Kannattaako nykyään lähettää rakkauskirjeitä?

Enpä suosittele...been there, done that, got the t-shirt ja niin edelleen.

Kyllähän siinä vastapuoli voi miettiä perusteellisemmin mitä haluaa vastata, kuin jos sen sanoisi face to face. Omassa tilanteessani syy taisi olla tämä. Jälkeenpäin harmittaa koko kirje. Ylipäänsä tunteista puhuminen on yliarvostettua. Jos kahdella ihmisellä on tunteita toisiaan kohtaan, niin kyllä jotain jossain vaiheessa tapahtuu, ilman että asiaa täytyy erikseen ottaa puheeksi. Jos tunteita on, ne on niin siellä alitajunnassa, että ei tietoisesti tarvitse tehdä mitään. Paitsi tavata sitä toista, usein, ihan millä tekosyyllä tahansa. Mutta lakata miettimästä "miten". Se ei johda mihinkään, koska tiedostamaton mieli kyllä kulkee kohti sitä päämäärää. Eri asia on sitten, jos tunteet tulevat eri aikaan, niinkin voi käydä. Toinen voi ajatella lämpimiä tunteita ystävyytenä, kunnes vasta pidemmän ajan päästä syttyy toisesta fyysiselläkin tasolla. Silloin tietysti asiat eivät ole niin selkeitä.

Joka tapauksessa tämä pohdinta vaan siksi, että kirjeet on turhia mielestäni ja tämä on tällainen oma teoriani, saa ja kannattaakin olla eri mieltä :)

Rakkauskirje on kuitenkin ehkä se paras keino tuoda tunteensa esiin, mikäli ei ole suhdetta tai muuten vaan tunneta niin hyvin. Se sallii kuitenkin säilyttää tietyn etäisyyden. Kyllähän sitä olisi otettu vaikka ei tuntisikaan samoin ja mukavemmalta tuntuisi se tunnustus kirjeenä kuin vaikka kasvokkain tai puhelimessa. Kirjeillä ei voi stalkata.

Rakkauskirjeitä on ihana saada. Siltä omaltaan, jonka kanssa on jo suhde. Muunlaisista rakkauskirjeistä minulla ei ole kokemusta. Olen kirjoitellut ja saanut niitä vain nimenomaan suhteessa ollessani siltä toiselta.