sisäoppilaitos roolipeli

Aika hyvä idea. Joku voisi olla sisäoppilaitiksen johtaja. Toivottavasti tää menestyy...

Nimi: John K. Jignedy
Sukupuoli: mies
Ikä: 42
Status: 3b-luokan luokanvalvoja. Lisäksi opettaa uskontoa ja 7-9 luokkalaisille & lukiolaisille myös yhteiskuntaoppia ja lukiolaisille filosofiaa.

(Sori. En taida tulla mukaan. Idea ei kiinnosta. Voin kuitekin kertoa oman käsitykseni sisäoppilaitoksesta. Sinne menee eikä koskaan tule takaisin.

No mä oikeestaan keksin sittenkin tavan saada tästäkin ilon irti. Mulla on oikeestaan kaksikin ideaa ja koska en osaa päättää kumpi, niin teen kummatkin.



Nimi:Edgar Ford
Sukupuoli:Mies/poika
Ikä:14
Muuta:Diilaa huumeita, tupakkaa ja olutta. Äärimmäisen kapinallinen oppilas. Koulukiusaaja.



Nimi:Jack Earle
Sukupuoli:Mies/poika
Ikä:9
Muuta:Älykäs ikäisekseen. Hyvin häiriintynyt. Hänelle on diagnosoitu lukuisia mielisairauksia, joihin kuuluvat kleptomania ja pyromania. Yleensä vaan kyyhöttää jossain mahdollisimman lähellä nurkkaa tai edes seinää hiljaa tai hiljaisesti puhumassa/hyräilemässä.

Nimi: Rosalie Cambell
Ikä: 15
Sukupuoli: Naisenalku
Muuta: Rosalie on erittäin kovapäinen ja äänekäs persoona, joka aina puollustaa heikompia. Rosalien synkin salaisuus on Rosalien salattu hyvä koulumenestys. Rosalie pukeutuu usein tummiin vaatteisiin ja naamassa on aina paksu meikkikerros.

(Kokeilen ensimmäistä kertaa roolipelaamista) - (aloitan parilla hahmolla, koska koen oppilaita tai vaihtoehtoisesti opettajia tulevan liian vähän, molemmat hahmoni ovat ulkomaalaisia) - (älä suutu mahdollisista stereotypioista, ne eivät ole tarkoitukseni)

Nimi: Efraim Hoffmann
Ikä: 30
Sukupuoli: Mies
Kielitaito: Jiddiš (juutalaissaksa) ja englanti
Uskonto: Juutalaisuus
Mielenkiinnonkohteet: Sukututkimus, tienaaminen
Arvostaa: yritteliäisyyttä
Vihaa (salaa): Sijaisen työtään Greenhillissä, tienestiensä tielle asettuvia ihmisiä
Historia: Efraim syntyi saksanjuutalaiseen ikivanhaan kauppiassukuun, mutta pakeni muutamien tovereidensa kanssa britanniaan ja joutui hylkäämään suurimman osan entisestä omaisuudestaan, Englannissa Efraim tienaa elantoaan satunnaisissa opetus- ja siivoustehtävissä (huom. ei vakituinen opettaja!) "Greenhillin sisäoppilaitoksella" ja rahanlainaamisella, sekä koronkiskonnalla sijaisen työnsä ulkopuolella.

Nimi: Mick Flanagan
Sukupuoli: Mies
Uskonto: (virallisesti) Katolilainen, aatteellisesti ateisti
Kielet: irlanti (ainoastaan perheelleen), englanti
Ikä: 15
Pelonkohteet: sodan leviäminen brittein saarelle
Mielenkiinnonkohteet: itsepuolustuslajit, filosofia

(Olen tässä viestissä: Efraim Hoffmann)

Kuljen siivoamassa sisäoppilaitosta, taas on se aika vuodesta, jolloin uudet oppilaat saapuvat koululle sivistymään, vihaan sijaisentyötäni mutta en voi muutakaan, koska valtio tietää minun asuneen Saksassa työmahdollisuuksiani on rajoitettu ainakin sodan ajaksi, luulevatko he oikeasti minun olevan mahdollinen saksalainen vakooja?

Ainoat asiat, joiden takia elän on optimistinen uskoni tulevaisuuteen ja yhteisöni synagoga, johon kokoonnun itkemään menneisyyttäni, jäin henkiin, mutta menetin toverini ja omaisuuteni, jonka joudun uudelleen kokoamaan tyhjästä vieraassa maassa.

Mitäköhän tovereilleni tapahtui, Manasseh kuoli matkalla britanniaan ja Ben jatkoi matkaansa kauemmas pohjoiseen, koska ei löytänyt työtä... ja minä en pystynyt hommaamaan hänelle sijaisentyötä tästä kurjasta oppilaitoksesta, puhutaan että työnantajani on hirviö. En tiedä miten hän minuun tulee suhtautumaan, tai mitä tulevaisuus tuo se jää nähtäväksi, mutta eikai nainen kovinkaan vihainen voi olla.

Onneksi minulla edes on työtä...

(Olen tässä viestissä; Mick Flanagan - kiitos nimestä "Namenerds" ja" "Irish name generator")

Olen opiskellut jo muutamia vuosia Greenhillissä, mutta en edes tiedä mitä järkeä on opiskella mitään muuta kuin "bunkkerissa piileskelyä" ja "sissisotaa". Perheessäni meillä oli paastoamisjaksoja kotona, mutta kiitos sodalle että nyt joudun paastoamaan ilman käskyä.

Kouluni on epäilyttävin paikka maanpäällä, kuulopuheiden mukaan joku on kadonnut, tai kuollut mentyään kolmanteen kerrokseen. Ainoastaan koulun johtaja tietää mitä siellä on, vaikka haluaisin itsekin selvittää mutta rohkeuteni ei riitä.

Kenenköhän kanssa jaan tänä lukuvuonna huoneeni, toivon ett'ei hän ole kusipää, jotta minun tarvitsisi puolustaa itseäni tai vähentää harrastustani filosofian lukua. Käytän aikaani enimmäkseen koulun kirjastolla ja -salilla.

"Jack voisitko sinä vastata?" kysyn, vaikka hän ei viittaa. Puhumme moraalista ja olen juuri kysynyt: "Miksi ihmisten tappaminen on väärin?" Odotan pojan vastausta mielenkiinnolla. Samalla mietiskelen kolmoskerrosta, joka on ollut koko päivän mielessäni, koska näin siitä unta viime yönä.

(Edgar)

Edgar on jo huoneessaan miettimässä, tuleekohan hänen kämppiksestään asiakas vai uhri.

(Jack)

Jack kohottaa katseensa opettajaa kohti ja sanoo: "Tappaminen on väärin, koska siinä ei ole mitään uutta taikka luovaa. Tappaminen on jokseenkin mielenkiinnotonta." Jack laskee taas katseensa pulpettiinsa.

"Mielenkiintoinen pointti," sanon. "Mutta entä oikeus elää? Eikö sekin olisi hyvä perustelu?"

Minun on pakko osallistua:

Nimi: Louise Stephen Denwick
Sukupuoli: mies
Ikä: 15
Luokka-aste: yhdeksäs
Uskonto: katolilaisuus
Luonne: ylimielinen, itsetietoinen, narsistinen. Louisen luonteen feminiininen piirre on ihailluksi tulemisen tarve; kaikkien tulee pitää hänestä ehdoitta, jolleivät halua joutua pilkan kohteeksi.
Vahvuudet: älykkyys, kyky hurmata ihmisiä monessa mielessä
Heikkoudet: em. ihailun hakeminen, fyysinen heikkous
Pituus: 169cm (huomioikaa tuolloinen miesten keskipituus)

Muuta: Louis on muita perskareita vanhempi, ja tietää sen mainiosti. Hän tykkää kiusata pienempiä, juoda viskiä ja vietellä tyttöjä, muttei koskaan jää siitä kiinni. Isänsä painostuksen takia hän yrittää pitää arvosanansa mahdollisimman hyvinä. Joskus hän saattaa ottaa nuoremman oppilaan silmätikukseen, tai alkaa suosimaan tätä. Louisin perhe ei ole erityisen rikas muttei köyhäkään. Louis ei ole natsi, mutta demokratia on hänen mielestään yliarvostettua. Eli lyhyesti sanottuna kusipää.

(Jack)

Jack hymähtää ja sanoo rauhallisesti (Sovitaanko, että John on Amerikkalainen muuten tä ei toimi?) "Haista sinä kuule jenkki pitkä paska." *Hiljaisuus laskeutuu luokkaan* Tämähän on Jackin tavallista outoilua, mutta silti. Eihän yhdeksänvuotiaat kiroile ja sano vastaan opettajille.

(Efraim Hoffmann, jatkaa seikkailuaan Greenhillin sisäoppilaitoksella)

Yritän tapani mukaan hyötyä tilaisuuksista, joten heti kun näin rehtori Wormhill-Buckingtonin saapuvan opettajan huoneeseen - jossa järjestelin erilaisia kansioita oppilaista ja heidän perustietojaan - ryhdyin keittämään teetä ja toivoin tekeväni kyseiseen naiseen vaikutuksen herrasmiehenä.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

(Mick Flanagan, ajatuksia)

Kuultuani uuden luokkakaverini nimen kävellessäni asuntolaa kohti ajattelin, jos haluat kärsiä mahdollisimman vähän vahinkoa sodassa sinun täytyy pysyä voittajan puolella, liityn vaikka hänen jengiinsä jos tilanne vaatii. Tuskin hän kieltäytyy itseään vuoden vanhemman "itsepuolustus-asiantuntijan" seurasta.

Saavun asuntolaan ja näen Edgar Fordin kasvotusten...

Tällaisiin tilanteisiin ei kai koskaan totu. Jopa Jackilta tuo oli yllättävää. Kokoan itseni ennen oppilaita. Se on tärkeää. Nyt saan tilanteen haltuuni.
"Lähde välittömästi rehtorin puhutteluun!" sanon kovalla äänellä ja toivon, että tilanne rauhoittuu.

(Edgar)

Edgar katsoo uutta kämppistään ja kysyy: "Ostatko?"


(Jack)

Jack nousee liioitellun hitaasti tuoliltaan, kerää tavaransa, mutisee jotain outoa ja lähtee luokasta. Luokan ulkopuolelle päästyään hän huutaa niin, että puolet koulusta kuulee: "HAIL OPETTAJA JIGNEDY!"

Lopputunti sujuu rauhallisesti. Viimeöinen uneni sekoittuu päässäni äskeisiin tapahtumiin aiheuttaen todella oudon tunteen, jonka onneksi onnistun salaamaan luokalta.

Mieleni muuttui! Voisin tulla mukaan, mutta onko kenelläkään rooli-ideaa? En millään keksisi itse.

Kävelen itsevarmasti pitkin koulun käytäviä kohti asuintiloja. Lukukauden alusta on nyt kulunut pari viikkoa, ja kaikki alkaa asettua tavanomaisille uomilleen, nokkavia liberaalipenskoja unohtamatta. Nytkin yksi niistä kävelee takanani; he alkoivat vainota minua viime vuonna - 1939 - poliittisen kantani selvittyä heille.

"Hitlerin juoksupoika! Painu Berliiniin, olet häpeäksi Britannialle!" huutaa Donald Goldwynn, vuotta nuorempi patrioottinulikka.
"Halunnet minun vievän terveisiä isällesi, vai mitä, Goldwynn?" kysyn ivallisesti. Goldwynin isästä liikkuu kaikenlaisia huhuja, kerrotaanpa hänen loikanneen vihollisen puolelle. Harvinainen tapahtuma, muttei suinkaan mahdoton.

Goldwynin ilme valahtaa, näen hänen kasvoillaan häivähtävän katkeruuden ja vihan, ja tiedän ammuksen osuneen maaliinsa. Käännän selkäni hänelle ja hänen säälittävälle ystävälleen - Dan Evans, mikä rotta - ja jatkan matkaani upoten askel askeleelta syvemmälle suloiseen voitontunteeseen.

Voisi itekkin osallistua. Ja varmaankin naishahmoilla mennään, koska niitä näyttää olevan vähemmän.

Nimi: Nora Curley
Ikä: 15
Ulkonäkö&Luonne: Maantienväriset hiukset, harmaat silmät. Tykkää lukemisesta ja opiskelusta, ei opettajista. Hyvin poissa olevan näköinen. Huumorintajuinen tiettyyn rajaan asti. Hermostuessaan änkyttää.
Vahvuudet: Osaa mielistellä ihmisiä, ei tosin kaikkia.
Heikkodet: Työntää päänsä asioihin, jotka eivät hänelle kuulu.
Historia: Vanhemmat ovat rikkaita, mutteivat juurikaan ole kiinnostuneet yhden kakaransa asioista. Oli entisessä koulussaan kiusattu.

Nojaan huoneeni seinään odottaen, kenen kanssa joudun asumaan samassa huoneessa. Toivottavasti joku kiva ihminen... Sama ei saisi toistua tässäkin koulussa.
Kuulen kolinaa yläpuolelta. Maaginen kolmas kerros, jonne ei saa missään nimessä mennä. Oppilaita on kuulemma kadonnut sinne... Todennäköisesti löysivät salakäytävän, jonka avulla pääsivät pakoon tämän koulun ninja-mummo-rehtoria.

