Pojille puhuminen ahdistaa!

Hei! Olen 17-vuotias tyttö. Minua ahdistaa jutella pojille. Luulen että huono itsetunto on osaksi syy siihen. Tuntuu, etten koskaan pääse tästä yli. Aiemmin osasin olla välittämättä siitä miltä näytän, mutta nyt se on mennyt jo mahdottomaksi. Vertailen jatkuvasti itseäni kavereihini ja mietin että miksi juuri minusta tuli tällainen. Olen lihava, olen ruma, häpeän ääntäni ja olen muutenkin ihan kuin kehitysvammainen. Kaikki ovat minua parempia. Aiemmin olen tästä samasta asiasta tänne kirjoitellut, mutta kaikki sanoo "Laihduta" / "Olet varmasti kaunis ja joku tykkää sinusta" Yritetty on ja vastaukseksi on saanut kuulla sitä kuinka olen ruma. Tuntuu jotenkin väärältä jutella pojille. Ei se kuulu tällaisille rumille. Netissä olen jutellut monen pojan kanssa ja kaikki etsivät tyttöystävää. Tuntuu ahdistavalta koska pelkään että mihin se johtaa. En aina jaksa kieltäytyä treffeistä ja jos sattuu oikein mukava poika niin pelkään että jos kieltäydyn treffeistä ja en lähetä kuvaa itsestäni niin he poistavat minut kavereistaan/ei koskaan pidä enää yhteyttä. Niin on käynyt, varsinkin kuvan lähettämisen jälkeen. Pelkkä kaveruus riittäisi minulle, mutta se ei riitä pojille. Tuntuu, ettei netissä kukaan poika halua pelkkää kaveruutta. Aina kyselevät kuvia vaikka ei kai sillä luulisi olevan mitään merkitystä siinä jutellessa. Ja vaikka he vannovatkin vain kaveruutta niin silti, silti he lopettavat puhumisen minulle kun ovat saaneet nähdä rumat kasvoni. Eli tuskin he kaveria etsivät, vai miksipä muuten rumuus voisi olla juttelemisen esteenä? Yksi poika, jolle olen puhunut jo yli vuoden ajan, haluaa tavata minut. Emme ole puhuneet mistään seurustelusta. Olemme jutelleet vain niitä näitä kuulumisia. Poika on todella mukava enkä halua menettää häntä. Jos kieltäydyn aina tapaamisesta niin poika varmaan kyllästyy ja ei pidä enää mitään yhteyttä. Minua pelottaa että mihin tämä johtaa. En haluaisi seurustella, koska se ahdistaa minua. En voisi olla oma itseni. Poika ei tiedä, että olen lihava ja en ole pitänyt sitä olennaisena edes kertoa koska aikomuksenani ei todellakaan ollut muuta kuin jutella. Ilmeisesti poika käsitti minusta jotain muuta. Tämä häiritsee todella, että en voi keskustella poikien kanssa ilman paniikkia. Vaikka kuitenkin haluaisin seurustella, mutta jos joku vähänkin ehdottaa jotain siihen suuntaan, niin pakenen. En pysty siihen. Onko mitään vinkkiä, miten voisin ehkä hyväksyä itseni?