Valvon taas

En enää tiedä, onko tämä tunne nälkä, jano, väsymys tai jotain muuta. Olen taas kerran lähestymässä pohjaa. Toivon, etten viimeistä kertaa. Haluaisin vielä joskus ajatella niin kuin normaali ihmiset ajattelevat.

http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/syomishairiot3.html

Kuulostaako tutulta? 15 vuotta olen kantanut tätä asiaa mukanani. Asiaa, josta ei tiedä kuin läheisimmät. En minä pahastuisi, vaikka muutkin tietäisivät, mutta en osaa puhua asiasta. Ei minua kiinnosta muitten paino, eikä laihuus ole mielestäni kaunista. En edes ymmärrä, miten tässä kävi näin. Hankala päästä totutuista tavoista kokonaan eroon. Yritän syödä joka päivä, vaikka tiedän että en syö koskaan tarpeeksi. Liikun liikaa. Valvon liikaa. Stressaan liikaa.

Ei kukaan tällaista ongelmatapausta pysty rakastamaan, luulen. Tämä ongelmatapaus kyllä pystyy rakastamaan, mutta pelkää näyttää sitä. Joka päivä yritän tehdä pieniä askelia kohti normaalimpaa elämää ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Toivottavasti saan nähdä peilistä vielä joskus terveen ihmisen, elävänä.
2128
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Kyllä ihan varmasti näet joku päivä, olet jo ottanut paljon askeleita siihen suntaan. Ja voit olla ylpeä siitä. Älä lannistu tilapäisistä romahduksista ne menevät ohi.

Äänestä

Pitää vaan painaa ja taistella. Toivottavasti saat läheisistäsi tukea ja varmasti löydät jonkun joka välittää. Pienillä teoilla ja ajan kanssa yritä saada itsesi terveeksi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


vuodatusta kirjoitti:

En enää tiedä, onko tämä tunne nälkä, jano, väsymys tai jotain muuta. Olen taas kerran lähestymässä pohjaa. Toivon, etten viimeistä kertaa. Haluaisin vielä joskus ajatella niin kuin normaali ihmiset ajattelevat.

http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/syomishairiot3.html

Kuulostaako tutulta? 15 vuotta olen kantanut tätä asiaa mukanani. Asiaa, josta ei tiedä kuin läheisimmät. En minä pahastuisi, vaikka muutkin tietäisivät, mutta en osaa puhua asiasta. Ei minua kiinnosta muitten paino, eikä laihuus ole mielestäni kaunista. En edes ymmärrä, miten tässä kävi näin. Hankala päästä totutuista tavoista kokonaan eroon. Yritän syödä joka päivä, vaikka tiedän että en syö koskaan tarpeeksi. Liikun liikaa. Valvon liikaa. Stressaan liikaa.

Ei kukaan tällaista ongelmatapausta pysty rakastamaan, luulen. Tämä ongelmatapaus kyllä pystyy rakastamaan, mutta pelkää näyttää sitä. Joka päivä yritän tehdä pieniä askelia kohti normaalimpaa elämää ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Toivottavasti saan nähdä peilistä vielä joskus terveen ihmisen, elävänä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu