mutta kysyn vain ihan yleisesti, ollaanko menty siihen, että tärkeintä on elää pitkään, pitempään kuin aikaisemmat sukupolvet? Sekö on ainoa syy?
Jos on ykisin elävä, sairaalloinen, huonosti liikkuva. kaukana ostosparatiiseista, kirkosta ja Marttakerhosta, lapset toisella paikkakunnalla, ja bussipysäkille on 200 m matkaa ylämäkeen, niin mitä virikkeitä suosittelisitte?
Hyvää mielikuvitusta. Kykyä elää maailmalla, vaikka olisi neljän seinän vankina.
Niinpä. Mielikuvitusta sitä tarvitsee monesti päivän mittaan kun aika tule pitkäksi, kukaan ei soita, ei tule käymään. Onneksi vielä itse pystyy kauppareissun tekemään, on kauppa onneksi nurkilla, siellä muutama sananen kassaneidin kanssa, moikkaus ja lyhyet kuulumiset naapurin kanssa, kun silloin tällöin törmää kasvotustem, siite taas kotinurkkin könyämään vanhoja tavaroita poisheitettäväksi, ettei jälkipolvi joudu liikaa raatamaan ja roskisreissuja tekemään, helpotan näin perillisten työmäärää kun kämppä jää puolityhjilleen, eihän sitäarvotavaraa meikäläiseltä jää. Sitte lopuaikaa suunnittelee sitä lopun alkua, johan on taas yksi päivä lähempänä lopullista lähtöä. siinä sitä mielikuvitustyötä tarpeeksi. näillä eväin se loppu lähenee..
Vaikka minulla on iso asunto en ottaisi mielelläni ketään asumaan kanssani, silloin kun jäin yksin ajattelin vaihtaa pienempään, on vain jäänyt, hirveä työ muuttamisessakin.
On tullut määrätyt päivärutiinit, tykkään että elämä soljuu tuttuja latujaan eteenpäin. Joskus lomamatka katkaisee rutiinin, kesällä vietän pitkiä aikoja synnyinseudullani.
Yksinäisyys ei ole ongelma kun se on vapaaehtoista.
On mukava touhuta omia hommiaan kaikessa rauhassa kun työkään ei enää häiritse vapaa-aikaa.
Osa yksillä kesä kaikilla onhan sekin sanonta,minä esimerkiksi en yksin viihtyis
varmaan.
Aina on ollut kaveri,kun ajattelenkin näiden vaivojeni kanssa on kiva ,kun ei jaksa
laittaakin ruuan vaikka toinen ja siivoaa.
Mukava rupatella myös silloin kun jututtaa....
10v. leskenä ja nautin yksin elämisestä. Ei tarvitse enää ketään passata saan tehdä mitä itse haluan. Mieheni oli juro ja aika itsepäinen opin melkoisen neuvottelutaidon hänen kanssa eläessä. Yhteistä leipää syötiin 47 v. Vapauttani en vaihda enää mihinkään.
Jos joskus tuntuu yksinäiseltä palautan mieleeni menneet ajat ja olen tyytyväinen, että saan elää niin kun tahdon.
Lapseni asuvat ulkomailla ja pidän heihin yhteyttä skypen välityksellä. Tälle viimeiselle suoralle toivomus on, että saisin pitää toiminta kykyni loppuun asti.
Niin hän se on, että kaikella on aikansa auringon alla.
Yksinäisyys, etenkin miehillä näkyy lyhempänä elinajanodotteellakin tarkasteltuna. Onhan miehissäkin sosiaalisia taitoja omaavia, mutta vähemmän.
Onhan se yksinäisenä eläminen muutenkin yksilöllinrn asia, toiset eivät osaa elää ilman jonkunlaista kaveria, toinen viihtyy enemmän yksikseen.
Kyllähän meissä on monenlaisia,mutta se onkin hyväpuli kaikki jos oltais samanlaisia
maailma olisi yksitoikkoinen,,
Jotkut tykkääväät käydä kylillä mitään ilmoittamatta,minä taas sellainen, että varmasti soittelen ennenkuin menen käymään..