Nimi: Rox
Sukupuoli: Poika
Ikä: 16v
Luonne: kiltti ystävällinen,romanttinen,flirttaileva,huonoitse tunto,äkkipikainen
Ulkonäkö: Pukeutuu siniseen ja herrasmies maisesti. Käyttää kravaattia melkein aina ja hattua. Hatussa on sininen sulka jonka sanotaan olevan jäälinnulta joka kuoli sukupuuttoon. Blondit hiukset ja on aika komea.
Vanhemmat: Vanhemmat kuolivat kun hän oli 12vuotias vain hänen veljensä säilyi henkissä, mutta hän ei ole nähnyt veljeään moneen vuoteen.
Erikoista: Hänellä on käsineet, koksa muuten hän jäädyttää kaiken. Jos käsineet ottaa pois kaikki mihin hän koskee jäätyy.
Seksuualinen suuntautuminen: hetero.
Taidot: pystyy jäädyttämään kaikkea, mutta ei hallitse voimiian
Taustaa: ei tiedetä kunnolla.

Tällä sit pitäs ropettaa

Vielä ulkonäöstä:
tummat, lyhyet hiukset, kapeat kasvot, ruskeat silmät

//Saavun perille asuintiloihin, jotka sijaitsevat erillisessä rakennuksessaan koulun mailla. Tyttöjä on sisäoppilaitoksessa vähemmän kuin poikia, (hyvä kun edes pääsevät tänne opiskelemaan) joten heidän asuntolansa on koulurakennuksen yhteydessä. Astun asuntolarakennus B1:den ovesta sisään, ja marssin oleskelutilojen läpi suoraan huoneen 17 ovelle. Joku aasi oli taas onnistunut sössimään majoituspapereiden kanssa, joten osa oppilaista saa tietää tulevan huonetoverinsa vasta tänään.

Minulla on ollut omani tiedossa jo viikon ajan. Joseph Conners, hintelä mustatukkainen poika rinnakkaisluokalta on kuulunut läheiseen ystäväpiiriini jo seitsemännen keväästä lähtien, ja hän on uskollinen tukijani niin viskin salakuljettamisessa kuin politiikassa - joskin hän on huomattavan epäisänmaallinen, jotkut hänen mielipiteistään ovat suorastaan marxistisia..! Ehkäpä Arwon Rouwa Haaska on tänä vuonna päättänyt sijoittaa poliittiset ongelmatapaukset samaan ryhmään. Viereisessä huoneessa majailevien patrioottikiihkoilijoiden kanssa syntyy jos minkälaista tappelua...

Tervehdin Josephia ja istuudun sängylleni lukemaan rakkaan isäkultani lähettämää painostuskirjettä jo toistamiseen.

Nimi: Edward Blackwell
Ikä:15
Ulkonäkö:Taakse kammatut tummat hiukset. Pukeutuu mustaan pukuun.
Muuta:Varakkaasta ritarisuvusta. Isä toimii upseerina Kuninkaallisessa Laivastossa. Vanhemmat muuttivat ja sen takia tulee tähän kouluun.
Lyhyt esittely, mutta saa kelvata.

Valkoinen Rolls Royce kaartaa pihaan. "perillä ollaan." Kuski sanoo. "Vanha koulu näytti paremmalta..." Sanon ja astun autosta ulos. Kuski tuo laukkuni takakontista ja ajaa pois. Kävelen ovelle. Koputan oveen.

Istuminen alkaa kyllästyttämään, joten lähden tutkimaan koulua. Eteisessä kuulen epätovoista ovikellon soittoa. Avaan oven.
"Ööö... " sanon, kun näen pienen pojan oven takana.

Laitan herra John K. Jignedyn asialle. Koulussa on lisää uusia pentuja, jotka eivät muka löydä luokkaa tai huonetta tai äitiä (hehheh, ei sellaista ole). Jignedy taluttakoon ne minne tykkää ja kertokoon pennuille, että paljonko kertotaulu minäkin päivänä on.

Suunnittelen koulun ruokalistaa. Pidän erityisen paljon sisäelimistä, ne ovat ravitsevia nuorille aivoille. Minulle myös. Pohdiskelen myös kurinpidollisia ideoita, joita haudoin viime yönä pyöriessäni unettomana.

(Efraim Hoffmann, jatkaa seikkailuaan)

Rouva Wormhill-Buckington, minä voin hoitaa siivoamisen, tavaroiden järjestelyt jne... Sinä et tarvitse pakistanilaisia sotkemaan koulun järjestystä, koska sinulla on aito saksanjuutalainen herrasmies. Ilmoita minulle milloin haluat rangaista, jotakin oppilaistasi minulta löytyy aina fyysistä siivoomistyötä pikku kersoille.

(Mick Flanagan, kohtaa känppäkaverinsa ja kuvailee yhteistä huonettamme)

Katsoin Edgarin valikoimaa, ja ajattelin ääneti; "perheessäni minut piestäisiin jo ajatuksesta". Onko nuuskaa?, kysyin.

Katselin huonettamme, se oli yksinkertaisen näköinen; kaksi sänkyä, pöytä ja kirjoituskone, sekä minun ja Edgarin tuomia tavaroita. Ei mikään palatsi ollut kyseessä.

(Siiliö ilmoita, jos olet eri mieltä huoneen ulkonäöstä tai tavaroista! Jos huoneeseemme tarvitaan enemmän porukkaa voimme muuttaa "kaksi sänkyä" kerrossängyiksi.)

(Koska kukaan ei ole kuvaillut koulun ulkonäköä, Efraim Hoffmann yrittää)

Koulu, jossa teen erilaisia työtehtäviä on vanha osaksi puinen rakennus, jonka koulun piha erottaa oppilasasuntolasta, siveyssääntöjen mukaan yhdessä asunnossa ei saa olla molempien sukupuolien edustajia, mutta ketä se estää menemästä viereisiin huoneisiin salaa? Kuka edes valvoo koulun järjestystä? Ainoastaan minä Efraim, Jignedy ja rehtori, sekä muutamia nimeltä mainitsemattomia opettajia, joita ei edes kiinnosta kuten ei minuakaan.

Koulun portilla on lohduttoman näköinen kyltti, johon on kirjoitettu;
Greenhillin yleissivistävä oppilaitos

Aidan takana alkaa kaupunki, johon oppilaat salaa menevät riehumaan tai ostamaan aineita, siitä ei tarvitse puhua kaikki tietävät mitä kaupungeissa on, sen sijaan siirryn kuvaamaan koulun pihaa perusteellisemmin, koska koulussa opiskelee useita ihmisiä eri ikäryhmistä koulun pihalla on yksi liukumäki, hiekkalaatikko, kiikkuja, pelikenttä jalkapalloon/koripalloon, istumapaikkoja.

Aikuiset asuvat, joko oppilasasuntolan viereisessä "laitoksessa" tai kaupungissa erittäin lähellä koulua, jotta he ehtisivät töihin nopeasti sillä oppilaat eivät ole ainoita joiden tunaroimista rangaistaan... Koulun käytävien seinillä on kuvia entisistä rehtoreista ja "Greenhillin neroista", eli menestyneistä oppilaista. He ovat kuitenkin melko harvinaisia, jos narkkareita ei lasketa menestyneiksi ihmisiksi.

Koulun kolmanteen kerrokseen ei saa mennä kukaan, muu kuin rehtori ja huhut kertovat koulun sisältävän vanhoja käytäviä, sekä tunneleita, mutta ainut "erikoispaikka", jonka tiedän on koulun alla sijaitseva bunkkeri, ilmaiskujen varalta ja sen tietää jokainen.

Koulun kirjasto sisältää kirjoja lähes kaikista aiheista, klassikkoja, historiallisia yleisteoksia jne... Ainoat joita ei löydy on "irstas" (seksinovellit) materiaali, mutta sitä oppilaat hankkivat salaa koulun ulkopuolelta.

(HUOM: KERTOKAA JOS OLETTE ERI MIELTÄ KOULUN KUVAUKSESTA NIIN VOIMME SOPIA YHDESSÄ!!! TÄMÄ ON VAIN MINUN TEKEMÄNI KUVAUS LÄHTEENÄ HEKEKEEN ENSIMMÄISET VIESTIT)

(Edgar)

"Sitäkin löytyy", Edgar vastaa.


(Jack)

Jack on siis laitettu siivoamaan oksennusta. Hän alkaa siirtää oksennusta rätillä jonnekin, josta sitä ei näe ennen kuin on liian myöhäistä.

Minun pitäisi ilmeisesti olla samaan aikaan opettamassa ja ohjaamassa uusia oppilaita asuntoloihinsa. Onneksi nyt on päivän viimeinen tunti. Kun olen tehnyt tarvittavan, (eli kun käytävällä ei näy enää harhailijoita) menen opettajien asuntolalle. Meillä on jokaisella oma pieni asuintila, toisin kuin oppilailla, jotka asuvat kahden tai neljän oppilaan ryhmissä. Lisäksi meillä on kahvinkeitin ja kahvia minä nyt tarvitsenkin.

Päätän itsekin lähteä kävelemään rehtorin toimistoa kohti. Katson kahta muuta uutta oppilasta, jotka näyttävät paljon nuoremmilta.

Minua säälittää nuorempien oppilaiden puolesta, he joutuvat ilmeisesti menemään rehtorin puheille. Lähden kävelemään takaisin omaan huoneeseeni.

Olen saanut kaksi huonetoveria (asun neljän hengen huoneessa). Toinen istuu nenä kiinni kirjassa, eikä vilkaisekaan minuun päin. Pitkät mustat hiukset valuvat kasvoille varsin lahjakkaasti. Toinen tyttö on päivässä ehtinyt tutustua 90% koulun oppilaista ja selittää mielipiteitään kova äänisesti.

Alan järjestelemään vähiä tavaroitani. Aina vahingossa kolhaistessani jotakin, mustatukkainen tyttö mulkaisee minua samalla lailla kuin rehtori kahvin ollessa myöhässä.

Tästä tulee varmasti hilpeä vuosi.

Nypin hieman viiksikarvojani (paksut, mustat karvat ovat perua isänpuolen suvusta). En jaksa irrottaa kaikkia, joten tyydyn toivomaan, että uusi räikeä huulipuna vie huomion viiksistäni.

Olen valmistellut puhetta, jonka pidän juhlasalissa. Ajatus jumittuu, joten noudan hieman konjakkia kaapista. Homma keskeytyy, koska uusia oppilaita on ajelehtinut toimistooni.

Oikaisen pilkullista mekkoani ja katselen pesnkoja nenänvarttani pitkin. (Paitsi vasemmalla silmällä, koska vasemmalla puolella on syylä (jonka päässä on karva) enkä näe vasemmalla muuta kuin syylän.)

Komennan: "Pituus-, älykkyys- ja ikäjärjestykseen!"

(Mick Flanagan, jatkoa viime numeroon)

Ostin vähän nuuskaa kämppikseltäni, jonka jälkeen jatkoin matkaani ympäri koulun tiloja miettien tulevaisuutta, seinillä minua tuijottivat rehtorien- ja itseäni menestyneempien oppilaiden kuvat, alaspäin johtavien portaiden päällä on kyltti, jossa lukee "Bunkkeri", hiivin salaa vilkaisemaan paikkaa. Ovi oli raskas ja aukesi hitaasti, kuljin tilan läpi bunkkeri oli pimeä, mutta kestävä päätin itse harjoitella nopeaa saapumista paikalle, jotta pelastuisin Saksan mahdollisilta ilmaiskuilta, joista Efraim joskus varoitti minua järjestellessään koulun kirjaston valikoimaa.

Pohdin samalla puhetta, jotta en millään jaksa kirjoittaa. Mieleeni juolahtaa tämä herra Hoffmann. Miellyttävän lipevän oloinen tapaus. Hänessä on juuri sitä epämääräisyyttä ja moraalista joustavuutta, jota työntekijöissä arvostan.

Sanon sihteerille, että Hoffman kirjoittakoon puheeni.

Itse pidän koulussa äidinkielen tunteja, tosin aika ajoin sälytän hommani muille opettajille, ja jos hekään eivät tee, sälytän ne vanhemmille oppilaille ja jos hekään eivät tee, potkin ulos koulusta ja jos heidän vanhempansa valittavat, otan heidät takaisin kouluun jolloin kukaan ei tee.

Olen havainnut systeemin toimivaksi. Yleensä ottaen oppilaat raatavat niska limassa. Mielivalta ja arvaamattomuus motivoivat kummasti.

(Siis rehtorin viikset ovat periytyneet hänen isäpuoleltaan?)

Lukevan huonetoverin häiritsiminen alkaa käydä vaaralliseksi, joten pakenen käytävään. Siellä vaeltelee muitakin oppilaita. Panen merkille, että tyttöjä on paljon vähemmän.
Maleksin eteenpäin, ja kuikin luokkahuoneisiin. Mikseiköhän meille ole ilmoitettu mitään kokoontumispaikkaa?

(Efraim Hoffmann, valmistelee rouva rehtorille puhetta)

Kuultuani tämän hetkisestä työtehtävästäni ajattelin, että paras tehdä kyseinen puhe mahdollisimman nopeasti valmiiksi, jotta voin saada mahdollisesti ylennyksen ja kiitosta...

Suunnittelemani puhe;
"Arvoisat Greenhillin opettajat ja menestyneet oppilaat, kaikki teistä tietävät koulumme olevan Britannian ylpeys, se on kuin sivistyksen kruununjalokivi luomassa yhteiskuntakelpoisia mallikansalaisia mahtavan valtiomme käyttöön.

