onko mitään mitä kadut hänen suhteensa, millainen olet ollut, mitä sanonut ym ym
vai onko kaikki mennyt mielestäsi ihan toivotulla tavalla?
itsellä mieltä kaihertaa muutamat jutut, sai varmaan väärää kuvaa minusta ja joissain kohti oisin voinut olla vähän vähemmän ei - kiva. kaipaisitko tilaisuutta
hetken jutusteluun? itse ainakin toivon sitä mahdollisuutta meidän kohdallemme.
vai onko kaikki mennyt mielestäsi ihan toivotulla tavalla?
itsellä mieltä kaihertaa muutamat jutut, sai varmaan väärää kuvaa minusta ja joissain kohti oisin voinut olla vähän vähemmän ei - kiva. kaipaisitko tilaisuutta
hetken jutusteluun? itse ainakin toivon sitä mahdollisuutta meidän kohdallemme.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Anteeksipyyntö paikallaan, valitettavasti.
Olis kai tullut vähemmälläkin jankutuksella selväksi että olen ihastunut...
Minua loukattiin, ei kovin pahasti, mutta olen anteeksiantavainen luonne varsinkin jos välitän paljon. Ihan sama käyttääkö hyväkseen vai ei.
Kadun sitä, että rakastuin niin päättömästi, että järki ilmeisesti haihtui sen myötä tuhkana tuuleen. Tein asioita, mitkä ei kuulu mun luonteeni piirteisiin. Kadun myös sitä, etten kuunnellut järkeni ääntä, vaikka se yritti koko ajan sanoa, että tässä käy vielä kaikkea muuta kuin hyvin, niinkuin tapahtuikin lopulta.
Ihastuin varattuun, ja selitin sille kaikkee ihan pimeitä. Ttu että hävettää.. Noh, onneksi olen kumminkin sen verran itsevarma, että nähdessäni hänet pystyn peittämään kaiken, olemaan normaali, ja hänellä ei ole hajuakaan mitä päässäni liikkuu :)
kadun sitä miten voi kaiken näyttää ja osoittaa niin toisin kuin haluaisi, miten kaikki
voi mennä juuri päinvastoin, en uskalla edes ajatella sitä kuvaa minkä hän minusta sai. siinä olisi selvityksen paikka.
No mitä sä sit sanoit tai teit että noin pieneen meni?
annoin hänen ymmärtää että en voisi vähempää välittää ja miten toisin se asia oikeasti onkaan.
Voitko kertoa hänelle todelliset tunteesi? :)
Kadun sitä, etten puhaltanut peliä poikki tarpeeksi ajoissa, olisin säästynyt sydänsuruilta. Tiesin, että tilanne on epärealistinen ja mahdoton, mutta siirsin ajatuksen pois mielestäni. Edelleen mietin, miksi hän piti minua otteessaan niin kauan, kunnes kyllästyi. Puoli vuotta meni täysin hukkaan.
Opin itsestäni sen, että minusta itsevarmasta, seksikkäästä, hyvännäköisestä naisesta tulee suurien tunteiden vallassa hihittelevä, alistuva, myötäilevä pikkutyttö.
I'm back. Hyvää kevättä! :)
Kadun sitä, että luotin ihmiseen, joka ei osoittautunutkaan olevansa luottamukseni arvoinen. Hän oli kaikkea muuta, kuin millaisen kuvan olin hänestä saanut. Itse en voisi pettää koskaan hänen luottamustaan, ja siihen ilmeisesti hänkin luottaa.
Mä olen niiiiiin kyllästynyt kaksinaamaisiin, aina niin innokkaasti petollisiin ja epäluotettaviin ihmisiin, etten enää välitä, olenko heille kohtelias, loukkaava vai täysin välinpitämätön.
Kadun etten jättänyt häntä kun hän petti ensimmäisen kerran.
Kadun ainoastaans itä että yhteisen illan aikana emme lähtiessämme eri suuntiin antanut yöpsusua. Toista tilaisuutta ei tule,
tulen aina katumaan etten ollut rehellinen ja kertonut miten paljon pidin joka pitäminen taisi olla alusta alkaen kaiken nielevää rakkautta. miten hyvältä hän tuntui ensimmäisestä katseesta ja tapaamisesta alkaen ja paremmaksi vain muuttui kerta kerralta.miten pahalta tuntuu että nujersin ehkä myös hänen alkavan tunteensa omalla tylyydelläni. näin miten häneen koski mutta en tehnyt mitään asialle. nyt sitten kärvistellään.
Tällaiset kirjoitukset herättävät aina mietteen, että mitä oikein tapahtui? Miksi olit tyly.
mitään kaduttavaa. Mä olen tehnyt, mitä olen voinut, mutta sillä ei ole ollut mitään merkitystä. Roikun kai ikuisesti löysässä hirressä.
Jos millään ei ollut mitään merkitystä, mikä pitää sinut hirressä? :)
Kadun sitä, että otin yhteyttä vielä sen hänen "ei ole aikaa.."-viestin jälkeen. Olisi pitänyt siitä tajuta, ettei hän kaipaa viestejäni eikä mitään muutakaan minulta. Kai minä toivoin, että tosiaan tarkoitti ajan puutetta ja että myöhemmin saattaisi aikaa ollakin. Tekosyyhän se oikeasti häneltä oli, kun ei halunnut sanoa minulle suoraan, että: "painu v*ttuun, ei kiinnosta". :(
Toivon että olisin voinut olla joissain tilanteissa enemmän läsnä ja tuoda paremmin ilmi sen miten paljon häntä arvostan ja miten paljon hänestä pidän, mutta jos oli muitakin lähettyvillä niin se oli vaikeaa ja oma elämä oli sen verran kiemuroilla, että sekin otti veronsa.
Tiedän että jossain vaiheessa on pakko vielä kerran lyödä kortit pöytään, vaikka luulen ettei se mihinkään johda, mutta oman mielenrauhani takia. Sitten kun ei ole mitään epäselvyyksiä enää voi antaa tilanteen kehittyä mihin vain. Vaikka ystävyyteen.