En enää tiedä mitä teen! Äitini on alkoholisti, joka ei kuitenkaan myönnä ongelmaansa. En ole ollut lähes 20 vuoteen hänen kanssaan missään tekemisissä ja nyt hän muutti samalle paikkakunnalle uutta elämää aloittamaan. Joka on käytännössä tarkoittanut sitä, että minä hoidan hänen kaikki asiansa. Käytän kaupassa, pankissa, lääkärissä, hoidin jopa hänen muuttonsa ja kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin asiat.
Nyt hän on taas ratkennut ryyppäämään, vaikka omien sanojensa mukaan ei käytä alkoholia ollenkaan! Ja juuri alkoholin takia hän on menettänyt työpaikkansa (montakin), avioliitto isäni kanssa kariutui parikymmentä vuotta sitten... Ja ihan suunnilleen katuojassa on elänyt nämä parisenkymmentä vuotta.
Nyt siis hankin hänelle siistin asunnon, ostin sinne huonekalut, laitoin verhot ja tein siitä hänelle kodin uuden elämän aloittamiseen.
Ja nyt hän on, jälleen kerran, ryyppyreissulla. Sinne pääsee hyvin, vaikka muuten ei osaa edes kaupassa yksin käydä, vaan minun pitää aina kulkea mukana!
Kuinka paljon pitää sietää tuota valehtelua ja muutenkin koko touhua? Ei kai minun velvollisuuteni ole häntä aina hoitaa? Onhan minulla omakin perhe huolehdittavana!
Neuvokaa nyt hyvät ihmiset mitä teen, nyt ovat hyvät neuvot kalliit, itse olen nyt ihan loppu.
Nyt hän on taas ratkennut ryyppäämään, vaikka omien sanojensa mukaan ei käytä alkoholia ollenkaan! Ja juuri alkoholin takia hän on menettänyt työpaikkansa (montakin), avioliitto isäni kanssa kariutui parikymmentä vuotta sitten... Ja ihan suunnilleen katuojassa on elänyt nämä parisenkymmentä vuotta.
Nyt siis hankin hänelle siistin asunnon, ostin sinne huonekalut, laitoin verhot ja tein siitä hänelle kodin uuden elämän aloittamiseen.
Ja nyt hän on, jälleen kerran, ryyppyreissulla. Sinne pääsee hyvin, vaikka muuten ei osaa edes kaupassa yksin käydä, vaan minun pitää aina kulkea mukana!
Kuinka paljon pitää sietää tuota valehtelua ja muutenkin koko touhua? Ei kai minun velvollisuuteni ole häntä aina hoitaa? Onhan minulla omakin perhe huolehdittavana!
Neuvokaa nyt hyvät ihmiset mitä teen, nyt ovat hyvät neuvot kalliit, itse olen nyt ihan loppu.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Selvitä kokoontuuko omalla paikkakunnallasi Al-Anon ryhmä (alkoholistien läheisten ryhmä). Tietoja Al-Anon ryhmistä saat www.al-anon.fi tai soittamalla AA:n auttavaan puhelimeen 09 750 200. Itse olen saanut sieltä avun ja oppinut suhtautumaan asioihin uudella tavalla.
aseta rajat, vaikka se onkin vaikeaa. Sinun ei tarvitse olla aina auttamassa ja tekemässä kaikkea puolesta. On niin yleistä ettei alkoholisti itse myönnä ongelmaansa. Hienoa että äitisi pyrkii muuttamaan elämäänsä, mutta hän tarvitsisi siihen apua, esim. AA:sta, ja sitä hän ei taas luultavasti halua hakea vaan kieltää ongelman. Tosi pirullinen tilanne. Minusta voit auttaa häntä omien voimiesi mukaan jos jaksat, mutta vastuussa hänen elämästään ja sen suunnasta et ole, etkä voi olla. Suojele itseäsi liialta tuskalta.
Mä en ole yhtään vakuuttunut siitä, että äiti tosissaan yrittää edes muuttaa elämäänsä.