Minä rehtori Wormhill-Buckington, tervehdin koulumme opettajien puolesta uusia oppilaita, on opettajiemme ilo- ja kunniatehtävä luoda teistä miehiä ja naisia, kansamme selättää saksalaiset - jotka luulevat olevansa yli-ihmisiä -, joka ikisellä tieteen saralla ja taiteissa, filosofimme ovat maailmankuuluja, kuten Thomas Hobbes ja Francis Bacon, meidän tehtävämme on jalostaa teistä heidän vertaisiaan miehiä ja naisia hikeä, verta ja kyyneleitä säästämättä.

Tämä Greenhill ei ole mikä tahansa huvipuisto, meidän koulullamme käytetään ruumiillista kuritusta huonon käytöksen kitkemiseen, mutta jos ette itse mene tunaroimaan teitä tuskin tarvitsee rangaista, sen lisäksi imbesilleille on valmistettu "aasin-hattu".

[[Tässä välissä soitamme Britannian kansallislaulun]]

Kiitos, puhe on päättynyt, takaisin töihin!

[[Oppilaat palaavat takaisin opiskelemaan]]"

Nyt se on valmis Efraim, hengähtää ja kiiruhtaa ojentamaan suunnitelmansa rouvalle ja toivoo onnistuneensa...

Lähden asuntolasta takaisin kohti koulurakennusta. Nuoremmat oppilaat ovat saapuneet vasta tänään, ja haluan katsella heidän säälittävää haahuiluaan, kun he yrittävät löytää tiensä asuntoloihin ja luokkahuoneisiin.

Etenkin rehtorin kanslian edessä on hauskaa maleksia, sillä siellä, toisessa kerroksessa, on yleensä eniten porukkaa aulaa ja ruokasalia lukuunottamatta. Kirjasto puolestaan on täysin autioitunut paikka suurimman osan päivästä.

Joskus "unohdan" sitoa solmion tai kiillottaa kengät ihan vain opettajien kiusaksi, mutta tällä kertaa vaatteeni ovat siistit. Poikien koulupukuun kuuluvat suorat housut, nahkakengät, kauluspaita, punaraitainen solmio ja puvuntakki. Tytöt käyttävät housujen sijaan hametta.

(Jack)

Jack kääntää hieman päätään toista oppilasta kohti. Hän on saanut juuri siivottua oksennuksen muualle. Hän nousee, lähtee kävelemään huonettaan kohti sanomatta mitään ja alkaa matkan varrella polttaa sytkärillä kättään.

(En ole itsekään ollut tässä roolipelissä vähään aikaan, joten...)

Kävelen huoneeseeni. Minulla on selvastikin onnea, sillä olen huoneen ainoa asukas ainakin toistaiseksi, joten saan olla rauhassa ja hiljaisuudessa. Alan purkamaan laukkujani miettien, että miksiköhän edes otin näin paljon lähes samannäköisiä vaatteita mukaan, vaikka en taida tarvita muuta kuin koulupuvun, jollaisia minulla on kaksi kappaletta. Purattuani laukkuni jään sängylle makaamaan.

Tässä pysähtyneessä ja vetelässä iltapäivässä tarvitaan paloharjoitusta. Laitan muksuja vähän voimistelemaan ennen avajaisseremoniaa.

Meillä viedään paloharjoitukset loppuun asti tilaamalla paloauto pillit soiden paikalle. Penskat kastellaan, jotta uhmamieli sammuu.

Aloitan polttamalla muutamia oppilailta takavarikoimiani esineitä. Sytytän takapihan tynnyriin Earlen pennun ritsan ja sarjakuvalehden. Flanaganilta unohtui villahousut. Tytöiltä otin ison kassillisen meikkejä. Huulipunassa on valaanrasvaa ja hyi hitto miltä se haisee poltettuna!

Lotraan valopetrolilla ja sitä hulahtaa vähän kuivalle, kulottuneelle nurmikolle. Kävelen tyytyväisenä tieheni ja kerron talkkarille, että ihan paloharjoitus tulossa, oikeasti mikään ei sen kummemmin pala.

Kuitenkin Flanaganin villahousut loimuavat kuin buurisota. En huomaa leviävää paloa, vaan kiipeän kolmanteen kerrokseen syömään pikkuleipiä.

Palovaroitin alkaa rämistä. Hermostuneena ryntään ovelle ennen muita oppilaita. Pysähdyn oviaukkoon huomatessani itse tulipalon olevan pihalla, juuri siinä kokoontumispaikan kohdalla. Astun pihalle ja toljotan tulipaloa epävarmana. Pitäiaikö minun yrittää sammuttaa sitä?

Tähyilen sammuttimia, mutta niitä ei ole. Päätän odottaa kokeneempia oppilaita, vaikkei heitä koulun palaminen kiinnosta. Nauraisivat varmaankin vieressä ja toivoisivat rehtorin käristyvän mukana. En ole varma, mitä itse tekisin siinä tilanteessa.

Olen nukahtanut sänkyyni ja herään palovaroittimen ääneen. Lähden kävelemään koulun etuovelle päin.

(Mick Flanagan, palovaroitus)

Olin bunkkerissa, kun kuulin hälytyksen työnsin oven auki ja juoksin ulos rakennuksesta miettien oliko kyseessä sittenkin saksalaisten ilmaisku vai tulipalo, molemmat olivat harvinaisia tapahtumia. Tässä koulussa pystyi odottamaan mitä tahansa, rehtorin pitämän (propaganda)"puheen" jälkeen. Juoksin pihalle katsomaan, näin palavan tynnyrin.

Katsoin ympärilleni näin ainoastaan, pari oppilasta, kirosin irlanniksi ja kysyin näkemältäni tytöltä (Nora Curley): "Mitä teemme?"

(Edgar)

Edgarille tulee heti kuumat paikat, koska hänellä on käytännössä koko päihdevarasto huoneessa ja jos hän lähtee kanniskelemaan valikoimallista huumausaineita mukanaan, niin on tosi iso riski jäädä kiinni. Edgar tulee lopulta siihen tulokseen, että nappaa kalleimmat kamat ja piilottaa ne.


(Jack)

Jack miettii hetken, että löytyisikö jostain bensiiniä, mutta tultuaan siihen tulokseen, että ei taida, hän lähtee kävelemään ulos. Ei hän kokouspaikalle aio mennä, mutta ei hänkään nyt kuolla halua.

Kestää hetken saada pojan korostuksesta selvää.
"Tynnyri-palon saa varmaan tukahdetuttua, mutta nurmikolle ei voi mitään." sanon epäilevänä.

Tähän mennessä olen syönyt sekä Edgar Fordin että Henrik Dawsonin pikkuleivät. Heidän äitinsä ovat ystävällisesti lähettäneet ne koululle. Tapaan syödä hillot, makeiset ja pikkuleivät kuitenkin itse.

Erityisesti odotan Nora Curleylle osoitettuja leivonnaisia, koska hänen äitinsä vaikuttaa hyvältä leipurilta.

Palohässäkkä alkaa ärsyttää minua. Kamala meteli. Könyän ylös tuolistani ja menen ikkunaan. Curleyn pentu seisoo tuijottamassa, hetkinen! Tuijottamassa tulipaloa! Krikettimailavaraston räystäs on tulessa.

Jos totta puhutaan, niin palo näyttää alkaneen eräästä tynnyristä, mutta sitä en aio ikinä myöntää. Virallisesti palo on ilkivaltaa ja siihen on syyllistynyt joku oppilas.

Avaan ikkunan ja karjun: "Pennut! Sammuttakaa krikettimailavarasto, senkin terroristit!"

Seuraavaksi ryntään käytävään ja karjun siellä.

Saavun pihalle ja näen tulipalon ja kuulen rehtorin karjumista yläkerrasta. Katson ympärilleni ja näyttää siltä, ettei kukaan aio sammuttaa Tulipaloa. Itsekään en taida vaivautua ja jään vain katsomaan roihua.

(Edgar)

No voi helvetin helvetin helvetti. Tämä ei tosiaan ollut mikään rehtorin sairas harjoitus. Täällähän palaa oikeasti! Edgar on kahden vaiheilla. Hänen ei tee mieli sammuttaa tulipaloa, koska ainahan se on hyvä jos koulu palaa, mutta toisaalta kamat ovat sisällä edelleen... Mitä tehdä?


(Jack)

Jack saapuu ulos. Hän alkaa varastella oppilaiden ja opettajien tavaroita vaivihkaan. Samalla hän hyräilee biisiä Another brick in the wall part 2. (We don't need no education!!! XD)

Olin kolmannen kerroksen käytävässä kampittamassa Evansin kaltaisia rottia, kun satuin vilkaisemaan ulos ikkunasta. Nyt se hauskanpito vasta alkaakin! Astun pihan kohtaamispaikalle, jossa on jo kunnon liuta muita oppilaita.

Ray Jackson ja Joseph Conners hivuttautuvat vaivihkaa vierelleni, ja alamme neuvotella alkoholin salakuljetusmahdollisuuksista. Conners haluaisi livahtaa kylille ostamaan viskiä, mutta minä sanon jättäväni tämän keikan väliin, jään mieluummin katselemaan näytelmää. Maksan kyllä osuuteni viinaksista.

Jostain syystä minun ei tarvitse koskaan syyllistyä varsinaisiin rikkeisiin, sillä joku muu hoitaa likaisen työn puolestani aivan sattumalta.

Rehtorin mielestä minun pitäisi sammuttaa tulipalo. Miten? Täällä haisee hiukkasen öljylle, eikä öljypaloa kannata sammuttaa vedellä. Voisin tietenkin hakea käytävästä maton, mutta saattaisin saada jälki-istuntoa.

Lopulta lähden roskiksen kannen kanssa kävelemään palavaa tynnyriä päin. Ikävää, ettei äidin pikkuleipä-lähetys ole vielä saapunut. Ne ovat sellaista ongelmajätettä, etteivät syty kunnolla palamaankaan.

Koitan hivuttaa kantta tynnyrin päälle, mutta liekki nuolaisee kättäni ja pudotan kirkaisten kannen maahan. Alan jystämään kättä koulupukuuni, ja toivon ettei kukaan huomannut. En halua joutua terveydenhoitajalle, minulla on heistä huonoja kokemuksia...

(Mick Flanagan)

Juoksin sisälle koulun vessaan, jossa kastelin käteni lavuaarissa ja käärin siihen mahdollisimman paljon märkää paperia, mielessäni toivoen että suunnitelmani onnistuu, juoksin pihalle nappasin tytön pudottaman roskiksen kannen ja nopeasti paiskasin sen tynnyrin päälle tynnyri palo sammui, mutta tuli oli vielä hengissä. Huusin väkijoukolle joku: Juoskaa kaupunkiin hakemaan apua.

Aion sännätä pihalle, mutta muutan mieleni. Ryysään takaisin huoneeseeni ja kulautan suoraan konjakkipullosta pari huikkaa kaapinoven suojissa. Tästä ei ilman vahvistusta selviä.

Nyt olen valmis säntäämään pihaan. Vilistän ohuilla karvaisilla kintuillani kolme kerrosta alas ja ryntään pihalle. Onneksi harjoittelin nuorena oopperalaulua. Olin koloratuurisopraano.

Alan huutaa.

"Voi helvetin bassibasuukit! Senkin alhaiset koirat! Curley, kuse vaikka se sammuksiin jos et vettä löydä! Voi helvetti! Fordin pentu ja Earlen pentu tähän, te kirotut elikot! Flanagan! Hoffman! Jignedy! Kaikki! Voi helvetti!"

Poljen jalkaa betonitasanteella ja huomaan, että pilkullisen mekkoni helma on kärähtänyt. Suutun lisää. Ovat terroristit polttaneet vielä minun mekkonikin.

"Senkin kannibaalit, aiotte paistaa elävältä koko koulun, mitä! Ja syödä vanhan avuttoman naisen niin kuin mitkäkin luolaihmiset! Häpeäisitte!"

Lähden harppomaan pihan poikki ja paiskaan yhtä pentua haravalla.

"Ehkä sinun olisi parempi kusta se sammuksiin ja ihan päästä asti." mutisen rehtorin loittonevalle selälle. "Ja kuka vittu on niin nälkäinen, että pistäisi tuon poskeensa?"

(Efraim Hoffmann, mietteitä)

Katsoin ulos ikkunasta, ajatellen, eivätkö nämä idiootit mitään osaa, no ei haittaa minua niin kauan kuin opettajien tilat eivät syty tuleen, ainoastaan kaksi oppilasta yritti tehdä jotakin tilanteen hyväksi, jos itse kohtaisin samanlaisen mahdollisuuden sammuttaisin tulen, jotta ihmiset pitäisivät minua sankarina ja maineeni kasvaisi.

En kuitenkaan mene pihalle, koska rehtori sanoi tämän olevan harjoitus ja minähän en suututa palkanmaksajaani, edes kuoleman uhalla. Jos toisin ei käsketä en aio tehdä mitään.

(Toisiin aiheisiin), tekemäni puhe oli menestys kiitos Jumalalleni, nyt voin jatkaa menestyvää uraani koululla ja iltaisin lainaan rahaa elämässään epäonnistuneille tolloille, joilta kiskon kaiken takaisin.

(Efraim Hoffman)

Kuultuani rehtorin huudon juoksin rappusia alas pihalle, miettien taukoamatta mitä tekisin lähdin juoksemaan kohti kaupunkia, ainoaan paikkaan, jossa viihdyn synagogaan pyysin sieltä pari miestä mukaani paloa sammuttamaan ja jatkoin matkaa huutaen: "tulipalo Greenhillin koululla!" Ihmisiä lähti juoksemaan paikalle, ensihoitajia, vapaaehtoistyöläisiä ja palomiehiä.