Toisilla on aina kiire ,mutta se on tehtyä kiirettä,ei saa aikaan sen enempää
kuin se toinen joka tekee hommansa-toitottamatta kiireestä...
Aina minullakin on useampi käsityö meneillään,mutta otan sen käteen, kun siltä tuntuu...
Suoralla ja kuivalla tieosuudella kuolemaan johtanut nokkakolari saa poliisin tutkimaan onnettomuuteen johtaneita syitä.
Vasta puolena ollut rekkakuski väittää, että keulaan törmännyt kuljettaja ajoi tahallaan päin, tietäen joko loukkaantuvansa vakavasti tai kuolevansa.
Näitä tapauksia sattuu vuosittain kymmeniä. Joihinkin autoihin on jätetty viesti...nyt tämä saa riittää.
Onkö kyseessä yksinisyys vai muu elämänkriisi. Paikka ja tilanne tälläiseen on kuitenkin ihan väärä.
Halooo==
itsellä on kammottava KOKEMUS
ostin uuden auto paksatavedetty muutama vuosi sitten,
olin pitemmällä matkalla uudella autolla, tie oli hieman sohjoinen,
yllättäin uusiautoni lähti hallitsemattomasti vastaantulevien kaistalle, vauhti oli hieman yli 100 km tunnissa,
yllättäin huomasin etten hallinu autoa, auto meni aivan omaan suuntaansa vaikka rattia väänsin, suoraan vastaantulevien kaistalle,
pudotin vauhdin 60 km tunnissa, siinä se hieman totteli ohjauspyörää,
oli suuri vaikeus saada se omalle kaistalle oikealle ja tien viereen pysähtymään,
takanatu tuli suuri rekka kovaavauhtia uhkaavasti,
pelotti että päälle ajaa kun en hallinnu omaa autiani, varmaan rekkakuskista näytti että joku rattijuoppo taas liikenteessä, HUH HUH
se oli todella kammottava tilanne,
nooh,
ku sain auton tien syrjään pois muun liikenteen tieltä soitin huoltoon ja kerroin karmean huoleni,
sieltä tuli muutaman päivän päästä kirje jossa UUSI AUTO kutsuttiin heti huoltoon, SIITÄ PUUTTUI jokin hallintalaite,
soitin myös poliisille tapahtumasta, ettei kaikki kovallavauhdilla ajavat nokkakolarit ole tahallaan tehtyjä,
eikä missääntapauksessa itsemurha juttuja vaan autoissa ON TEKNINEN VIKA
nokkakolarit on aina tutkittava HUOLELLA puuttuuko joku hallinta laite jos onnettomuus tapahtuu,
näistä autojen vikajutuista puhutaan HYVIN VÄHÄN, en usko ikinä että olisi itsemurha- aikeita jos auto ajaa nokkakolarin toiseen autoon kovalla vauhdilla,
mun kohdalla OLI LUOJA paikalla , onneksi vastaantulevien kaistalla ei ollu sillähetkellä ketään tulemassa,
vain takana oli suuri rekka uhkana ajaa päälle,
siitä opin että kun ostaa uuden auton se ON HUOLELLA ensin tutkittava onko kaikki hallintalaitteet varmasti asennettu paikoileen,
Järkyttävä oli minunkin kokemus, kun auto lähti "lapasesta". Onneksi ei vastaan tullut ketään ja vauhti oli hiljainen, joten se pysähtyi vastakkaiselle puolelle penkkaan.
Syynä ei ollut itsemurha, vaan "mustajää", jota en osannut varoa. Niin, ja tietenkin nainen ratissa, mutta oli sinä päivänä lukuisia ulos-ajoja ja peltikolareita, joissa taatusti oli mies kuskejakin.
Toinen vakavampi onnettomuus sattui sohjoisella tiellä, jolloin mieheni ajoi. Rekka tuli kurvissa vastaan ja sen perävaunu liukui meidän eteen ja me sen alle, tosin hieman sivuttain. Muistan kun huusin; "kato´kuinka se tulee"? Mieheni painautui penkille sivuun, mutta minä utelias!!!
