Kysymys

No kuule ihan sen vuoksi, että huostalle ei ollut tarvetta. Jos oisit vaivautunut lukemaan kunnolla tai jos tajuaisit lukemasti olisit sen tajunnut.
Lisäksi huostapaikka puolsi myös kotiuttamista, heidänkin mielestään lapsen oli parempi asua/elää kotonaan.
En kirjoittanut että oli parempi olla huostapaikassa, vaan ettei siellä tapahtunut mitään sellaista, että lapseni olisi ollut siellä paha olla.
Kotiin kaipasi kokoajan ja kotiin myös pääsi.

Nyt on valloillaan yleistäminen, facessa ym kerrotaan kuinka huostapaikat on rangaistuslaitoksia, sijaispaikat tekevät työtään rahankiilto silmissä.

Olen myös useasta paikasta lukenut, kuinka lapset traumatisoituvat niin paljon sijoituksen aikana, että ovat järjestäin terapian tarpeessa, aikuisena rikollisia, mielenterveysongelmaisia jne.
Siksi halusin kertoa, että toisenlaisiakin paikkoja/kokemuksia on olemassa. En rinnastanut paikkaan jossa lapsia pahoinpideltäisiin?!

Ihmeellisiä ajatuksia on ihmisillä.

Lapset ja nuoret kokevat kovia. Heitä huostaanotetaan. Syitä riittää.

Ne traumatisoitumiset ja muut ongelmat ovat monien syiden summa. On lähinnä sairaalloista väittää että ne ovat sijaisvanhempien syytä. Monilla on pahoja ongelmia jo ennen sijoitusta.

Luki tuon miten tahansa, niin sanot lopussa, että " lapseni ei ole lainkaan traumatisoitunut, päinvastoin."

Väitätkö tosiaan, että lapsi ei traumatisoidu kaltoinkohtelusta tapahtui se sitten missä tahansa? Ihan kuin mielestäsi vain kotona tapahtuva kaltoinkohtelu olisi lapsen tunne-elämää satuttavaa.

Jos nyt keskustellaan monessa paikassa myös niistä erittäin epäonnistuneista huostaanotoista, ei se ole mitään yleistämistä. Vaikuttaa enemmänkin, että itse olet vaarassa vajota yleistämään.

Kun luet ilman, että itse yleistät, niin huomaat kyllä, että sijaishuoltoa ei missään yleistetä huonoksi. Kyllä se tiedetään, että tarpeellisia huostaanottoja on ja on myös onnistuneita sellaisia, jossa ls on ihan oikein täyttänyt tehtävänsä.

On muuten sellaisten ihmisten suusta, jotka ovat olleet sekä huonossa ls-laitoksessa että vankilassa tuo väite, että huonot ls-laitokset vetävät vertoja rangaistuslaitokselle ja vankilassa on kuulema helpommat oltavat kuin ala-arvoisessa ls-laitoksessa.

Eikä tuokaan tarkoita kaikkia ls-laitoksia, koska oikeillakin periaatteella toimivia löytyy.

Lähinnä vain tympäisee tuo itsestään selvyyksien latelu toisessa vastauksessa "Monilla on pahoja ongelmia jo ennen sijoitusta."
Ei se kyllä omien vanhempienkaan syytä ole silloin kun lapsen vointi sossujenkin mukaan rajusti huononee huonossa laitoksessa.

Miksi muuten lapsesi huostaanotettiin?

Ensinnäkin tuo toinen vastaus ei ollut minulta, joten älä sekoita asioita.
Älä sekota kirjoittajia toisiinsa.

Toiseksi en yleistänyt, kuten sanoin, hyviäkin huostapaikkoja on. Ja varmasti monta muutakin kun se missä minun lapseni oli.
Sen sijaan, jos luet kirjoituksia muilta huostavanhempien palstoilta, niin siellä todellakin niputetaan huostapaikat samaan kastiin. En tarkoittanut sinua.
Ymmärrän senkin, että varsinkin nuoresta se voi tuntua vankilalta. Ja taas pieniä pelottaa usein yhtäkkinen olosuhde muutos.