(Efraim Hoffmann, pällistelijöiden karkoitus)

Vapaaehtoisten- ja palomiesten armeija saapui sammuttamaan paloa, mutta paikalla oli myös sivullisia, joilla ei ollut muuta tekemistä kuin tuijottaa tapahtumien kulkua koulun aidan takaa, juoksin karkoittamaan heitä pois avustajien tieltä, kuulin humaltuneen miehen sanovan: "Sinä perk*leen juutalainen sytytit sen, MYÖNNÄ SE!" Sillä hetkellä päätin lyödä kyseistä miestä niin kovaa kuin pystyin huomaamatta.

Tappelin koulun aidan takana, tai ei se mikään oikea tappelu ollut, mies oli niin kaatokännissä, että pikkuinen tönäisy sai hänet kaatumaan ja pari potkua piti hänet maassa. Entinen velallinen, ajattelin katsoessani kasvoja. Palo näytti sammuneen, juoksin koulun pihalle mahdollisimman huomaamatta.

Tulipalo näyttäisi sammuneen, mutta rehtori Haaska raivoaa yhä kärähtäneen hameenhelmansa takia. Nauroin räkäisesti jo sille penskalle, joka sai haravasta päähänsä, mutta tämä lisää hilpeyttäni entisestään.

Lisäksi yksi känninen pällistelijä ottaa sivummalla turpaansa siltä juutalaiselta oppilaalta, mikä lisää tilanteen absurdiutta entisestään. Räkätän jo lähes kippurassa tälle näylle, ihmiset säntäilevät ympäriinsä, Wormhill-Buckinton kiskoo nuorempia oppilaita takinkauluksista ja hiuksista, ja koko koulu on paniikissa yhden ainoan tynnyripalon takia.

Minun hieno (vasta viisi vuotta sitten maalattu) krikettimailavarastoni on kulmasta palanut ja pihalla on kauhea sotku. Itse istun suihkulähteen reunalla kädessäni hiustukko.

Denwickin pennulla on jotenkin hauskaa, joten kärsiköön. Käsken hänet siivoamaan koko sotkun. "Kylvät myös uuden nurmikon", rähjään.

Päättelen, että syyllinen on ainakin jollakin logiikalla tietystikin se, jonka tukka on kädessäni.

Minua ärsyttää suunnattomasti sivummalla olevan oppilaan räkätys. En kuitenkaan tee mitään. Pihalla oleva sirkus muistuttaa entisen kouluni kevät juhlaa. Toimin kuten kevätjuhlassakin; kaivan Hobitti eli sinne ja takaisin- kirjan laukustani ja alan lukemaan sitä sivummalla. Kiinnittämättä enään huomiota pihan tapahtumiin.

Oppilaat käyttävät tänään voimistelutunnin pihan siivoukseen. Itse pysyttelen sisätiloissa toimistossani.

Minulla on noppa, eli korjaan tasokokeita.

Dementoitunut äitini kiukuttelee kolmannen kerroksen asunnossamme ja viskelee aamuvelliä ympäri ruokasalia.

Parempi minunkin hautautua tänään kotiin, penskat pärjäävät ilman rehtoriakin. Ja onhan siinä Jignedy ja lipevä juutalainen pitämässä kuria. Tällä viikolla on ainakin sammakoiden ruumiinavaus, en tiedä onko ne jo pyydystetty.

Nakkaan tasokokeiden tulokset kansliaan ja siirryn asuntooni. Ruokin lemmikkivesiliskoni (sen nimi on Newton) poimimiani ötököitä. Välttelen äitiäni ja hiivin vesiliskoni kanssa salonkiin. Pidän Newtonia usein kultakalamaljassa.

Asetan Newtonin pöydälle ja otan vähän konjakkia hermojen vahvistukseksi.

Mietin keskuslämmityskattilaa. Toivottavasti siitä ei tule ongelmia.

(Mikä aikakausi on nyt on menossa??? Ensimmäinen/toinen/kolmas/neljäs maailmansota, vuosilukuja pliis... Sillä Natsi-Saksasta ei voida puhua I maailmansodassa...)

Laitan Hobitin takaisin laukkuuni, sillä sitä ei vielä olla kirjoitettu ja kaivan toisen kirjan esiin. Koitan lukea sitä mahdollisimman nopeasti, sillä sain vasta äsken tietää pitäväni kyseisestä kirjasta esitelmän. Inhoan luokan edessä puhumista ja änkytän varmaan koko ajan. Huokaisen. Kai sen hylätyn saa helpomminkin?

(On siis vuosi 1940. Afrikassa on sota, mutta El Alameinin taistelu käytäneen vasta kahden vuoden päästä, joten isän kohtalo tuskin ratkeaa pian.)

Hetken hauskuus kostautui minulle, tai ainakin melkein. Löysin nimittäin joitakin alaluokkalaisia kakaroita, joille kätevästi ulkoistin nurmikonistutushommat. Minun täytyy vain kärrätä palanut tynnyri pois pihalta, ja sehän käy kätevästi.

Jollakin tytöllä taisi olla Dostojevskin Rikos ja rangaistus mukanaan, mistä muistuikin mieleeni oma lukuläksyni. Minun on luettava R.L. Stevensonin Tohtori Jekyll ja herra Hyde perjantaiksi. (Hah, se on kirjoitettu v. 1886, tarkistin googlesta.) Itse asiassa jopa pidän tuosta kirjasta, ja mielestäni herra Hyde on todella hieno persoona.

(En tiedä. Ilmeisesti on 1 maailmansota, mutta natseista on puhuttu, joka viittaa 2 maailmansotaan ja hobitti muuten on tosiaan julkaistu vuonna -37, mutta HeKe varmaan käsitti väärin, koska suomennos julkaistiin vuonna -85. )

(1940 on hyvä vuosiluku, kannatan, asia olisi pitänyt kyllä sopia jo aikasemmin)

(Efraim Hoffmann, palon jälkeen)

"Näkikö kukaan sekasorron aikana minun piesseen kyseisen juopon", mietin ääneti, "ei heitä kukaan usko, 9-15 vuotiaiden todistukset eivät riitä minua vastaan", mutta tämä on loistava tilaisuus ottaa lisää valtaa, menin pyytämään rehtorilta lupaa vallankumouksellisen ideani toteuttamiseen;

"Rehtori on valitettavaa, että nämä oppilaat joista piti tulla yhteiskuntamme selkäranka ovat terroristin alkuja, joten pyydän lupaa että yön aikana sinä, minä ja opettajat teemme rynnäkön jokaiseen oppilashuoneeseen ja jokainen jonka hallusta löytyy tulentekovälineet saa selkäsaunan. Tämä on valitettava toimenpide, mutta pakollinen auktoriteettisi kunnioittamisen palauttamisen kannalta."

(Siis mikä vuosi nyt on? Minulle kelpaa mikä tahansa!)
Lähden kävelemään takaisin huoneeseeni, sillä välikohtaus taitaa olla päättynyt.

Jackson ja Conners tuovat pullot - kaksi pulloa viskiä ja yksi konjakkia - huoneeseemme, ja piilotamme ne kirjoituspöydän taakse. Yleensä olemme vieneet ne läheiseen metsään kätköön, mutta nyt aiomme juoda nämä jo ylihuomenna, perjantaina, joten ratsiasta ei tällä kertaa pitäisi olla pelkoa. Tuskin se vanha korppikotka jaksaa juuri nyt järjestää mitään ylimääräistä.

(En ole varma pääsenkö tänne enään tänään? Sitten kun ratsia tehdään, hahmoni on todennäköisesti nukkumassa...)

Oppilaat ovat ahtautuneet takaisin koulun sisälle ja minäkin aion lähteä perään. Huoneessani tummatukkainen tyttö istuu edelleen lukemassa, on tuskin liikahtanut ollenkaan. Toinen tyttö pulisee käytävällä kovaan ääneen kavereidensa kanssa.

Alan itsekin lukemaan. Toinen tyttö mulkaisee minua sivun kääntämisestä kuuluvan kääntämisen takia. Onkohan hän jotain sukua rehtorille?

(Mick Flanagan, tulipalon jälkeen)

Tämä on hullujen huone, ajattelin, mitä muuta tässä oppilaitoksessa on kuin ongelmia, kerros, johon ei saa mennä ja nyt tulipalo, joka toi koulullemme pientä julkisuutta uutisten muodossa, kenelläkään ei ole ideoita siitä kuka on syyllinen. Ihmiset syyttävät toisiaan mielivaltaisesti, oma pääepäilyni on joku näistä mielenvikaisista kersoista (Jack Earle) tai sitä hörhöä (Louis Stephen), joka naureskeli tulipalon aikana, mutta en aio ilmiantaa ketään rehtorille ettei minua piiskata kenenkään rikoskaverina.

Menin huoneeseeni villahousujani ei näkynyt tuolilla, johon olin ne eilen paiskannut. Ei haittaa tulen ainoastaan hulluksi, ne on varmaan kotonani, puen muutenkin enimmäkseen koulupukuani.

(Efraim Hoffmann, järjestelee ratsiaa)

Nyt iltavuoro on käsillä, ajattelin, katsoessasini kelloa, odotetaan vain kunnes oppilaat nukahtavat ja sitten ryntäämme heidän huoneisiinsa. Mitä minä tarvitsen? Otin käsiini kynän ja muistivihon, johon kirjoitan kiinnijääneiden nimet ja huonenumeron, sen jälkeen raippa laulaa jokaiselle jonka huoneesta löytyy kiellettyjä aineita/esineitä, jopa siitä että he ovat jättäneet vääryyttä tekevät kämppäkaverinsa ilmiantamatta rehtorille tai minulle.

(Odotan Wormhillin käskyä aloittaa "iltavuoron" joten odottakaa vielä)

Luen sängyssäni tylsää kirjaa. Se on niin tylsä, että nukahdan nopeasti.

Dementoitunut äitini karkasi eilen pelkkä yöpaita yllään kaupungille. Jäljitin häntä pitkään ja sain hänet lopulta poliisin avulla kotiin. Toivottavasti oppilaat eivät nähneet välikohtausta.

Suunniteltu ratsia meni siis pilalle, mutta ei hätää: naukkailen hieman konjakkia ja lepuutan koipiani raskaan opetuspäivän jälkeen. Sen jälkeen komennan koko penskalauman käytävään ja pengomme kaikkien huoneet.

Missäköhän Jignedy ja Hoffman ovat?

Olen panoseuraa vailla.

Elvytetäänkö?

Katsotaan ketkä ovat jatkamaan tätä, itse voisin kyllä jatkaa samasta kohtaa eli palovälineratsiasta, jos tärkeimmät (Wormhill-Buckington) hahmot ovat paikalla...

Mie voisin ainakin jatkaa! Nyt sitä ratsiaa kehiin, kun mie oikein hyvää hyvyyttäni järkkäsin ne pullot hahmoni huoneeseen, että varmasti jää kiinni.

(Efraim Hoffman saapuu rehtorin luokse)

"Nyt on aika takavarikoida pikku terroristikersojen tuhoaseet", sanoin, "julkista piiskaa sille, jonka hallusta rikoksen tekovälineitä löytyy ja jokainen joka ei ole ilmiantanut kaveriaan, jolla tiettävästi on hallussa mitään kiellettyä saa saman kohtalon."

En tiiä mitä on tapahtunut, mutta joo voishan tähän mukaan tulla...

Nimi: Alice Dolly
Ikä: 16v
Tietoja: Joutui sisäoppilaitokseen, koska vanhemmat kyllästyi jatkuvaan varasteluun ja muihin pikkurikoksiin.

Kävelen pitkin tunkkaista, haisevaa käytävää. Korvissa soi, kyyneleet polttelevat silmäkulmissa. Meikkejä täällä ei saisi pitää, mutta pelottavan musta imago auttaa muita ymmärtämään, että en kaipåaa muiden seuraa.
En koskaan olisi arvannut, että isä ja äiti tekisivät tämän oikeasti. Paljon he uhkailivat, ja isä hakkasi usein paksulla kepillä, mutta hehän ovat vain kaksi aikuista ihmistä. Jotka joutuvat kestämään, ja antamaan anteeksi. Pitämään aina pikkutyttönä, jota maailma koettelee. Niin ei tällä kertaa käynyt. Ei tavaroita, ei vaatteita. Vain surulliset katseet, ja hyvästit. Ulos kylmään, kävelemään yksin kapeaa katua synkkään rakennukseen.
Huoneeni. Gavahdun mietteistäni. Sehän taisi olla tuo numero 268. Avaan narisevan oven ja astun yksinkertaiseen huoneeseen.

Alice_Dolly, koetan tiivistää tämänhetkiset tapahtumat;

Paikan nimi on "Greenhillin yleissivistävä sisäoppilatos", tai lyhyemmin "sisäoppilaitos", vuosi on 1940 (ww2). Tällä hetkellä rehtorina toimii Wormhill-Buckington ja muita aikuisia ovat Jignedy (jokutyyppi19) ja Minä (Efraim Hoffman), rehtori sytytti äskettäin erään tynnyrin tuleen, joten nyt Hoffmanin idean johdosta paikalla järjestetään ratsia tulentekovälineitä, tupakkaa ja alkoholia vastaan.

Olen kirjoittanut yhden viestin, jossa kuvasin paikan ulkonäön mahdollisimman tarkkaan, mutta selviät ainoastaan yhdellä tiedolla KOLMANTEEN KERROKSEEN EI SAA MENNÄ, eräs norjalainen kävi siellä rehtorin kanssa eikä palannut samoin kävi myös toiselle aikaisemmin mainitulle pojalle.

