Itse kirjoitin ennen nettiä ja kännyköitä joitakin rakkauskirjeitä, mutta en tiedä, minkälainen vaihtoehto se olisi nykyaikana.
Kannattaako nykyään lähettää rakkauskirjeitä?
Ajatuksia, kiitos.
13353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kirjeen saaja olisi varmaan otettu moisesta
Maailman seksikkäin ajatus. Meinaan vaan kun joku oikeesti haluaisi nähdä sen vaivan. Naisena olisin samantien myyty. Lopullisesti.
Paljon parempi vaihtoehto se olisi kun sähköposti tai tekstiviesti, itse olisin kirjeestä/ kortista ihan otettu. Toki paremman puutteessa muukin yhteydenotto käy
Haaveilijoille tiedoksi, että olen nainen. En ole aktiivisti suunnittelemassa kirjeen lähettämistä, mutta olen miettinyt asiaa ja muistellut menneitä. Omien kokemusten pohjalta rakkauskirje ei ollut muinoinkaan yksiselitteisesti hieno teko, vaan se riippuu monesta asiasta.
Rakkauskirja on ajaton vaihtoehto. Formaatti vain saattaa vaihtua. Tavallaan täälläkin näkee joskus rakkauskirjeitä. Ne eivät vain tavoita vastaanottajaansa.
Kun kommenteissa kehutaan, että rakkauskirje olisi upeaa saada, niin todellisuudessa: tuntuisiko miellyttävältä saada rakkauskirje keneltä tahansa, missä tilanteessa tahansa ja minkäsisältöisenä tahansa? Yllättävät tahot saattavat kuitenkin rakastua ja tuntea tarvetta purkaa sydäntään jotain kautta.
Enpä suosittele...been there, done that, got the t-shirt ja niin edelleen.
Kyllähän siinä vastapuoli voi miettiä perusteellisemmin mitä haluaa vastata, kuin jos sen sanoisi face to face. Omassa tilanteessani syy taisi olla tämä. Jälkeenpäin harmittaa koko kirje. Ylipäänsä tunteista puhuminen on yliarvostettua. Jos kahdella ihmisellä on tunteita toisiaan kohtaan, niin kyllä jotain jossain vaiheessa tapahtuu, ilman että asiaa täytyy erikseen ottaa puheeksi. Jos tunteita on, ne on niin siellä alitajunnassa, että ei tietoisesti tarvitse tehdä mitään. Paitsi tavata sitä toista, usein, ihan millä tekosyyllä tahansa. Mutta lakata miettimästä "miten". Se ei johda mihinkään, koska tiedostamaton mieli kyllä kulkee kohti sitä päämäärää. Eri asia on sitten, jos tunteet tulevat eri aikaan, niinkin voi käydä. Toinen voi ajatella lämpimiä tunteita ystävyytenä, kunnes vasta pidemmän ajan päästä syttyy toisesta fyysiselläkin tasolla. Silloin tietysti asiat eivät ole niin selkeitä.
Joka tapauksessa tämä pohdinta vaan siksi, että kirjeet on turhia mielestäni ja tämä on tällainen oma teoriani, saa ja kannattaakin olla eri mieltä :)
Rakkauskirje on kuitenkin ehkä se paras keino tuoda tunteensa esiin, mikäli ei ole suhdetta tai muuten vaan tunneta niin hyvin. Se sallii kuitenkin säilyttää tietyn etäisyyden. Kyllähän sitä olisi otettu vaikka ei tuntisikaan samoin ja mukavemmalta tuntuisi se tunnustus kirjeenä kuin vaikka kasvokkain tai puhelimessa. Kirjeillä ei voi stalkata.
Parempi vaihtoehto kuin netti tai kännykkä. Paras on kasvokkain jutustelu.
Miespuolisten ajatuksenjuoksut kiinnostaisivat myös. Näissä kommenteissa on varmasti ollut naiset hyvin edustettuina. Onko kokemuksia kirjeen lähettämisestä ja/tai saamisesta?
Rakkauskirjeitä on ihana saada. Siltä omaltaan, jonka kanssa on jo suhde. Muunlaisista rakkauskirjeistä minulla ei ole kokemusta. Olen kirjoitellut ja saanut niitä vain nimenomaan suhteessa ollessani siltä toiselta.
Rakkauskirjeitä (sanallisia tunnustuksia on) ei oo ikuna tullut mut laskuja sitäkin enemmän...
Itse kirjoitin kerran sähköpostilla. Se oli silloin ainoa keino oikeastaan kertoa mitä tunsi kun tilanne oli solmussa.
Kirjoittaisin mielelläni rakkauskirjeitä tai kirjeitä ylipäätään rakastetulleni.