Omien puheiden analysointi

Niin tuttua "vatuloida" omia puheita tai tekemisiä jälkikäteen, joskus pitkänkin ajan jälkeen tulee mieleen tilanteita, missä olisi voinut sanoa tai tehdä toisin. Ja varsinkin silloin, jos yrittää tehdä vaikutusta toiseen syystä tai toisesta. Ja tahtomattaan tulee loukattua...mutta se kuuluu elämään ja vanhetessa oppii suhteuttamaan asoita oikeisiin mittasuhteisiin.

Kyl on. Jää sanat/kanssakäymiset mieleen ja ne käy läpi uudelleen, useastikin.
Tosin hyvin nukutun yön jälkeen moiset höpinät katoaa.

Konflikteissa käyn tilannetta läpi monenmonta kertaa.
Kuten sanoin, hyvin nukuttu yö auttaa näihin.

Muodostatko sinä mielipiteesi muista ihmisistä siihen, miten hyvin/sattuvasti/täydellisesti he ovat osanneet asettaa sanansa?

Eivät muutkaan kiinnitä sinun sanomisiisi sillä tavalla huomiota. Paljon tärkeämpää on, miten paljon myönteistä palautetta annat toisille ihmisílle. Naurat kömpelöillekin huumori-yrityksille. Osoitat mielenkiintoa toisem persoonaa kohtaan. Jos haluat tehdä hyvän vaikutuksen toisiin ja hankkia ystäviä ja arvonantoa, ole ystävällinen, osoita arvostavasi muita ihmisiä. Niin, ja kohtuullinen annos kömpelyyttä ja avuttomuutta on myös suureksi avuksi (saa helpommin anteeksi, jos sattuu möläyttämään jotain suuremmoista).

Joku tällä palstalla joskus kirjoittikin, että jos on sosiaalisissa tilanteissa puhunut paljon, häpeää puheliaisuuttaan, ja jos taas on ollut hiljaisempi, häpeää hiljaisuuttaan. Itsekin olen juuri tuollainen ja häpeän ylipäätään myöskin puhumiani asioita. Jotenkin saatan alkaa myös "jälkinähdä" tiettyjä ilmeitä ja piiloviestejä ihmisten käytöksessä ja alkaa tulkita niitä.

En yleensä käy juuri missään haastavammissa sosiaalisissa tilanteissa. Perjantaina minulle melko vieras naapuri tuli kutsumaan minut ex tempore samana iltana syntymäpäiväkahville. Tuollaisessa tilanteessa ei ehdi keksiä mitään tekosyytä. Tilanne oli todella omituinen - kun menin sitten soittelemaan ovikelloa, naapuri totesi että toinen kahvikierros alkoikin juuri sopivasti eli pari muutakin vierasta oli juuri tullut. Keskustelutilanne oli todella kiusaantunut ja etenkin toinen vieraista suhtautui minuun jotenkin kamalan penseästi. Nämä vieraat alkoivat heti lähteä, vaikka olivat siis ilmeisesti juuri tulleet (?).

Niinpä jäin naapurin kanssa kahden jorisemaan ja aikamme melko yleisistä asioista juteltuamme lähdin kotiin. Kotona huomasin, että olin aivan järjettömän kiihtynyt ja aivoni kävivät kamalilla ylikierroksilla. Analysoin kaikkea sanomaani ja kaikkien ilmeitä ja eleitä, sitä miksi muut vieraat heti lähtivät ja kuinka kamalan tylsiä olivat juttuni, kun naapuri haukotteli koko ajan. Jos tulen kotiin myöhään tuollaisesta tilanteesta, en pysty nukkumaan ollenkaan ilman unilääkettä.

Illalla sängyssä ennen nukahtamista mieltä eniten järkyttäneen tms tapahtumat tulee analysoitua. Joskus siitä menee yöunet. Uskon että tämä tapa johtuu osin siitä, että työni on niin hektistä ja itselleni näin vasta aloittaneensa haastavaa, ettei siinä ehdi "kelata" asioita heti vaan ne pitää puida jälkeenpäin.