Voin ikäväkseni ilmoittaa, että en taida jatkaa täällä. En omista enää niin paljon aikaa, kuin ennen ja juuri tällä hetkellä ei kiinnostakaan.

(Calpurnia, olenko minä se kopeannäköinen mies? Varmaan, koska ainoat aikuiset ovat Jignedy ja minä) (Olen Efraim Hoffman sijainen/siivooja/ehdottelija ja vaikka mitä, lue esittely viestistä lisätietoa)

Kuulen oven suunnalta koputusta ja saavun paikalle, sekä avaan oven... Näen pienen tytön (Calpurnia) ja jonkun miehen (lakeija), esittäydyn Efraim Hoffmanina paikan työläisenä ja kerron "herrasväelle" Greenhillin yleissivistävästä sisäoppilaitoksesta, jota myös (vuoden 1940, pelin nykyinen vuosi) Britannian sivistyksen kruununjalokiveksi kutsutaan.

Tuijotan huonettani inhoten. Se on tylsä, kolkko ja inhottava. Istahdan kovapatjaiselle sängylle (jos sitä sängyksi voi kutsua). Mieleeni tulee yhtäkkiä, olisiko minun pitänyt koputtaa oveen, eikä vain avata sitä ja marssia sisään. Kohautan itsekseni olkapäitä. Minuahan ei määräillä. Ties vaikka minut unohdettaisiin tänne ja kalvakat luuni löydettäsiin vasta vuosien päästä. Milloinkohan täällä edes syödään?

(Calpurnia älä tuo sanoja toisten suuhun tai pelaa toisten hahmoilla, mutta koska olet uusi annetaan anteeksi, sanon tämän vain etukäteen muiden varalta)

Päätin näyttää tytölle nopeasti oppilasasuntolat, ennen kuin aloitamme rehtori Wormhill-Buckingtonin kanssa tulentekoratsian, matkalla oppilasasuntoloille kerron tytölle koulunsäännöt, eli älä mene kolmanteen kerrokseen, koska ainoastaan rehtorilla on lupa mennä sinne ja älä hölmöile niin pärjäät, imbesillejä varten jokaisessa luokkahuoneessa on aasinhattu.

Julistan tytölle uutisen hänen huoneestaan; "asut huoneessa 268 toisen tytön Alicen kanssa ja jos tulee ongelmia kerro herra Jignedylle, rehtori Wormhillille tai minulle"

Kohotan ällistyneenä kasvoni kuullessani nimeni mainittavan huoneeni ulkopuolella.
"Voi vittu..." kiroilen ja potkaisen sängyn jalkaa. Toinen tyttö kanssani samaan huoneeseen, ei hyvältä kuulosta. Katsahdan likaiseen peiliin ja pyyhkäisen kiiltävät, mustat hiukseni kasvoilleni. Lisään mascaraa ja rajaan silmiäni vimmoissani. Täytyy näyttää pelottavalta, jotta tyttö vain yksinkertaisesti pyytäisi luvan vaihtaa huonetta. Olen melko lyhyt, mutta vetäisen nopeasti jalkoihini korkokengät, jotka korostavat tulista imagoani. Mietin samalla, miten hankalaa oli löytää tällaiset vaatteet kaupasta. Kaikkialla oli vain ruutuhameita, ja lopulta jouduin ostamaan vaatteeni halloweenin aikaan lasten naamiaisosastolta. Istun kolkkoon nurkkaan ja valmistaudun pientä esitystäni varten.

Tässä lyhyesti sääntöjä:

Ei autohittausta, eli et voi päättää mitä toisen hahmo tekee (niin kuin Israelin tukija selosti).

Ei munchausta/muchausta, eli hahmosi (juu tässä ropessa tä ei oikein oo kovinkaan tärkeä) ei voi olla kuolematon ja onnistua tappamaan kaikki.

Ja ei metapelaamista, eli hahmosi ei voi tietää kaikkea minkä sinä itse olet muiden viesteistä lukenut.

(Jatkan pelaamista Louis Denwickillä.)

Minä ja Conners istumme huoneessamme, (Poikien asuntola B1, huone 17) ja haukumme kilpaa vanhempiamme. Valitan, kuinka isäni olettaa minun olevan kiinnostunut musiikista, hevospoolosta ja kriketistä, vaikka oikeasti minua kiinnostavat historia ja politiikka.

"Ei tuo vielä mitään," Joseph sanoo vähättelevästi.
"Minun isäni ei anna minulle edes hetken hiljaisuutta ja rauhaa. Hän on koko ajan valittamassa opinnoista ja käskyyttämässä minua. Jos en tee, kuten hän käskee, hän lyö minua kepillä!" Joseph jatkaa.
"Minun isäni löi minua kerran niin kovaa, että minulta lohkesi hammas," retostelen, ja näytän lohjennutta kulmahammastani.
"Valehtelet. Miksi hän muka niin olisi tehnyt?" Conners syyttelee.
"Heitin naapurin likkaa kivellä päähän," vastaan totuudenmukaisesti. Tai siis osittain. Heitin kyllä sitä näsäviisasta punapäätä kivellä, mutten koskaan jäänyt siitä kiinni. Syytä hampaan lohkeamiseen en edes muista, vaikka olen viljellyt siitä tähän mennessä jo tusinan verran tarinoita.
"Sen sinä kyllä ansaitsit, paskiainen!" Conners sanoo leikillään.
Olen väittämäisilläni vastaan, kun ovelta kuuluu koputus.

"Hei Dickhead ja Goebbels, lopettakaa se homostelu ja tulkaa ulos sieltä, minulla olisi asiaa teille!"

Tunnistaisin Zack Wessmanin vinkuvan äänen vaikka kilometrien päähän.
"Älä jaksa, Wessman, emme ole tehneet sinulle mitään," sanon takaisin.
"Paitsi varastaneet hänen huoneensa avaimen," Conners kuiskaa minulle.
"Varastaneet mitä?! Tiedätkö, millä ne rankaisevat meitä, jos jäät kiinni? Saat selvittää omat sotkusi ihan itse," sähähdän Connersille. Hän virnistää minulle anteeksipyytävästi ja sanoo:
"Se oli hänen oma vikansa. Mitäs jätti avaimet pukukoppiin liikuntatunnin jälkeen; tilaisuus tekee varkaan."

Wessman on tietenkin aavistanut, kuka avaimen otti, sillä olimme yksinkertaisesti olleet pukukopin ainoat yhdeksäsluokkalaiset hänen lisäkseen, eikä nuoremmilta riittäisi uskallusta varastaa Wessmanilta. Hän kuitenkin lähtee ovelta ja äänistä päätellen suunnistaa hakemaan kaapin kokoista ystäväänsä Johnia.

Conners vinkkaa minulle silmää ja kaivaa viinapullot pöydän takaa.
"Mitä helvettiä sinä teet?" kysyn, mutta hän vain antaa pullot minulle, avaa oven käytävälle ja viittoo minua seuraamaan. Wessmanin ovi sijaitsee vastapäätä huoneemme ovea, eikä vie kauan ennen kuin huoneen 16 ovi on auki. Ystäväni ottaa pullot minulta, astuu huoneeseen, ja piilottaa ne varovasti kirjoituspöydän taa. Sitten hän palaa käytävälle ja sulkee oven takanaan.
"Oletko varma, ettei hän huomaa?" kysyn.
"Ei hän ehdi. Ilmiannamme hänet jo tänään."

En olisi ikinä arvannut Connersin olevan valmis ottamaan vasikan mainetta saadakseen vihollisensa pulaan, mutta niin vain kävi. Conners kiristi erään seitsemäsluokkalaisen ottamaan syyt niskoilleen avaimen varastamisesta, ja marssi yksin tein ilmiantamaan huoneen 16 viinakätkön henkilökunnalle. Minun kävi melkein sääliksi seitsemäsluokkalaista, mutta hei, tytöt tykkäävät mustista silmistä.

(Hyvä, tossa et autohitannut oikeastaan, vaikka menihän se vähän eri tavalla mun viestissä, ei haittaa :D)

Kohotan oikeaa kulmakarvaani ja odotan jotain tapahtuvan. Huokaisen liioitellun pikästi ja teeskentelen tarkastelevani mustiksi lakattuja kynsiäni. Näyttääpä tyttö pieneltä, ajattelen ja tunnen omatunnon pistoksen Pitäisikö sittenkin olla hänelle kiltimpi? Eihän se hänen vikansa ole, että elämäni menee paskasti. Teen nopen päätöksen, ja nousen ylös. Ojennan tytölle kalvakan käteni ja sanon lyhyesti: "Moi."

Istun kutimien kanssa yksityisasuntoni sohvalla ja ihailen vesiliskoani Newtonia, joka on vesipurkissa sohvapöydällä. Pudotan sille silloin tällöin ötökän pari.

Olen hyvällä tuulella, sillä olen saanut kaksi loistavaa, toteuttamiskelpoista ideaa.

Ensinnäkin, kun järjestämme ratsian, Jignedy on tietysti toimittamassa ratsiaa, joten voisin vaivihkaa näpistää häneltä nuuskaa ratsian aikana. Ja mitä hänellä nyt onkaan.

Toisekseen, aion järjestää kouluumme norjan kielen opetusta. Mainio kieli tämä norja.

(Tässä viestissä minä olen Kaikkivaltias "ajansiirtäjä" Greenhillin ratsian Herra)

Koska, se tulenteko ratsia ei ole vieläkään edennyt voimme siirtää pelimme ajaksi yön, jolloin oppilaat nukkuvat, samalla kun rehtori julistaa tulentekovälineratsian alkaneeksi ja opettajat ryntäävät oppilaiden huoneisiin ja tutkivat ne läpikotaisin, muistutuksena oppilaille heidän sytyttämästään tynnyripalosta (lue ylempää Wormhillin viestejä, niin tiedät), jonka ovat nähneet kaikki vanhat oppilaat, ratsiassa etsitään myös alkoholia, tupakkaa, nuuskaa ja muuta jännää.

(Trotskilainen, onko Loius Denvisillä yhtään kiellettyjä aineita, kysyn koska en ymmärtänyt viestistäsi veitkö kaiken huoneeseen 16 vai jätitkö mitään?)
(Mick Flanagan, (eli Minä) jää kiinni koska huoneessa on hänen entisen huonekaverinsa Edgar Fordin myyntituotteita)
(Tytöillä en usko olevan tulentekovälimeitä, tai päihteitä kertokaa jos olen väärässä.)
(Pikkukersojen aarteista en tiedä, mutta Connor Snow mainitsi löytäneensä sytkärin)

(Olen Mick Flanagan, joka kuulee yövuoron alusta)

Oltuani nukkumassa kuulin kuinka oveni avattiin ja minut paiskattiin lattialle, kuulin Hoffmannin kiroavan saksan ja jiddišin sekoituksella ja käski minun pysyä liikkumattomana lattialla, näin sivusilmällä kuinka hän viskasi peittoni, lakanat ja kaiken sängylläni olevan viereeni sekä penkoi repustani jotakin, jonka seurauksena hän kaatoi kaiken sisällön lattialle...

Sen jälkeen hän avasi kaapin katsoi vaatteet läpi, ei löytänyt mitään, mutta sitten tajusin että pöytälaatikossani on entisen huonekaverini alkoholia ja tupakkaa, kiroan mielessäni, kun kuulen askelten kantavat sinnepäin.

"Mitäs täältä löytyy" Hoffmann kommentoi avattuaan laatikon ja esiteltyään minulle kasan tupakkaa ja pullollisen alkoholia.

"Ne ovat Edgar Fordin" sanoin puolustukseni, mutta 'mister' löi minua ja sanoi vahinko että olen pojille ankarampi kuin naisille, kuules irlantilainen huomenna tulet rehtorin eteen kuulemaan kunniasi kaiken Greenhillin porukan edessä.

Näin kuinka hän käveli ulos huoneestani ja sanoi; "seuraavana vuorossa Denwickin perkele, ja loput porukat en jaksa edes kersoja tarkistaa. Denwickin jälkeen naiset... Hyvää yötä Flanagan"

(Efraim Hoffmann toimii ratsiapoliisina)

Kirjasin vihkooni Flanaganin nimen, mutta nyt vuorossa on Lois Denwick ja hänen huonekaverinsa Joseph Conners, pysähdyn ovelle painan korvani sitä vastaan ja kuuntelen molemmat taitavat nukkua... Potkaisen oven auki kuin toiminta sankari ja suoritan saman tarkastuksen pojille.

(Trotskilainen voi kuvailla tarkemmin yksityiskohtia näkökulmastaan, mitä löytyy ja millainen tarkastus on vinkki: katso Flanaganin tarkastus ja tee erittäin yksityiskohtainen kuvaus, niin olen kiitollinen)

Nyt kuulen oman oveni potkaistavan auki ja joku juoksee sisään. Valot menevät päälle ja näen hahmon olevan Hoffmann. Hetken päästä seison kädet seinää vasten Hoffmannin penkoessa joka paikan. Hän löytää lukitun matkalaukkuni kaapista. "Avaa tämä!" hän karjaisee, jolloin käyn hakemassa laatikosta avaimen ja avaan laukun. Hän penkoo sitäkin, mutta ei löydä mitään.
Laatikoista hän ei löydä myöskään mitään. Hän penkoo sänkyni, mutta sielläkään ei ole mitään.
Olen jo huokaista helpotuksesta, kun hän löytää jostakin tulitikun puolikkaan, joka näyttäisi olevan aika vanha. "Mikäs tämä on?" Hän karjahtaa. "Ei ole minun! Jäi varmaankin entiseltä asukkaalta." Vastaan. "EI selityksiä! Huomenna kuulet kunniasi!" Hoffmann sanoo ja kävelee ulos. "Hemmetti! Nyt olen kyllä kusessa..." mutisen Hoffmannin paiskatessa oven kiinni.