Katto repesi, kuin sardiini purkista, kuten uutisoija oli sen lehteen kirjoittanut. Luoja oli meilläkin mukana, että istuin takapenkillä sattumien ja sattumien vuoksi. Onneksi oli lapsi viety juuri tarhaan.
Minä makoilinkin sitten kallovedossa Töölön sairaalassa seuraavat 8 vko ja en osannut edes kävellä, kun siitä nousin jaloilleni.
Ajoneuvoliikenteen kohtaamistilanteissa enimmin onnettomuuksia aiheuttaa autonhallintaan liittyvät syyt.
Jarrutetaan varmuuden vuoksi että ohittaminen tapahtuisi turvallisesti. Jos pito on tiellä huono jään tai märkyyden takia, auto voi kääntyä äkisti oikealle.
Etenkin talviajon opettaminen pakollisena olisi säästänyt paljon ihmishenkiä, eikä vaan pelkkä opettaminen vaan, että oppi hallitaan käytännön tilanteessa.
Rallikuskit ja paljon ajavat tän tietää; ratin vapauttaminen jarruttamatta vie auton suoraan, jarrun käyttäminen vaikuttaa ohjaavuuteen
talviajotaito 6
Eikös nykyisiin ajo-opetuksiin kuulukkin tuo opettelu? Itse suoritin vain kirjalliset, koska miehelläni oli opetus-lupa, silloin "aatamin aikaan"!
Karmeimmat kokemukseni olen kyllä kokenut nuoruudessani, kun kuski ajoi järven jäällä, jossa oli mukamas kiva kokeilla auton näitä luisuja.
Onneksi siellä, eikä yleisellä tiellä!
Kyllä tuota talviajoa harjoitellaan ajokoulussakin. Kun itse keväällä suoritin ajokoulun, talviajo-opetus jäi kokematta.
Suositeltiin, että kävisit ottamassa liukkaankelin harjoitusta sitä varten suunnitellulla radalla. Se jäi aikomukseksi.
Edelleen jännitän raskaanliikenteen kohtaamisia, mutta otan jalan pois kaasupolkimelta, ettei tulisi paniikkijarrutusta.
...se vie...
Hetkinen! Mistäs sinä nuori eksyit tänne palstalle, mutta ei se mitään. Täältähän saat varmasti ohjeita, kannattaako jalka nostaa kaasupolkimelta, kun kohtaa toisen ajoneuvon.
Itse vaihtaisin heti pienemmän vaihteen, mikäli ehdin ja pitäisin autoni "vetokunnossa", siis en jarruttelisi, vaan urheasi ohi.
Toivottavasti täällä kokeneimmat osaavat opastaa, mutta mikäli muistan veljeni sadattelun, jolloin hän lensi pusikkon, niin hän oli sitä mieltä, että kaasu pohjaan ja ei jarrutusta! Tilanteesta riippuen tietenkin, mutta jos otat jalan pois kaasupolkimelta, niin eikös silloin ole autosi hallitsematon?
Minä tein sen virheen liukkaalla, että tietenkään en ennakoinnut, mutta loivassa kurvissa hiljensin ja autossa ei ollut "veto päällä", siis...siis...siis.
Toinen neuvo veljeltäni oli se, että auton ovia ei kannata lukita, koska hänen autoonsa oli murtauduttu usein.
Aivan mahtavaa kevät kuukausi alkaa. Heikommatkin pääsevät liikkumaan, likastumisia ei helpolla tule..
Ystävät useammin tulevat vastaan,kun kukaan ei sisällä viihdy,kuuntelemaa lintujen laulua myös krookuksia ihailemaan..
Siitä kivoja kukkia ,kun lisääntyy itsestään ,joka vuosi on yhä enemmän,vaikka minun kukkapenkit jäi viime kesänä vähän huonolle hoidolle..
Mies laitteli ainoastaa uutta multaa päälle,kun jotenkin se multa talvenaikana häviää. sellaisia aamun aiheita Heta.