Lapseni voi mainiosti, hän ei traumatisoitunut huostasta. Hän protestoi sitä ja halusi kotiin, minkä ymmärrän. Hän myös kiukutteli huostan aikana, mutta mitään jälkiseuraamuksia siitä ei jäänyt. Hän puhuu asiasta ilman minkäänlaista katkeruutta.

En jaksa tai oikeastaan viitsi jankata asiasta enempää, jos sanon, ettei meillä ole asian kanssa ongelmia, niin ei ole.
Ymmärrän toki, ettei kaikissa paikoissa ole asiat yhtä hyvin ja lapset voivat reagoida voimakkaastikin huostiin ja huostapaikkoihin.

Syytä miksi lapseni huostaanotettiin, en lähde täällä ruotimaan. En tuonut asiaa itse julkisuuteen silloin, miksi toisin sen nyt.
Sen verran kerron, että huostalle ei ollut perusteita. Oli vain hätiköidysti tehty päätös. Katkeruutta en silti asiasta tunne.

Ja edelleen olen sitä mieltä, että lapseni oli hyvässä paikassa huostan ajan.
Tunnen myös muita huostanotettujen vanhempia ja useampi on sitä mieltä, että huosta paikka on ihan okei.

Tuohon vankila vertakseen, ne joiden minä olen kuullut noin sanovan, ja nähnyt kirjoittavan, eivät ole olleet päivääkään vankilassa.
Toki niitä vankejakin on, jotka ovat olleet monessakin laitoksessa, aina lastenkodista, koulukotiin jne. Voi olla, että heillä on paha olla ovatpa missä tahansa, ja se on ongelma mikä pitäisi hoitaa.

Sulla on niin pahasti näemmä puurot ja vellit sekaisin, että tää olkoon tässä.
Eikös ne juuri siitä tuolla palstoilla keskustele, kertovat olevansa katkeria perusteettomasta = ilman syytä olevasta huostasta.

Ehkä kuitenkin erotan silti oikean väärästä, sinulla vaan ei ole kykyä lukea kaikkea tai et tajua lukemaasi.
Ja mistäs kirjoituksen kohdasta päättelet, ettei lapsemme saisi tasa-arvoista kohtelua.. hah.

Mutt kuten totesin olkoon tämä tässä, kiehu nyt itseksesti. Piste.
Minä en kanssasi enää kirjoittele, mun mielestä riidan haastajien kirjoituksiin ei pidä muutenkaan vastata. Enkä olisi lähtenyt vastaamaan, ellet olisi poiminut yksittäistä kommenttiani toisesta ketjusta.

En ole edellinen kirjoittaja, jolle laitoit pisteet vaan sitä edeltävä, en vastaa itsekään riitelyyn, enkä haasta riitaa kenellekään. En kuitenkaan voi olla lisäämättä vielä edelliseen seuraavaa:

Kyllä minäkin olen kiitollinen joka ainoalle ymmärtävälle ja ystävälliselle ihmiselle, joka lastani tässä maailmassa on hoitanut, olivat he sitten niissä parissa tarhassa, joissa hän on ollut tai yksityiselämässä tai missä tahansa.
Sanot myös itse tuntevasi sellaisia vanhempia, jotka sanovat huostapaikan olleen okei, niin minäkin tunnen.

Mutta kehuisitko sinä samalla tavalla täällä, jos lastasi olisi kaltoinkohdeltu sijaishuollossa? Jos olisit tehnyt kaikkesi, että lapsi sopeutuu sijaispaikkaan, mutta itse näkisit omin silmin, että lapsen kohtelu on kaukana oukeistä ja lapsi todella kärsii huostassa olostaan, jopa rikoksia häntä kohtaan saattaisi tapahtua?

Ei sekoiteta tähän nyt sitä, että varmaankin joka lapsi protestoi kotoa pois joutumista vastaan ja kaipaa kotiin, vaan kyse olisi vakavasta kaltoinkohtelusta. En tarkoita uhmakkaita teinejä, vaan nuorempia, sanotaan nyt vaikka 8-vuotiaita lapsia ja sitä, että ei ole enää kysymys mistään "voimakkaasta reagoinnista" huostaanottoon, vaan paljon pahemmasta. Käsi sydämelle, olisitko silti yhtä kiitollinen sijaishoitajille?

