Onko muilla tällaista, että jää sosiaalisten tilanteiden jälkeen miettimään, kuinka valitsi taas väärät sanat ja etenkin, MITEN olisi tilanteessa pitänyt sanoa sen sijaan, että oli hiljaa tai sanoi vääriä asioita. Itselläni on tosi usein tällaista. Itse tilanteessa oma toiminta ja sanavalinnat voivat tuntua ihan hyvältä ja voin olla itseeni tyytyväinen, en sen kummemmin analysoi etukäteen mitä sanon ja tilanteet on luontevia jne. Seuraavana yönä sama tilanne puskee kuitenkin alitajunnasta mieleen ja herättää, ja alan miettimään, mitä oikein sanoin tilanteessa, ja millaisen vaikutelman se muille mahdollisesti antoi. Lähes aina oma ajattelu on negatiivista, itseä alentavaa ja samalla keksii juuri ne oikeat/täydelliset sanat siihen menneeseen tilanteeseen, "NÄIN minun olisi pitänyt sanoa"! Tilanne on kuitenkin jo ohi ja tällaisten miettiminen on turhaa ja energiaa kuluttavaa, mutta silti en saa kehää pyörivää ajatusta katkaistua. Miksei niitä "täydellisiä" sanavalintoja löydä heti kun tilanne on vielä käsillä tai miksei voi hyväksyä sitä mikä on tapahtunut, jos omat puheet eivät ole loukanneet muita tai mitään dramaattista tapahtunut. Usein tällaiset tilanteet, jotka jäävät kovasti mietityttämään jälkikäteen, ovat sinänsä ihan tavallisia, mutta tapahtuvat ihmisten kanssa, joita ei tapaa kovin usein. Eli ei tule tilaisuutta, "korjata" omia puheitaan esim. seuraavalla tapaamiskerralla tai siihen on niin pitkä aika, ettei ole järkeä enää palata samoihin puheenaiheisiin... Tämä on todella rassaavaa, koska mieluummin eläisi hetkessä eikä kokoajan miettisi menneen päivän tapahtumia ja analysoisi itseään liikaa. Olisi kiva kuulla jos on muita ketkä kärsivät tästä ja etenkin jos joku on keksinyt, miten nuo kehää pyörivät ajatukset saa poikki ja tätä itseen kohdistuvaa "vaativuutta" vähemmän hallitsevaksi.
Omien puheiden analysointi
Menneessä elävä
5366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin tuttua "vatuloida" omia puheita tai tekemisiä jälkikäteen, joskus pitkänkin ajan jälkeen tulee mieleen tilanteita, missä olisi voinut sanoa tai tehdä toisin. Ja varsinkin silloin, jos yrittää tehdä vaikutusta toiseen syystä tai toisesta. Ja tahtomattaan tulee loukattua...mutta se kuuluu elämään ja vanhetessa oppii suhteuttamaan asoita oikeisiin mittasuhteisiin.
Kyl on. Jää sanat/kanssakäymiset mieleen ja ne käy läpi uudelleen, useastikin.
Tosin hyvin nukutun yön jälkeen moiset höpinät katoaa.
Konflikteissa käyn tilannetta läpi monenmonta kertaa.
Kuten sanoin, hyvin nukuttu yö auttaa näihin.
Muodostatko sinä mielipiteesi muista ihmisistä siihen, miten hyvin/sattuvasti/täydellisesti he ovat osanneet asettaa sanansa?
Eivät muutkaan kiinnitä sinun sanomisiisi sillä tavalla huomiota. Paljon tärkeämpää on, miten paljon myönteistä palautetta annat toisille ihmisílle. Naurat kömpelöillekin huumori-yrityksille. Osoitat mielenkiintoa toisem persoonaa kohtaan. Jos haluat tehdä hyvän vaikutuksen toisiin ja hankkia ystäviä ja arvonantoa, ole ystävällinen, osoita arvostavasi muita ihmisiä. Niin, ja kohtuullinen annos kömpelyyttä ja avuttomuutta on myös suureksi avuksi (saa helpommin anteeksi, jos sattuu möläyttämään jotain suuremmoista).
Joku tällä palstalla joskus kirjoittikin, että jos on sosiaalisissa tilanteissa puhunut paljon, häpeää puheliaisuuttaan, ja jos taas on ollut hiljaisempi, häpeää hiljaisuuttaan. Itsekin olen juuri tuollainen ja häpeän ylipäätään myöskin puhumiani asioita. Jotenkin saatan alkaa myös "jälkinähdä" tiettyjä ilmeitä ja piiloviestejä ihmisten käytöksessä ja alkaa tulkita niitä.
En yleensä käy juuri missään haastavammissa sosiaalisissa tilanteissa. Perjantaina minulle melko vieras naapuri tuli kutsumaan minut ex tempore samana iltana syntymäpäiväkahville. Tuollaisessa tilanteessa ei ehdi keksiä mitään tekosyytä. Tilanne oli todella omituinen - kun menin sitten soittelemaan ovikelloa, naapuri totesi että toinen kahvikierros alkoikin juuri sopivasti eli pari muutakin vierasta oli juuri tullut. Keskustelutilanne oli todella kiusaantunut ja etenkin toinen vieraista suhtautui minuun jotenkin kamalan penseästi. Nämä vieraat alkoivat heti lähteä, vaikka olivat siis ilmeisesti juuri tulleet (?).
Niinpä jäin naapurin kanssa kahden jorisemaan ja aikamme melko yleisistä asioista juteltuamme lähdin kotiin. Kotona huomasin, että olin aivan järjettömän kiihtynyt ja aivoni kävivät kamalilla ylikierroksilla. Analysoin kaikkea sanomaani ja kaikkien ilmeitä ja eleitä, sitä miksi muut vieraat heti lähtivät ja kuinka kamalan tylsiä olivat juttuni, kun naapuri haukotteli koko ajan. Jos tulen kotiin myöhään tuollaisesta tilanteesta, en pysty nukkumaan ollenkaan ilman unilääkettä.
Illalla sängyssä ennen nukahtamista mieltä eniten järkyttäneen tms tapahtumat tulee analysoitua. Joskus siitä menee yöunet. Uskon että tämä tapa johtuu osin siitä, että työni on niin hektistä ja itselleni näin vasta aloittaneensa haastavaa, ettei siinä ehdi "kelata" asioita heti vaan ne pitää puida jälkeenpäin.