(Alice & Calpurnia, en tiedä oletteko lukeneet syytä tähän ratsiaan, koska osallistuitte myöhemmin kuin muut, mutta koska asutte samassa huoneessa voitte sopia yhdessä onko edes toisella teistä kiellettyjä aineita = päihteet tai/ja tulentekovälineet)

(Voitte myös sopia, kuinka ratsiassa käy teidän osaltanne, jos teillä on "kiellettyjä aineita" oletteko piilottaneet ne tarpeeksi hyvin, jäättekö kiinni kuten Mick Flanagan ja Edward Blackwell, sekä miten Hoffmann suhtautuu teihin ratsian aikana)

(Heti, kun kaikki ovat kertoneet lopputuloksensa aioin pelata 'Kaikkivaltiaalla "ajansiirtäjä" Greenhillin Herralla' ja siirtää ajaksi päivän, jolloin luetaan tuomiot...)

(Pitäskö minunkin palata... )

Herään siihen, kun blondi (Nimetön huonekaveri) puuhailee jotain patjansa kanssa.
"Mitä sinä teet? Eihän sinulla vain ole kiellettyjä aineita?" kauhistun. Tyttö katsoo minua kiireissään.
"Mmm... Ehkä vähän. Anna äkkiä neulaa ja lankaa." blondi vastaa. Kaivan mainitut tavarat nopsaa laukustani. Jos blondi jää kiinni, olemme kaikki kusessa.
Mustatukkainen tyttö tuhahtaa halveksivasti.
Blondi saa ommeltua patjan avatun sauman takaisin kiinni. (Lanka eroittuu vähäsen.) Tungen ompelutarvikkeet takaisin laukkuuni juuri kun ovi aukeaa...

-Kurpizza

(Ratsian aikana autohittailulla ei ole väliä annoin saman luvan "assassin" Edward Blackwellille kanssa, joten hyvin kuvattu nyt ainoastaan odotetaan Trotskilaisen -icepicked- vastausta ja ratsia on ohi ja tuomion virret lauletaan.)

(Ja kiitos minä tykkään rahasta, myönnä pois Calpurnia olisit varmasti 12-vuotiaana tyttönä käyttänyt rahat viinan ostamiseen :D, joten kirjoittamasi takavarikko oli luultavasti moraalisesti oikein ja minun osaltani välttämätön, nyt pysyt vain hiljaa etkä kerro "kolmannen kerroksen" rehtorille, jota tuskin edes kiinnostaisi menetyksesi...)

Hoffman ryntää huoneeseen ja rämäyttää raa'asti valot päälle.
"Ylös kaikki!" hän huutaa. Kompuroimme järkyttyneinä ylös. En olisi uskonut mustatukkaisen tytön kykenevän liikkumaan niin nopeasti.

Hoffman tutkii kaikki paikat. Mitään kiellettyä ei vielä löydetty, ellei rahat ja muut arvoesineet ole nykyään kiellettyjä. Polviani heikottaa, kun Hoffman alkaa tutkimaan patjoja.
Blondin patjaa tarkistaessaan hänen onnistuu jotenkin huomata ompeleet, mikä vahvistaa käsitystäni saatanallisista voimista. Yhdellä liikkeellä Hoffman repäisee patjan auki ja hymyilee haltioituneena löytäessään viinaa ja tupakkia.
"Curley, sinullahan oli neuloja ja lankaa." hän sanoo kylmästi hymyillen. Auon suutani järkyttyneenä.
"Huomenna..." Hoffman mutisee ja säteilee ajatellessaan varmasti niitä kaikkia kiinni jääneitä oppilaita.

"Saanko rahani takaisin?" kysyn kylmästi. Hoffman nauraa ja puistaa päätään.
"Mitkä rahat?"
Punastun raivosta.
"Rehtorilla ei varmasti kulu vessassa paperia. Olet sinä sen verran omistautunut nuoleskelija."

(Ja Hoffman saa itse vastata...)

Kovaääninen pamahdus herättää minut yllättäen ja ennen kuin ehdin reagoida mitenkään, tunkeilija vetäisee minut ylös sängystä ja käskee minun pysyä paikallani. Vasta nyt ymmärrän, että tämä on ratsia ja näen tunkeilijan olevan Efraim Hoffman, se lipevä juutalainen, jonka tärkein työtehtävä on kaikesta päätellen herättää kauhua nuoremmissa oppilaissa. Kuulen Josephin kiroavan ja Hoffmanin tukistavan häntä siitä hyvästä.

Katson Connersia "hitto, että olemme onnekkaita paskiaisia" -ilmeellä. Juomien 'lahjoittaminen' Wessmanille ei sittenkään ollut niin huono idea, sillä Hoffmanin tuntien hän kääntää varmasti jokaisen laatikon ympäri löytääkseen kiellettyjä tavaroita. Nyt hän penkoo takkiemme taskuja.

"Sentään sinulla on vaatteet päällä," kuiskaan ystävälleni, sillä tiedän hänen tavastaan nukkua joskus pelkät alushousut jalassaan. Hoffman onnistuu kuitenkin kuulemaan sanani ja toteaa, että se todellakin on onneksi meille kaikille. Yhtäkkiä tunnen lähes vastustamatonta halua kirota hänet ja hänen komentajansa, rehtori Haaskan, alimpaan helvettiin.

"Toivottavasti olet piilottanut ranskalaiset postikorttisi," kuiskaan Josephille varmistaen, että ääneni on nyt tarpeeksi hiljainen.
"Älä huoli, ompelin ne takkini vuorin sisään," hän vastaa. 'Ranskalaisten postikorttien' (kuvia kauniista naisista lyhyissä hameissa) hallussapidosta saisi, jos mahdollista, vielä pahemman rangaistuksen kuin muutamasta viinapullosta, joten toivon Connersin ommelleen ompeleensa hyvin.

Hoffman näyttää selvästi vihaiselta tajutessaan, ettei huoneestamme löydy mitään kiellettyä.
"Älä luulekaan, etten tietäisi, mitä sinä puuhaat, Denwick. Jonain päivänä saamme sinut vielä kiinni. Ja mitä sinuun tulee, Conners, saat luvan ilmoitautua huomenna rehtorille. Emme salli oppilailtamme säädytöntä kielenkäyttöä," hän tiuskaisee meille, ja lähtee huoneestamme niine hyvineen.

Seuraavaksi räsähtää auki huoneen numero 16 ovi. Minua ja Connersia hihityttää, ja yritämme parhaamme mukaan pidätellä naurua, kun Hoffman kiroilee Zackille jiddišiksi.
"Wessmanin paskiainen on kusessa kaulaansa myöten!" Conners kuiskaa minulle naurun lomasta.

(Vieraileva hahmo Zack Wessman, poikien asuntola B1, huone 16.)

Olen kirjoittamassa ainekirjoitusta muistellen samalla, kuinka suloista olikaan vetää avaimeni varastanutta kakaraa lättyyn, kun kuulen käytävältä meteliä. Jaahas, ratsia. Minulla ei onneksi ole mitään kiellettyä huoneessani, ei edes tupakkaa, joten voin vain istua aloillani ja katsoa, kuinka Hoffmanin, lapsien kiusaamiseen erikoistuneen historiansijaisopettajan, naama venähtää, kun hän ei löydä hallustani mitään epäilyttävää.

Pian huoneen ovi pamahtaakin jo auki ja Hoffmann astuu sisään. Hän on todellakin pelottava näky, vaikka olenkin lähes kymmenen senttiä häntä pidempi. Hänen olemuksessaan vain on jotakin karmivaa.
"Saat tutkia mielin määrin, minulla ei ole mitään kiellettyä," sanon tyytyväisenä.
"Onko herra Wessmanilla kenties huono muisti?" Hoffmann kysyy pilkallisesti.
"Häh?"
"Älä esitä typerää, nulikka! Luulitko oikeasti, etten löytäisi pullojasi?!" hän huuta nostaen samalla konjakkipullon kirjoituspöytäni takaa.
"Ei se minun ole. Joku on lavastanut minut!" yritän selitellä, mutta Hoffmann vain huutaa minulle jotakin käsittämätöntä, ja sanoo sitten:
"Luuletko oikeasti huijaavasi minua, Wessman? Sietäisit saada kunnolla selkääsi... Ja niin saatkin, heti huomenna. Ilmoittaudu rehtorin kansliaan tasan kello 11."
"Mutta..."
"Ei mitään muttia, penikka!" Hoffman huutaa päin naamaani ja poistuu huoneesta viinapullot mukanaan.

(Olen tämän viestin ajan "Kaikkivaltias 'ajansiirtäjä' Greenhillin Herra")

Nyt tietääkseni kaikki kersat ovat tehneet synnintarkastuksen, paitsi pienimmät (esim. Dawson 9v) olisi sopivaa siirtyä esimerkiksi aamupalaan, jotta oppilaat voisivat puhua toisilleen ja Hoffmann pystyy sen aikana tekemään velvollisuutensa rehtoria kohtaan ja tuoda viinat, tupakat ja muut huvivälineet perille. Ja kohta siirrytään synnintarkastuksesta --> synnintunnustukseen ;)

(Enää ei ole mitään järkeä jatkaa yötä, joten ehdotan ajan siirtämistä "aamupalaan", jota en ole tarkemmin määritellyt, mutta se on ennen klo 11, koska Wessmanilla on silloin asiaa rehtorille... Jos joku haluaa päättää milloin aamupala syödään tuokoon näkemyksensä esille tahi jos joku ihan välttämättä haluaa jatkaa yötä ja kirjoittaa; "Nukuin, kuorsasin, käänsin kylkeä" niin mikäs siinä)

(Samaa mieltä Assassin, olen Efraim Hoffmann)

Aamun koitettua vilkaisen pussia, johon olin kerännyt ratsian tuoton, päätin ottaa parhaan täyden pullon erilleen muista pulloista ja antaa Wormhill-Buckingtonille lahjaksi, jonka mukamas olen itse säästöilläni ostanut.

Tupakat ja muut annan säkissä valmiina tuotteina ratsian seurauksena, niille ei tarvitse keksiä mitään erityistä käyttöä, rehtori (omalla tavallaan) "hoitakoon" hävittämisen, vilkaisin vielä kertaalleen nimilistaa, siinä oli erittäin paljon syyllisiä näköjään viime yöltä. Katson myös tyttöjen "lahjoittamia" rahoja uskon, että niistä on vaikka mitä iloa tulevaisuudelleni.

Nyt pitää suunnitella miten vääryydentekijä kersoja rangaistaan eilisten rikostensa tähden, sitten esittelen valmiin suunnitelman rehtorille ja puheen...

(Rangaistus ideoita otetaan vastaan, mietin joko ruumiillista työtä tai nöyryytystä, pitänee googlettaa, jossain vaihteessa inspiraatiota sodan aikaisista kasvatus menetelmistä... Tai ehkä molemmat ensin nöyryytys ja sitten myös pakkotyö.)

(Mick Flanagan)

Menen syömään ainoat ajatukseni ovat huonosti nukutun yön tulosta ja mietteitä rangaistuksestani ja ruoka on arvatenkin perus sota-ajan vesivelliä. jatkoin miettimistä pohtimalla miten voisin kostaa rehtorille, "ehkä kysyisin apua tai ideoita, joiltakin paikan pojista", istuuduin tyhjään pöytään olettaen että, kohta se täyttyy sekalaisesta porukasta, kuten aina... "Mitä rehtori todella inhoaa", oli viimeinen ajatukseni.

Kävelen ruokalaan miettien, että millainen rangaistus minua odottaakaan hetken päästä. Tosin olen myös helpottunut siitä, että kätköjäni ei löydetty. Nyt kun muilla ei ole mitään, niin voisin pystyttää mustan pörssin markkinat ja ostajia varmaankin riittää. Istun ruokalan tyhjimpään pöytään, jossa on minun lisäkseni vain yksi poika ja alan syömään mautonta velliä.

Minä ja Joseph menemme syömään aamiaista, tällä kertaa ajoissa, ja liitymme toisessa asuntolassa asuvan ystävämme Ray Jacksonin seuraan.

"Sori, että jouduitte kuseen viime yönä. Olisi pitänyt viedä ne pullot metsään," Ray sanoo anteeksipyytävästi.
"Vielä metsääkin parempi piilo on huoneen numero 16 kirjoituspöydän takana," sanon vahingoniloisella äänellä.
"Tarkoitatko, että lavastitte Wessmanin..?" Ray kuulostaa pikkupojalta, joka on äskettäen varastanut omenia naapurin puusta jäämättä siitä kiinni.
"Juuri näin. Conners pääsee vieläpä paikan päälle kuulemaan tuomion, koska hän kiroili ratsian aikana," vastaan vieläkin vahingoniloisemmin.
"Olen silti kusessa kiroilun takia," Conners huomauttaa.
"Mutta et niin pahasti kuin Wessman," lisään.

Ympärillä näkyy paljon epätoivoisia kasvoja, mikä lämmittää mieltäni. Surkea aamupala alkaa maistua melkeinpä hyvältä, kun muistutan itselleni, että muilla oppilailla menee vielä huonommin kuin itselläni.

Päähäni juolahtaa loistoidea. Se on Italia-aiheinen teemaviikko. Käytännössä toteutamme sen niin, että ruuaksi on makaroonivelliä. Aamulla on makaroonivelliä, lounaaksi on makaroonia, illalla on sekä makaroonivelliä että makaroonia.