Tietenkin täällä kirjoitellaan omista lähtökohdista, mikä on hyvä, mutta ei yksinäisyyteen kuole, tai siis minä en pelkää sitä. Päinvastoin, en päästä ketään asuntooni. Lapselleni sentään oven avaan.
Olen usein, no, silloin tällöin, miettinyt sitä, että miksi ihmiset potevat yksinäisyyttä esim. vanhainkodeissa, siis näissä laitoksissa, joissa olisi saman ikäisiä ihmisiä?
Eihän kaikki ole vuodepotilaita, sillä eikös he kuulu sairaalaan?
Sinäkin tunnut liepottelevan yksiksesi. Mihin jätät miehesi? Kokeeko hän yksinäisyyttä?
Liian yksioikoinen on tuo aloituksen väittämä. Kai se on jonkinmoinen ajattelun tulos. Ei tuollaisesta helpolla saa tieteellistä näyttöä ja entä sitten. Melkein kaikki voivat sentään tehdä itsenäisiä elämänvalintoja.
Puolison menettänyt pukee usein surunsa ilmaisemalla yksinäisyytensä ja avuttomuutensa yksin selviämiseen.
Kuitenkin ei yksinasuminen ole samaa asia kuin yksinäisyys. Yksinäisyys on ainakin tunne, josta jotkut kärsivät toisten ihmisten joukossakin.
Kuulkaas ei minun aloittamani teksti ole tuulesta tempaistu.Täältä tietokoneen uumenista sen luin,. Mitä tästä opin ,joka kerran,kun noita saontoja eteenpäin kirjoitan .Tulen varmasti laittamaan ,mistä asian kopsasin....
Mutta lukekaa sieltä vaikka yksinäisyys osiosta....
AAKKOSISTA löytyy kaikki osiot,,. Myös vanhuus mistä voi lukea tosi raakuuksia
vanhuksen elämästä..
No niinpä. Mutta miten se perustellaan iäkkäälle, joka on sitä mieltä, että yksin on kaikista parasta olla ja kaikki meneminen ja ihmissuhteet ovat vain ikävä riesa.
Jokainen saa järjestää elämänsä niinkin, jos siinä viihtyy! Ei ole mitään valmista kaavaa kaikille luonteille, on erakoita, seurallisia, sopeutuvia ja kaikenlaisia tuutaroivia.
Siinä sopassa jos haluaa keikkua. On itsestäänkin selviä asioita, eikä palstojen asioita toiselle palstalle ole kiva kuunnella.
Sisäänlämpiäväksiähän tämä muuttuu niillä keinoin. Sallikaa täällä liikkua myös normaalisti muustakin kiinnostuneita kuin vanhuudesta!
Niin justiin lukeva ja osallistuva. Se vanhuus on meillä joko läsnä tai tulossa - ei siitä tarvitse alvariinsa puhua.
Täältä kiellettäisiin mielellään musiikki-linkitkin, että saataisi aamusta iltaan "keskustella". Sellaiset kannanotot kertovat, että tämä saitti on koko elämä.
Ei muuten ole. Vois sanoo, että tuolla se on ulkopuolella
Onhan tää mukava olemassa. Joskus tällä viihtyy, joskus taas ei.
Kaikki olemme eriasiosta kiinostuneita,ja koneen uumenista jokaiselle jotakin .
Nyt onkin keväinen päivä linnut viserteli aamulenkillä ollessani ja tuoksukin oli keväinen..
Nauttikaamme ken jaksaa keväisestä luonnosta..
Kitsaaasti näillä lämpötiloilla lumet tai jäät sulavat. aoan kuitenkin hyvä ettei sada. Siitä koituisi pohjoisempana liikenteelle haittaa ja lähes lumettomilla alueilla helposti tulvan uhkaa.
Ne vanhan ajan aurinkoiset kevään säät ovat kuulemma vähentymässä ja pilvisyys ja talvien lauhat säät yleistymässä pitkällä aikavälillä.
Aloitus koski yksinäisyyttä suhteessa lyhyempään elämänkaareen heillä. Elämäntavoista tuokin ehkä enemmän kiinni.