Ja vielä yksi huomio seuraavasta kommentistasi:

"Syytä miksi lapseni huostaanotettiin, en lähde täällä ruotimaan. Sen verran kerron, että huostalle ei ollut perusteita."

Tasapuolisuuden nimissä on mainittava, että jos kirjoittaisit noin esim. biologisille vanhemmille tarkoitetulla palstalla, saisit vastaasi ilkeilijöiden ryöpyn: "Kyllä syy viime kädessä on aina vanhemmissa. Kerro nyt se huostaanoton syy, niin ME täällä voimme arvioida, oliko se todella aiheeton ja puhutko totta." Tai vielä alatyylisempää: "Eikö sinulla ole muuta tekemistä kuin roikkua täällä multinikkeilemässä 24/7?"

En minäkään typeriin ilkeilyihin vastaa, mutta pointti onkin nyt mielenkiintoisessa ilmiössä eli siinä, että jos perusteettomasta huostaanotosta huolimatta haluaa leimautua ns. bio-vanhempiin, saa osakseen vihaa ja raivoa. Mutta jos samasta asiasta kirjoittaa jossain muualla, saa kirjoittaa rauhassa.

Ja tästä juonnosta kysymyksiin:
Mille sinusta tuntuisi kohdata kasvokkain isokokoinen aikuinen mies, jonka tiedät jatkuvasti lyöneen ja uhkailleen hentoa 8-vuotiastasi?

Mille sinusta olisi tuntunut, jos sen sijaan, että sait kotiin takaisin iloisen ja reippaan hyvässä sijaishuollon paikassa olleen lapsen, olisitkin saanut kotiin vakavasti traumatisoituneen lapsen, jonka vaikeat pelkotilat olisivat rajoittaneet normaalia elämäänne yöllä ja päivällä kuukausikausia kotiutumisen jälkeen?

Tilanne on joillakin ollut niin vakava, että lapselle on jouduttu kirjoittamaan sairaslomaa koulusta, vaikka hän ennen huostaanottoa olisi käynyt koulua hyvällä menestyksellä aivan normaalisti.

Onko sinulla empatiakykyä, että voit eläytyä tuohon tilanteeseen lapsen tai vanhemman kannalta? Kauanko luulisit lapselta vievän toipua tuollaisesta kokemuksestaan?

Tahdon tällä tuoda pohdittavaksesi sen, että ei turha huostaanotto ole läheskään kaikkien kohdalla mikä sattuu pieni episodi, joka vain ohitetaan ja sen jälkeen lähinnä unohdetaan. Eräälläkin tuntemallani ja tietämälläni lapsella kokonainen kouluvuosi jäi väliin aiheettoman huostaanoton ja huonon sijaispaikkakokemuksen takia.

Tietysti vastuullisena vanhempana olisit tehnyt kaikkesi lapsen auttamiseksi siitä eteenpäin. Olisit antanut rajujen pelkojen vallassa olevalle lapselle ensimmäiset kuukaudet ympärivuorokautista vierihoitoa, tukenut, auttanut, lohduttanut, rohkaissut, rauhoittanut ja puhunut puhunut puhunut ja puhunut loputtomiin, niin paljon kuin LAPSELLA olisi ollut tarve puhua.

Joka ainut viisas vanhempi tuossa tilanteessa unohtaa oman elämänsä ja tekee kaikkensa lapsen auttamiseksi, eikä sitä, paljonko tuollainen työ vaatii, ole mitään käsitystä muuta kuin niillä, jotka ovat sen itse läpi käyneet tai hyvin läheltä seuranneet.

Ja siinä sivussa tietenkin vielä tehdään tuplana koulutehtäviä myöhempinä vuosina, kun lapsi siihen pystyy, että saadaan kiinni ikätoverit kaikissa aineissa.