Kun makarooneja keittää liian kauan ja turvottaa nesteessä, niiden tilavuus kasvaa ja makaroonit hajoavat ennen pitkää epämääräisiksi klimpeiksi velliin, jossa on vettä ja hieman maitojauhetta ja koristeeksi voikukanlehtiä.

Saan klimppisopalla säästettyä itselleni ainakin uudet aamutohvelit. Näin ne kuvastossa. Niissä on vaaleanpunainen tupsu kärjissä.

(Efraim Hoffmann, keksii rangaistuksen ja esittää ideansa rehtorille)

"Perustan tämän ideani sinun ajatukseesi Italia teemaviikosta", sanon rehtorille, "totuus on että tämä sota on koskettanut useita ihmisiä ympäri maailmaa Italia ei ole Britannian ystävä, mutta silti on väärin kuvata italialaiset elukoina, joten auttaaksemme oppilaitamme ymmärtämään heidän kulttuuriansa voisimme pitää Italia-teemaviikon, jolloin syödän ainoastaan "klimppisoppaa" itse tosin vakaumekseni vuoksi en sitä syö, mutta oppilaat ainakin syövät.

"Joten rangaistuksena eilisestä hölmöilystään oppilaat, jotka jäivät kiinni valmistavat koristeita Italia-viikkoa varten ja samalla tulevat piiskatuiksi, jos askartelutahti hidastuu, sen kyseisen viikon aikana kuvatkaamme Italilaislasten kärsimys sodan julmuuden vuoksi, mutta kerrottakoon, että meidät britannialaiset on asetettu Korkeimman toimesta pelastamaan maailma fasismilta ja vapauttamaan todellinen Rooman kansa riistäjiensä ikeen alta."

"Niitä norjalaisia on vaikeaa saada paikalle, mutta joku turskansyöjä lupasi tulla, taisi olla Harald tai joku sen tapanen nimeltään..."

(Olen Mick Flanagan)

Päätin tehdä ruokailutilanteesta edes vähän viihtyisämmän, joten yritin puhua samassa pöydässä olleelle pojalle (Edward Blackwell), "jäitkö kiinni eilen ratsiassa", kysyn ja esittelen itseni...

Koulun ruokalassa on ikävän täyttä. Joudun istumaan parin pojan kanssa samaan pöytään, sillä en halua mennä kuuntelemaan huonetoverini kertomusta eilisillasta. Olen kesken unien herätettynä aina äreällä päällä, joten se ei teknisesti ottaen ollut minun syyni.

Mitähän tässä tällä kertaa on? Näyttääkö tuo hiireltä? Ei se voi olla hiiri... Tuijotan lautastani järkyttyneenä.
"Onko tuo hiiri?"Kysyn muilta pöydässä istujilta järkyttyneenä.

(Olen mick Flanagan)

Vastaan Edwardille; "Entisen huonekaverin viinat ja pari tupakka askia teki minusta syyllisen, vaikka kuinka vakuutin, ett'ei ne ole minun."

Huomattuani Noran muistin nähneeni hänet tynnyripalon luona yrittämässä sammuttaa sitä, katson hänen lautastaan ja sanon:
"Kutsu ihmemies Efraim tai rehtori syömään se tai ehkä vain, voit käydä nopeasti vaihtamassa lautasta ennen kuin sinua syytetään ruoan haaskauksesta"

Sitten sain idean otin nenäliinan ja kiedoin rotan ruumiin sen ympärille ja laitoin säästöön rehtorin varalta... Selitin tekoni pöytätovereilleni.

Virnistän kuullessani hiiri-suunnitelman.
"Huonetoverini jäi kiinni ratsiasta. Rahat menivät myös. Paransin tilannetta haukkumalla Hoffmania." Kohautan olkapäitäni.

Viereisestä pöydästä nousee opettaja selvittämään muutaman pöydän päässä olevaa tappelua. Kaajan loput keitostani opettajan lautaselle. Minulta meni ruokahalu.

(Mick Flanagan)

Tajusin juuri, että jos rotta oli kattilassa meidän kaikkien ruoat ovat pilalla, mutta en voi välittää siitä nyt keskustelun aikana, toivon nenäliinani kestävän rotan rakenteen...

(Efraim Hoffmann)

Saavuin ruokalaan ja julistin kaikille oppilaille kuuluvalla äänellä; "Nyt rehtorimme on keksinyt keinon, jolla hyvät oppilaat hyötyvät teidän suunnattomasta pahuudestanne ratsian jälkeen, me pidämme Italia-teemaviikon, jonka ideana me opimme ymmärtämään todellisten Rooman jälkeläisten ahdinkoa heidän kantaessaan fasistien iestä niskassaan, joten te vääryydentekijät saatte ruveta askartelemaan koristeita teemaviikolle ja ruoaksi syödään teemaviikon aikana ainoastaan makaroniklimppisoppaa tai siis te syötte ainoastaan."

"Minulla on muitakin hyviä uutisia esim. tulipalon sytyttäjä on nyt virallisesti jäänyt kiinni", nostin ylpeänä tulitikun puolikasta ja kerroin: "tämä löytyi mr. Blackwellin huoneesta sitä hän tuskin kieltää, muita syyllisiä on pari pölvästiä, kuten Wessman ja Flanagan, jotka olivat jättäneet häpeämättömästi oluensa näkyville paikoilla ja tytöistäkään ei hölmöläisiä puutu Curley huonekavereineen hajotti oppilaitoksemme omistaman peiton ja kätki sinne tupakkaa, sekä Joseph Connersin suu pestään nyt saippualla koko koulun edessä, koska eilen hän solvasi isänmaataan Britanniaa, rehtoria ja minua", sanoin ja hain keittiön puolelta saippuavesivadin, "tule tänne Conners"

(Mick Flanagan)

Pyrin hillitsemään vihaani kuullessani, että kätkin oluet huonosti kuten joku Wessman, jota en edes tunne, minun teki mieli tappaa Hoffmann, mutta hänellä oli muuta tekemistä nimittäin kiusata jotain Josephia.

(Efraim Hoffmann)

"Tule tänne Conners vai pitääkö sinut kantaa" huusin "teen sinusta varoittavan esimerkin koko Greenhillille, sen jälkeen enää kukaan ei uskalla kiroilla missään olosuhteissa", jatkoin "tällä saippuavedellä on pesty useita astioita, nyt sinä mr. Conners saat purskutella tätä vettä, eikö olekin kivaa olla esimerkkinä nuoremmille? Denwick tuo kaverisi tänne, jotta voin auttaa häntä pesemään hampaansa ja pääsemään eroon kiroilutottumuksestansa samalla."

(Nyt pestään Denwickin kaverin suu saippualla ja Denwick saa auttaa siinä)

Ray katsoo meitä säälivästi, kun nousemme ylös pöydän äärestä ja lähdemme kävelemään ruokasalin etuosaan. Matkalla kaikki tuijottavat meitä, jotkut pilkallisesti, ja jotkut kateellisina sillä jäivät itse kiinni ratsiassa, eivätkä tule pääsemään yhtä helpolla.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Connersia rangaistaan jostakin pikkurikkeestä, mutta julkinen nöyryytys koko koulun edessä on silti vaikea kestää. Sentään en itse joudu nielemään saippuavettä.

Conners yrittää pitää naamansa peruslukemilla, kun saavumme Hoffmanin luokse, ja niin yritän minäkin.
"Eikös saippuassa ole ties mitä kemikaaleja..." hän sanoo yrittäen saada Hoffmanin muuttamaan mielensä rangaistuksen suhtten, vaikka me molemmat tiedämme sen olevan turhaa.

(Efraim Hoffmann)

"Et sinä sitä kokonaan juo, vähän vaan purskuttelet vettä suussasi kunnen kiroilu loppuu", vastasin vahingoniloisesti, "vai oletteko Conners niin säälittävä yksilö, ettet pysty pikkasen saippuaa ottamaan suuhun? Purskuttelekin kunnolla, samalla sinun ei tarvitse enää tämän jälkeen koskaan pestä hampaitasi"

"Sinä olet nyt varoittava esimerkki jokaiselle tottelekin kiltisti tai muuten joudut oikeasti juomaan koko vadin pelkän purskuttelun sijaan ja kaverisi kärsii kanssa."

(Mick Flanagan)

Vilkaisen pöytään tullutta tyttöä (Calpurnia) ja sanon pöytämme väelle: "Nyt suurinosa meistä on nöyryytetty julkisesti äskeisessä puheessa, mutta onneksi me emme pääse saippuaa maistelemaan."

Yritän edelleenkin pitää naamani peruslukemilla ja katson vierestä, kun Joseph kallistaa saippuavatia inhotuksesta kertova ilme kasvoillaan. Sitten hän purskuttelee saippuavettä suussaan muutaman sekunnin ajan ja lopulta sylkäisee sen takaisin vatiin. Tiedän kokemuksesta, että saippuavesi maistuu tuplasti pahemmalta kuin kaikki lapsena syömäni madot yhteensä, joten ymmärrän ystäväni reaktiotn täysin.

"Saammeko nyt mennä takaisin paikoillemme, sir?" kysyn Hoffmanilta Josephin yhä kakoessa saippuan makua suustaan.

(Efraim Hoffmann, koristelukäsky)

"Kyllä, Conners ja pidäkin huoli etten näe sinua enää kiroilemassa uudestaan" vastaan ja julistan ruokalan porukoille: "Te kaikki, jotka jäitte eilen kiinni saavutte heti syötyänne valmistelemaan koristeita Italia-teemaviikollemme, silloin kaikki päivät aloitetaan Italian merkeissä, eli heti herättyänne juoksette koulun pihan kolme kertaa ympäri ja myöhemmin on painiharjoituksia, ruokana on ainoastaan edellä mainittua makaroniklimppisoppaa ja te saatte nauttia siitä"

Efraim kävelee pois ruokalasta...

(Mick Flanagan)
"Italia-teemaviikko ei kuulosta kovinkaan hauskalta näemmä" sanon pöydässä olijoille "koska jokainen meistä on jäänyt kiinni lopetetaan rottakeittomme syöminen samaan aikaan... Mitäköhän koristeita me edes teemme Italian lippuja? Roomalaisia sotilasmerkkejä?"

(Mick Flanagan)

"Rehtori, koska Hoffmann ei uskaltaisi vahingoittaa palkanmaksajaansa" vastaan Noralle ja lähden kävelemään kohti luokkahuonetta, joka Italia-viikkomme ajaksi on muutettu askartelupajaksi, näen lattialla laatikon täynnä Italialaisia lippuja ja sotamerkkejä eri aikakausilta. Tehtävämme on koristella koko koulu tällä rojulla...

Pinoamme astiamme jonkun kolmasluokkalaisen tarjottimelle ja lähdemme ruokalasta vähin äänin, kuitenkin vahingoniloisina, sillä muiden saama rangaistus oli paljon pahempi kuin saippuaveden juominen.

(Mick Flanagan)

"Pitänee varmaan koristella koko rakennus tällä roskalla" sanon ja näytän Noralle ja Edwardille italialaista propagandajulistetta, joka oli kaiken lisäksi sotkettu ja lippua oli ilmeisesti palaneista kulmista päätellen käytetty grillaukseen. Sekä "Greenhillin parhaimpien opettajien, rehtorien ja oppilaiden" -rintakuvia, nostin joukosta rehtorin, Efraimin ja Thomas Hobbesin (1500/1600-luvun filosofi) patsaat ja kysyin: ketkä kaksi eivät kuulu joukkoon ja mistä lähtien Hobbes on opiskellut Greenhillissä? Entä pääministeri Churchill?"

Laatikossa olevien tietojen mukaan kaikkein aikojen menestyneimmät britit olivat opiskelleet 'Greenhillin yleissivistävässä oppilaitoksessa' muinaisista ajoista lähtien, sillä jo Rooman vallanaikana nykyisen Greenhillin paikalla oli filosofinen koulukunta, joka ei roomalaishallinnon sensuroinnin seurauksena saanut mainetta.

"Kuka on nähnyt näin paljon vaivaa historian uudelleenkirjoittamiseen" ajattelen ääneen "olisiko täällä viitteitä kolmannen kerroksen asioista?"

(Mick Flanagan)

"Uusi tyttö on oikeassa" ajattelen mielessäni katsoessani romukasaa, sillä ei rehtori ole niin tyhmä, että paljastaisi meille mitä kolmannessa kerroksessa on...

"Terveytemme kannalta parasta mitä voisimme tehdä" sanon Calpurnialle, Noralle ja Edwardille "on äkkiä mennä koristelemaan ennen kuin henkilökunta tajuaa, että me viivyttelemme työssämme. Minä hoidan italian lippujen laittamisen, Edward asettakoon parhaimmiston rintakuvat ja tytöt asettakoot Italia- ja Rooma-julisteet."

(Efraim Hoffmann, joka saapui paikalle hetken päästä)

"Tulin katsomaan kuinka urakkanne edistyy" aloitin puheeni sanomalla: "tietäkää että jos koristeet eivät kohta julista teemaviikon alkua tuhopolttaja (Edward) kavereineen nostetaan lipputankoon lipun sijasta ja tupakkatyttö (Nora) saa kiillottaa huoneeni lattiaa." Calpurnialle sanon: "Mitä mieltä olet uudesta koulustasi, huomaatko kuinka kuri paranee kun välimatka kotiin nähden pitenee."

