eronnut kolme kuukautta sitten.On lapsia.Mulla on vaikeaa.Olen miettinyt että mitä tehdä tälle elämälle.Mulla on ystäviä mutta mikään ei tunnu miltään,mihinkään ei huvita mennä,koska en vaan jaksa nähdä ketään tuttuja.Itsestä tuntuu siltä etten jaksa elää,enkä jaksa olla kenenkään kanssa tekemisissä.Olen miettinyt muuttoa toiselle paikkakunnalle,mutta miten lähdet,kun ei huvita omia lapsia ottaa mukaan eikä mieskään niitä halua.Mutta siihen tulokseen olen tullut että muu ei auta kun lähteä.Mä en vaan jaksa tätä arkea yksin.Olen liian kiinni entisessä miehessäni.Kaikista pahinta on se että joutuu olemaan hänen kanssa sen verran tekemisissä että lapset lähtee ja tulee taas kotiin.Näin ollen kaikki alkaa aina vaan alusta.
Mä rakastan mun lapsia,mutta en vaan jaksa tätä enää..
Olen yrittänyt puhua ulkopuoliselle,mutta aikoja saa liian harvoin.Pillereitä en halua.
Mitä mä teen??Musta tuntuu et tämä olotila vaan pahenee.
Mä rakastan mun lapsia,mutta en vaan jaksa tätä enää..
Olen yrittänyt puhua ulkopuoliselle,mutta aikoja saa liian harvoin.Pillereitä en halua.
Mitä mä teen??Musta tuntuu et tämä olotila vaan pahenee.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Erostasi on vasta kovin vähän aikaa.. Ole siis itsellesi armollinen. Karsi kaikki muu turha stressi elämästä pois. Uudenlaisen arjen opettelu vie aikaa.. Voisitko pyytää ystäviäsi kylään jos et vielä jaksa minnekään lähteä? Eli löytyisikö joku jolla on oma elämä suht. hyvällä mallilla ja jonka kanssa jutella? Pystytkö nukkumaan? Se on aika tärkeää. Ja sit kyllä suosittelen vaikka viime hädässä niiitä pillereitä jos ei muuten saa nukuttua.
Kiitos vastauksestasi.Nukuttua kyllä saan.Siinä ei ole ongelmaa.Tuntuu että ongelma on just näissä liian tutuissa ympyröissä.Ystäviä,joilla olisi ihan oikeasti aikaa,ei oikein ole.Raha sanelee aika pitkälti sen mitä voi ja mitä ei voi tehdä..
Päivä kerrallaan täytyypi mennä..
on kettumaista, kun pitää lasten takia kuitenkin nähdä sitä toista osapuolta. Vaikka oikeasti haluaisi vain unohtaa ja jatkaa elämäänsä. Vielä lisäksi, jos toinen on lähtenyt lennossa uuden matkaan. On siinä sitten kiva katsoa toista rakastuneena, naama hymyssä suin, kun itse on masentunut.
Niinpä..luulisin et helpompaa ois kun sais vaan jatkaa omaa elämäänsä.Nyt vaan on koko loppuelämän kiinni tyypissä josta ei ois ikinä ajatellu et perheensä jättää..Kiitos kun ymmärsit.
jos viitsisit haluaisin jutella henk kohtasesti olen 40 mies ja olen harkitsemassa avioeroa itsellä on ahistava vaimo [email protected]