kuljettajien asiakaspalvelusta - ystävällistä ja avuliasta. Asiakasta tervehditään ja saa omaan tervehdykseensäkin iloisen vastauksen.
Toisin on usein Koskilinjojen busseissa, joissa kuljettajan suu ei aukea millään tervehdykseen, mutta samainen kuljettaja saattaa kuitenkin keskustella ajon aikana kovinkin vilkkaasti jonkun kuljettajan lähellä istuvan tuttunsa kanssa.
Jatkuvasti bussia käyttävänä on ollut mielenkiinntoista havaita, millaisia ihmistyyppejä siellä meitä kuljettajia palvelee. Joiltakin puuttuu ihan peruskäytöstavat.
Toisin on usein Koskilinjojen busseissa, joissa kuljettajan suu ei aukea millään tervehdykseen, mutta samainen kuljettaja saattaa kuitenkin keskustella ajon aikana kovinkin vilkkaasti jonkun kuljettajan lähellä istuvan tuttunsa kanssa.
Jatkuvasti bussia käyttävänä on ollut mielenkiinntoista havaita, millaisia ihmistyyppejä siellä meitä kuljettajia palvelee. Joiltakin puuttuu ihan peruskäytöstavat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Melkein jokainen kuski tervehtii aina kun nousen bussiin. Vain yksi iso jyrmy tuijottaa murhaavasti, mutta sen kun tuijottakoon. Ja aina lähtiessä käsi nousee vastaukseksi kun heilautan kättä taustapeiliin.
Metsä vastaa kuin sinne huudetaan, jos yrmyllä menet sisään saat yrmyllä mennä uloskin ;).
On sulla muuten köyhä elämä kun pitää tuollaisesta haloo nostaa, mikä rinsessa luulet oikein olevas?
se ei aina ole!
Tervehdin aina hymyillen Koskilinjojen kuljettajia mennessäni bussiin sisälle ja useimmiten saan vastatervehdyksen, mutta on vanhempia kuljettajia, joista jotkut ovat oikeita vahanaamoja.
Kiitosta täytyy antaa nuoremmille kuljettajille, ovat jotenkin rennompia ja en muista yhtään nuorempaa kuljettajaa, joka ei olisi tervehdykseeni vastannut.
Ehkä se on näillä vanhemmilla kuljettajilla, ettei aikanaan ole tapoja liiemmin kotona opetettu ja toisia ei edes se Siperia ole opettanut.
Katsos nimimerkki: "voi elämä" - jo lapsuudessa vanhemmat opettivat meille lapsille, että hyvät käytöstavat kuuluvat ihmisenä olemiseen ja toisten ihmisten huomioimiseen.
Hyvillä käytöstavoilla pääsee pitkälle elämässä.
Samat tavat olen opettanut myös omille lapsilleni ja hyvin oppi on mennyt. perille. Olen jopa saanut kiitosta siitä, että lapseni ovat hyvin kasvatettuja:))
Me vanhemmat olemme lapsillemme esimerkkejä.
Nyt pätee sitten sananlasku:
"Kukas sen kissan hännän nostaa ellei kissä itse:))" Minä nostin sen kissan hännän.
Tästä kommentoija huomaat, etteivät ne asiat ole aina niin musta-valkoisia kuin luulisi.
Itsekin asiakaspalvelutyössä, en tosin bussissa mutta kaupan kassalla yritän olla aina iloinen, mutta kun sinne kävelee se sama YrmyMummo miljoonatta kertaa niin arvatkaapa tekeekö mieli hymyillä kun ihminen itse on kuin maansa myynyt. Niin se metsä vastaa kun sinne huudetaan.
juuri näin!
Tämä lienee ongelma Oulussa sillä oululaisetthan ovat tunnetusti tuollaisia harvasanaisia, jurottavia mörököllejä. Vatsaantulijatkin ovat kaduilla ikäänkuin hirteen tai hautajaisiin menossa. Selvinpäin hymyily ja nauraminen on täysin poissuljettua.
elä ruma poika itke