"Nonnii. Nytten nostetaan paskat seinälle." Nostan yhden kuluneen julisteen ylös. Se on erittäin epämääräisen näköinen.
"Eiköhän mennä." sanon ja nostan julistepinkan lattialta.
"Natsithan ovat ottaneet tervehdyksensä (tarkoitan hailausta) Rooman keisareilta. Mites me? Eikö hailaus olekaan sitten kiellettyä?"

(Mick Flanagan)

Asettelin yksinäni osittain hajonneita Italian lippuja paikoilleen ja ajattelen tulevaa teemaviikkoa;
"miksi koulujen pitää järjestää tälläisiä, eikö pelkkä opettaminen riitä?"

Laitan "parhaimpien opettajien, oppilaiden ja rehtorien" rintakuvia paikoilleen.

(Mick Flanagan)

Asetettuani viimeisen lipun päätin mennä tapaamaan ja auttamaan Edwardia, Noraa ja Calpurniaa, jotta voimme samaan aikaan mennä kertomaan Efraimille tai rehtorille työnvalmistumisesta.

Huomaan Mickin kävelevän tänne päin. "Saitko jo liput laitettua?" Kysyn.

(Mick Flanagan)

"Kyllä, tulin katsomaan miten sinulla ja tytöillä menee, jotta voimme lopettaa koristelun samaan aikaan ja kertoa lopputuloksen rehtorille tai Efraimille." Vastaan.

(Mick Flanagan)

"Kuka haluaa kunnian julistaa Efraimille kaiken olevan valmista Italia-teemaviikolle vai mennäänkö kaikki?" kysyn.

(Mick Flanagan)

Vastaan Calpurnialle: "Sanomme ainoastaan välttämättömän, eli saimme kaiken valmiiksi Italia-teemaviikolle."

Sori että mun osalta on ollut hiljaista. Hyvää Pääsiäistä muuten kaikille, nyt loman aikaan ehdin kirjoitella tänne. :)

Cherry on jo lähtenyt jonnekkin, kun herään vuoteestani. Annan takkuisten hiuksieni jäädä roikkumaan velttoina kasvoilleni kun nousen istumaan. Hymyilen itsekseni kun lisään viininpunaista huulipunaa. Eipähän minun aineitani löydetty...työnnän käden mustan hupputakkini taskuun ja tunnen siellä ruiskun. Mutta en ole tyhmä, en jätä sitä taskuuni. Potkaisen yhtä lattialaudoista. Se narahtaa ilkeästi ja saan raa'alla voimalla tungettua ruiskun sen alle. Kuten arvasin, lautojen alla on toinen, kestävämpi puulevy jonka päälle tipahtaessaan kuulen pienen kolahduksen. Taattu piilo. Laitan sinne vielä litkut ja jauheet sekä nuuskapurkin. Hymyilen terävää hymyäni ja lähden aamupalalle.

"Mennäänkö?" Kysyn kolmikolta.

Kävelen koleaan ruokasaliin ja lapon lautaselleni kuvottavan näköistä puuroa. En katso ketään päin, tiedän jo ilmankin että minua katsellaan uteliaasti, olenhan uusi. Vilkaisen varovasti täpötäyteen saliin. Missään ei ole tyhjää pöytäriviä. No ihan sama, pelkkä synkiksi meikattujen silmieni vihainen katse saa muut lopettamaan kyselemisen. Istahdan joidenkin unknow tyyppien viereen ja alan tunkea tahmeaa mössöä kurkustani alas.

Eräs Norjalainen on alkanut haista, vaikka hänet on kääritty isäni vanhaan laskuvarjoon. Äitikin valittaa huonoa siivousta ja ummehtunutta ilmaa, joten on aika hankkiutua Norjalaisesta eroon.

Käyn hakemassa ulkovarastosta vähän tykötarpeita. Tutulta teurastajalta muistelen kuulleeni, että vannesahaa käytetään myös lihan leikkaamiseen, joten valitsen tavallisen sahan lisäksi vannesahan. Lainaan vähän myös lekaa.

Roudaan sahat ja lekan asuntooni kolmanteen kerrokseen. Newton uiskentelee sohvapöydällä emalivadissa, ja nostan sen hyppysiini ja muiskautan mamman söpöläistä keskelle naamaa. Newton on limainen ja mulahtaa käsistäni heti takaisin vatiin. Se lätsähtää vatsalleen.

Tässä onkin kuva Newtonista http://www.dce.org.uk/services/great-crested-newt-survey/

Jään sohvalle pohtimaan, mihin laittaisin Norjalaisen ja minkälaisina osina.

(Efraim Hoffmann)

Olen työhuoneessani notkumassa kunnes kuulen ovelta koputusta, otan seinältä varmuuden vuoksi seinältä rautaisen hilparin, joka oli ennen toiminut koristeena. Kyseinen ase on kauneinta mitä työhuoneessani on sitä voi käyttää keihäänä tai kirveenä tilanteesta riippuen. Jos joskus joudun ongelmiin minun huoneessani on edes yksi ase, jolla puolustaudun...

Avaan oven ja huomaan tuhopolttajan kavereineen valmistautuneina sanomaan jotain, kysyn; "Mitä asiaa? Vastatkaa nopeasti, jos asianne on ett' ette pystyneet tekemään työtänne kunnolla piiskaan teidät hengiltä."

(Olen huomenna poissa, joten voitte lauantaina tehdä Efraimilla tai Mickillä mitä tahansa, jos on aivan pakko... Palaan sunnuntaina ja pitäkää Efraimin hilpari kunnossa.)

Katslen ympärilleni. Onkohan minun pakko sanoa asiamme? Onpa muuten hieno hilpari Hoffmnnilla.
"Saimme työn valmiiksi, sir. kaikki koristeet ovat paikoillaan." Sanon Hoffmannille.

Askartelen Newtonille valokuvakehyksiä. http://www.online-museum.co.uk/?q=museum/galleries/ceramics-and-glassware/ceramic-frame

Minulla on uusia kuvia Newtonista, jossa se hymyilee Mammalle ja yksi erityisen kaunis kuva, jossa se iskee silmää.

Olen ostanut lasihelmiä, starsseja ja kiiltokuvia Newtonin uusia kehyksiä varten ja liimaan nyt olohuoneessani kieli keskellä suuta.

Olen tehnyt Newtonille myös pienen ristipistotyynyn.

(Efraim Hoffmann)

Kopautan hilparilla lattiaa ja sanon 'tuhopolttaja' Edwardille: "Voi kuinka kovasti haluaisin laittaa sinut kavereinesi juoksemaan leijonia pakoon areenalle, mutta joudun tyytymään teemaviikkoon, menen oitis julistamaan kaikille että nyt Italia-teemaviikko on alkanut ja huomenna kaikkien pitää aamulla herättyään juosta koulun piha kolmesti ympäri, sen jälkeen on vuorossa makaroniklimppisoppaa ja sitten gladiaattoritaisteluja oppilaiden kesken väärillä aseilla, sitä kestää viikon"

(Newton on ihana

(Efraim Hoffmann)

Kuuntelen mitä tuo pikkutyttö (Calpurnia) sanoo ja ajattelen kyseessä olevan auktoriteetin loukkaus, sekä irstailua hyvämaineisessa oppilaitoksessa, molemmista rikoksista saa piiskaa koulun sääntöjen mukaan.

Kohotan hilparia ja sanon: "Calpurnia, etkö tiedä että tämä on hyvämaineinen oppilaitos, jossa kiroilijat juovat saippuavettä, joten mikä onkaan irstailijoiden kohtalo? Lue antamani infovihko paremmin, sillä sieltä tiedät rangaistuksesi molempiin tekoihin auktoriteetin (tässä tapauksessa rehtorin ja minun) ja irstailuun eli raipaniskuja, tule tänään takaisin työhuoneeseeni myöhemmin."

"Nyt häipykää, etten vahingossa mestaa teitä hilparillani" - Efraim Hoffmann

(Efraim Hoffmann)

Olen lyömässä Noraa hilparilla, mutta pysäytin iskun viime hetkellä ja suljen oven...

(Efraim Hoffmann)

Istun työhuoneeni tuolilla miettimässä, millä tavoin pystyn parantamaan Italia-teemaviikon laatua, mielestäni on typerää että kersat saavat leikkiaseet ja menevät esittämään gladiaattoreita, mutta se on välttämätön osa ohjelmaa ja samalla koulutusta sotaamme saksalaisia vastaan, sillä voi olla että Britanniasta loppuu miehet kesken, jolloin tarvitaan näitä kersoja.

Asetan hilparin pois käsistäni seinälle roikkumaan ja otan tilalle "leipälapion" muotoisen mailan ja piiskan, annan uuden tytön (Calpurnia) myöhemmin päättää kumman iskut tuntuvat kivemmilta...

(Calpurnia voit halutessasi kirjoittaa "vitsarangaistuksesi" samoilla vapauksilla kuin ratsian...)

(Mick Flanagan)

Lähden kulkemaan ympäri koulua katsomassa kuinka sisustusurakkamme onnistui, näen kaikkialla vanhoja-, kuluneita-, sekä rumia "Italia"-romuja eri aikakausilta...

Ilmoitustaululla lukee viikon ohjelma, huomenna senaatti (Rooman tasavallan kunniaksi) äänestää millaiset rangaistukset sääntöjen rikkojille tulee ja jäsenten kuuluu itse keksiä extra-ohjelmaa viikolle(, koska Hoffmann ja rehtori eivät jaksa).

Olen lavastanut norjalaistapaturman vanhaan viljasiiloon. Sain kuin sainkin vanhan äitini avustuksella raahattua Norjalaisen yöllä siiloon. Panin Norjalaiselle sukset jalkaan, viinapullon kouraan ja kuivatun turskan suuhun. Näyttää laskettelutapaturmalta.

Mietiskelen, että gladiaattoritouhu järjestetään suihkulähteiden väliin nurmikolle. Kersat istuttavat sitten uuden nurmikon. Aion pyytää valmistuttamaan itselleni sellaisen korkean tuolin, joita tennistuomarit käyttävät. Aion kyllä nauttia ottelun joka sekunnista.

Newtonilla on flunssa.

(Mick Flanagan)

Kuultuani Noran asian kuiskaan hänelle: "Jos haluat puhua rotasta saavu salaa poikien asuntolaan huoneeseeni, ettei eräät kuule otuksen olemassaolosta."
(Salaa koska siveellisyyssyistä koulun valistunut rehtori on kieltänyt tyttöjen pääsyn poikien asuntolaan)

Sen jälkeen otin juoksuaskeleita huonettani kohti...

(Mick Flanagan)

"Toivo että kukaan ei toimi yövahtina, jos silloin ajattelit tulla" kuiskaan "huone 17"

Kuljeskelen levottomana koulun käytävillä yrittäen muistaa italian kielioppisääntöjä, joita minun on teemaviikon vuoksi kerrattava. Se sattuu olemaan ranskanopettajani määräys, jota on kuitenkin vaikea toteuttaa, sillä italianopetus lopetettiin vuosi sitten sodan sytyttyä.

Haluan kuitenkin olla mieliksi neiti Riverille, sillä hän on ainoa mukava opettaja koko koulussa. Ms. River puolestaan haluaa olla mieliksi Efraim Hoffmanille, joka haluaa olla mieliksi rehtorille. Mutta minä olen ainoa, joka kärsii.

Nyökkään.
"Koitan päästä ennen kuin hiljaisuus alkaa. Silloin pitäisi vielä olla ihan laillista kävellä käytävillä. Ellei italialaisilla ole joitain omia sääntöjä.... Muuten joudun valitettavasti hiipimään yöllä." suhisen takaisin. Käännyn ja lähden kävelemään huoneeseeni päin.

(Elvytetäänkö?)

(Efraim Hoffmann)

Kuljen koulun käytävillä katsomassa kauniita Italia-koristeita ja ajatellen kunpa löytäisin jonkun rangaistavaksi millä tahansa syyllä, kunnes muistan rehtorin käskyn valmistaa gladiaattoriareena valmiiksi, joten kävelin ulos suihkulähteiden luokse ja asetin paikalleen tennisvalmentajille tarkoitetun korkean tuolin rehtorille valtaistuimeksi.

Pitää varmaan asettaa oppilaille gladiaattorirojut valmiiksi, ajattelin kävellessäni varastoon katsomaan mitä oli tarjolla, paikalla oli tavallisia gladiaattoria rojuja, jotka oli aseteltu teeman mukaan eli jokaisessa asussa oli tarkoituksella tehtyjä heikkouksia, jonka johdosta niiden käyttöön tulee erikoistua ja aseet ovat puuta ikävä kyllä... Ratsuja ei ole tarjolla, joten se on ohitettu taistelujen osalta...

Luultavimmin nämä pellet valitsevat viiltäjän, koska he eivät kykene olemaan pihalla ilman paitaa, kuten gladiaattorit... No sanottakoon että siveellisyyssyistä naisten ei tarvitse osallistua välttämättä ellei halua, eikä myöskään kenenkään alle 12-vuotiaan, mutta jokaisen yli 12-vuotiaan pojan kuuluu osallistua, ne ketkä eivät osallistu katsovat...

(En jaksa kuvailla eri gladiaattori asusteita, joten katsokaa tästä linkistä haluamanne läpi ja päättäkää gladiaattoritaistelujen alkaessa minkä otat:
http://historianet.fi/roomalaiset/gladiaattorit-erikoistuivat
Tuossa on seitsemään sivuun tiivistetty millaisia asusteet voivat olla, mutta älä ota "Ratsukkoa")
)

Nostakaamme tämä syksyn iloksi!

Jatkuu...

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12429996