Siitä huolimatta tällaisen läpikäyneet vanhemmat ja siitä kunnialla selvinneet, saavat nettipalstojen ilkeilijöiltä kuulla "provosoineensa" lapsen epäluottamusta yhteiskunnan järjestelmiä kohtaan.

Tämä turhien huostaanottojen toinen puoli on pakko tuoda esiin, koska kaikki eivät siitä suinkaan selviydy pelkällä olankohautuksella. Kaikkien kohdalla ei käy yhtä hyvä onnenkantamoinen kohdalle osuneen sijaispaikan suhteen.

Kirjoitan vielä tämän ja sitten ketjussa roikkuminen saa puoleltani jäädä.

Jos luit tuon kirjoitukseni ja luit aloittajan kirjoituksen, huomaat ,että aloitus on poimittu toisesta ketjusta. Niinpä se on siis irrotettu kokonaisuudesta, jossa korostin, että hyviä sijaispaikkojakin on olemassa ja niitä tarvitaan. Lisäksi kirjoitin, ettei kaikki lapset voi huonosti huostassa, nimenomaan juuri tuon edellä mainitun vuoksi.

Kirjoitin joskus myös aiheesta biovanhempien palstalle, ja sain hyvinkin kannustavaa palautetta sieltä.
Ei meidän tapauksemme silti ollut mikään läpihuutojuttu, kaikkea muuta. Jouduimme tosi paikan eteen osoittaaksemme syyttömyytemme, kävimme läpi myös eri oikeusasteita.

En usko että lapseni sijoituspaikka on ainoa hyvä sijoituspaikka. Niissä paikoissa, sanotaanko niitä vaikka "säilöiksi" tapahtuvat väärinkäytökset on törkeitä, mutta niiden vuoksi ei pitäisi ajatella, että kaikki paikat on sellaisia.

Uskon, että huostaanotettujen lasten kanssa työskentelevissä on vielä paljon niitä joilla on sydän paikallaan.
Jos lapsemme olisi ollut huonossa paikassa, se ei silti saisi minua ajattelemaan, että muuallakin kohtelu olisi huonoa.

Tiedän myös minkälaista on sairaan lapsen kanssa eläminen koulunkäynti ongelmineen.
Oletetaan, että joutuisin tapaamaan aikuisen joka on jatkuvasti uhkaillut tai vielä pahempaa pahoinpidellyt 8- vuotiasta. Ihan tuon kaltaiseen tilanteeseen en ole joutunut, lähellä on ollut. Se, mitä hänelle tekisin, jääköön tämän palstan ulkopuolelle.

Enkä edelleenkään kirjoittanut tuota lausetta, että "Monilla on pahoja ongelmia jo ennen sijoitusta". Tosin tottahan tuokin on.
Onhan niitä paljon nuoria jotka huostataan juuri noiden ongelmien vuoksi. En nyt tarkoita pieniä koulunkäynti ongelmia, jotka pitäisi hoitaa muutoin, vaan esim. päihdeongelmia.
Naapurissamme asuu poika, jonka vanhemmat olivat täysin voimattomia hänen päihdeongelmansa kanssa. (Vanhemmat ei siis itse päihteiden käyttäjiä, ja perheessä muitakin lapsia).
Poika sijoitettiin ja loppujen lopuksi, olisiko ollut noin vuoden päästä kotiin palasi muuttunut nuorimies.
En silti missään nimessä suvaitse fyysistä kuritusta, en tarpeetonta eristämistä jne.
Että aivan turha nyt kuvitella, etten tiedä että ongelmiakin on, siis ihan molemmin puolin sekä kotioloissa, että laitoksissa.

En pidä itseäni nettipalstojen ilkeilijänä, olen ylipäätään hyvin vähän näihin kirjoitellut. Seurannut olen, ja valitettavasti usealla palstalla esim. facessa, sijaispaikat ja sossut niputetaan samaan kastiin, natseiksi joille olisi saunan takana tilaa.

