Jo kauan sitten se syntyi sinussa, minussa
kertoen omaa kaunista tarinaa
haaveilen, uskoen , toivoen
että nuo kaksi herkkää sielua löytäisivät
toisensa. Kietoutuen, hellästi, lämpimästi..
toisiinsa. Antaen turvaa.
Niin ettei mikään milloinkaan heitä uhkaisi,
tunne kestäisi.
Hellyyttä ja intohimoa riittäisi.
Elämä olisi hauskaa koska huumorinkukka kukkisi.
Koska heidät on tarkoitettu toisilleen..
Sielunkumppanukset
kertoen omaa kaunista tarinaa
haaveilen, uskoen , toivoen
että nuo kaksi herkkää sielua löytäisivät
toisensa. Kietoutuen, hellästi, lämpimästi..
toisiinsa. Antaen turvaa.
Niin ettei mikään milloinkaan heitä uhkaisi,
tunne kestäisi.
Hellyyttä ja intohimoa riittäisi.
Elämä olisi hauskaa koska huumorinkukka kukkisi.
Koska heidät on tarkoitettu toisilleen..
Sielunkumppanukset
Vastaukset 21
Vanhimmat
on turhaa..
ihana aloitus...voi kun tekee mieli omia tää itselleni ja mun hänelle..
Kiitos aloittajalle tunteikkaasta tekstistä. Ne luettuani voin hymyillen lämmöllä ajatella rakkauteni kohdetta.
Kauniita sanoja kuiskaan - leijailkoon ne hänelle iloa tuomaan tähän iltaan ja kaikkiin tuleviin.
On olemassa erityinen yhteys kahden sielun välillä. Kun näen kahden ihmisen löytävän toisensa. Se on kaunista, kuin perhosen lento! Kaksi epätäydellistä, arkailevaa, kenties pelokastakin ihmistä löytää toisensa, koska he ovat sielunkumppaneita ja heidän rakkautensa on puhdasta. Ihmisinä he tekevät virheitä, joskus he loukkaavatkin toisiansa, erehtyessään. Silti sydämessä asuva rakkaus on puhdas ja lämmin.
Huh, tätä lukiessa tunsin...vaikka mitä... huhhuh, ihana, ihana kirjoitus. Olisin voinut omalle sielunystävälleni kirjoittaa samoin. Ikävä on aivan järjetön juuri nyt, kuten se on kyllä ollut koko ajan, kaikki nämä vuodet.
Samoin toivon, että kaksi herkkää, kaunista sielua löytäisivät toisensa, kaikilla tasoilla...
:,)
Aivan varmaan löytävät näin minä uskon vaikka aikaa kulunut jo paljon.Tunne ei mene pois.Ei sitten kulumallakaan.
:) Oletko alkuperäinen kirjoittaja?
Johan me kerran toisemme löydettiin, niin miksei uudestaankin.
Ei hän ole...
Ei ole sattumaa, vaan johdatusta. Tuleeko ihmeestä arkipäiväinen?
Ei muutu arkiseksi meidän juttumme,Johdatukseen uskon minäkin.
Mulla on tuollainen olo ja kuvittelin löytäneeni sielunkumppanin, mutta vastakaiku jäi puuttumaan, joten elän haaveessa... En usko, että haluan ketään muuta.. Olen mieluummin yksin lopun elämääni.
Haaveilen myös eräästä,jolle menettänyt sydämeni.
Rakastunut olen ollut monta kertaa elämässäni, mutta en ole koskaan tuntenut sitä "sielunkumppanuutta" heidän kanssaan.
Siksi olen lähtenyt suhteesta vaikka rakkauttakin olisi ollut.
Tiedän, että SE on tuolla jossain minua varten.
Olen nähnyt hänet jo, emme vielä tunne. Olen myös mielummin yksin kun väärän ihmisen kanssa. En tiedä pääsenkö tutustumaan tähän ihmiseen koskaan, mutta nyt riittää tieto, että hän on olemassa.
Pitää olla kokemusta rakkaudesta että voi erottaa siitä ystävyyden ja sielunkumppanuuden. Moni sekoittaa noi jollain tapaa ja sitten syntyy niitä yksipuoleisia rakastumisia.
Mä uskon että sielunkumppanit tunnistaa toisensa kyllä. Tilanne voi olla väärä, ajankohta huono mutta silti se tunne jää kaivelemaan molempia. Ja odottaa oikeaa aikaa ja paikkaa. Silloin ei pidä hätiköidä mihinkään hätäratkaisuun vaan odottaa.
Näin minä teen nyt.
http://www.youtube.com/watch?v=cDXwxcPqBVM
Oliskohan tää sitä sielunkumppanuutta ny .. ei jätä tunteet hetkeksikään rauhaan..
Aloittajalle kysymys:mihinpäin Suomea menee?
Länsi-Suomeen.
Iso alue on... Voitko vielä tarkentaa?
Oletko aloittaja nainen vai mies?
Täällä kanssa kiinnostaa että mihinpäin L-S