Sen johdosta ja uuden aloitteen vuoksi, kirjoitin toiseen ketjuun kommenttini, josta repäistiin tämä ja saatiin näyttämään minut "laput silmillä" olevalta idiootilta, joka ei pahaa maailmaa ole nähnytkään.

Mutta todellakin, toivon, että kaikki lapset saavat rakastavan kodin, joko biologisten vanhempien- tai sijaisvanhempien luona.

Niin, sitä varmasti useimmat toivovat.

Minä en ole nähnyt juurikaan mitään yhteen niputtamista, tosin kaikki huostaanottovanhemmat kyllä niputetaan samaan nippuun juopoiksi, hulluiksi humalaisiksi, tähän julistukseen eräs poliitikko aikanaan näytti oikein erikoistuvan. Mutta ajat ovat muuttuneet.

En ole pitänyt sinua ilkeilijänä, otin asian esille oikeastaan siksi, että skrollasin viereisen ketjun läpi, en kunnolla lukenut kuin muutaman kirjoituksen, mutta sieltä silmiini osui sellanenkin järjetön ja pöyristyttävä väite, että vanhemmat muka provosoivat lapset katkeruuteen viranomaisia kohtaan aiheettoman huostaanoton jälkeen.

Siis ensin perheen kestettäväksi sälytetään laiton huostaanotto, siis tehdään huostaanotto hyvästä kodista ja lapsi siirretään paikkaan, jossa häntä pahoinpidellään ja muutenkin vakavasti kaltoinkohdellaan.

En usko kaikkien aikuistenkaan kestävän sellaista tasapainoisena, mutta Suomessa sellaiseen alistetaan pieniäkin lapsia, jos nimittäin huono tuuri käy vielä sijaispaikankin suhteen.

Sitten vanhempi kotiutuksen jälkeen tekee kaikkensa, siis sananmukaisesti kaikkensa, että lapsi säilyisi terveenä ja tasapainoisena tähän yhteiskuntaan (kuten edellä kirjoitin), niin sitten kaiken kukkuraksi jotkut aivottoman laskettevat tuollaista lööperiä, että vanhemmat muka provosoivat lapset traumatisoitumaan huostaanotoista.

En tarkoita tällä sinua, mutta aivan liikaa yksipuolisesti puhutaan aina vain niistä ns. huonoista kodeista, joissa lasten terve kehitys vaarantuu, mutta kyllä se voi vaarantua sijaishuollossakin.

Jos koti on epäkelpo, toki sen voi sanoa suoraan senkin, mutta ihan samalla oikeudella voi sanoa myös sijaishuollon paikkaa ala-arvoiseksi silloin, kun sellaisesta on kysymys.

Eikä se ole mitään yleistämistä, jos jotkut kertovat huonoista kokemuksistaan. Jos joku sortuu yleistämään, ymmärrän sen toisaalta varsin hyvin, varsinkin asian sitä puoleta vasten, että huostaanottovanhemmat jos ketkä, nyt ovat näköjään vapaata riistaa kaiken maailman aivottomille möläyttelijöille, joilla ei todellista tietoa tämän päivän lastensuojelusta ole muuta kuin vinoutuneessa mielikuvituksessaan.

Sinulle toivotan kaikkea hyvää lapsesi kanssa. Asian käsittely voi minunkin osaltani loppua tähän.

Harvoin näkee niin fiksua ja asiallista kirjoittamista vaikeasta ja vahvoja tunteita herättävästä aiheesta kuin mitä nimimerkki "kohtuutta lukemiseen" on esittänyt. Vaikeaa käsittää, miten hänen sanoistaan onnistutaan provosoitumaan ja kommentoimaan niitä käsittämättömällä tavalla.

Vaikka et sanojesi mukaan usein kirjoittelekaan, niin hyvä että tällä kertaa kirjoitit. Jos jotkut eivät omien mielenmyllerrystensä läpi näe viestiesi sisältöä, niin se jääköön heidän tappiokseen.

ranttalikka, ammattikasvattaja/sherlokki

siinä luonnevammaiset, jo lapsena/ennen syntymää vammautuneet suomi24:n irvokkaimmat häiriköt

Vai häirikkö, yksikössä?