Inhottavaa sanoa, mutta mulla on ihan sellainen tunne, että mun elämä oli paljon parempi ilman hänen läsnäoloaan! Koko kesä, jopa juhannus, meni hänen tavaroitaan laitellessa ja koska meillä on aina ollut huonot ja etäiset välit, niin jotenkin katson, että hän on täysin ventovieras ihminen minulle. Ei hän ole koskaan, edes lasteni synnyttyä, ollut edes heistä kiinnostunut.
Viina on hänen elämässään se numero 1, on ollut jo 20 vuotta ja tulee aina olemaan. Kenties suhtaudun nyt asiaan erittäin pessimistisesti, mutta niin paljon katteettomia lupauksia ja valheita on se nainen suustaan päästänyt, että kukaan ei voi sitä koskaan käsittääkään!
Enpä tiedä, itse en kuitenkaan ota häneen enää yhteyttä.
Hae apua ennen kuin poltat itsesi loppuun (läheisriippuvaisena) äitisi huolehtimisen suhteen. Pahimmassa tapauksessa pilaat oman perhe-elämäsi tuolla huolehtimisella. Juttu on nimittäin niin, että todennäköisesti "jauhat" äitisi asioita omassa kodissasi (jos sinulla on perhe).
Minä huolehdin ja höösäsin isääni samalla tavoin aikanaan, lukemattomat pettymykset alkoholistin suhteen ovat minullekin alkoholistin lapselle tuttuja...äidin jätettyä isä otin minä huolehtian roolin, kunnes löysin tieni Al-anoniin, mitstä sain "saman asian kokeneilta" voimia oppia sanomaan ei alkoholistin pyytämiin apuihin.
Eli alkoholisti ei parane juomisestaan jos hänet aina pelastetaan ja ei anneta vajota ns. pohjalle. Ikävä on sanoa, että ei sieltä pohjaltakaan nousta välttämättä...kaksi tietä on raitistuminen tai hauta.
Minä tein niin, että lakkasin huolehtimasta isäni asioita...annoin mennä omalla painollaan. Mitä tapahtui? Hän joi itsensä pihalle asunnostaan (kaupungin) ja joi itsensä delirium 0 juoppohulluus tilaan asti.
Siinä vaiheessa oli pakko pelastaa hänet, koska hän ei kuulunut enää mihinkään piiriin...ja kyse olisi ollut jo heitteille jätöstä. Niimpä sain hommattua hänet lääkäriin ja sitä kautta katkolle, missä hän itse päätti haluavansa jäädä jatko hoitoon jne. sitä kautta järjestyi väliaikainen asunto (minä kieltäydyin sen hommaamisesta) alkoholistien asuntolasta.
- Muuttaa puolen vuoden selvänä olon jälkeen itse hommaamaansa vuokra-asuntoon.
Hän elää päivä kerrallaan, käy A-klinikalla ja usein meillä, kun on selvinpäin on lupa tulla kylään milloin vain lapsen lapsia katsomaan. Humalassa meille ei lasketa sisälle!!!
Se koskee ja sydäntä riipii katsoa omaisen rapisumista, mutta se on pakko tehdä :) alkoholisti sairastuttaa ei pelkästään itsensä vaan koko lähiympäristön. Häntä ei tarvitse hyljätä, mutta on pistettävä raja hylkäämisen/huolehtimisen välille.
Olen kirjoittanut tämän aiemmin tänne ja kirjoitan nytkin.
"Älä hylkää, mutta älä myöskään huolehdi". Jos se on vaikea käsittää auttaako tämä yhtään...
Mies tulee humalassa kotiin ja sammuu kylmään rappukäytävään.
Mitä tekee vaimo?
Hakee peiton, peittelee miehen (ei palellu), mutta antaa hänen herätä aamulla samasta paikasta minne on sammunutkin.
Jaksamisia sinulle ja perheellesiä sekä tietysti äidillesikin!!!!
Niin, mähän jo ns. pelastin äitini ihan sieltä pohjalta. Hän oli saanut häädön asunnostaan, ryyppäämisen ja muun siihen kuuluvan elämän takia ja järjestin tämän asunnon.
Hän on jo siis aivan "spurgu", sen näkee kaikki! Näyttää noin 20 vuotta vanhemmalta kuin on, onhan tuo elämä jättänyt jälkensä. On sydänvikaa, kilpirauhashäiriöitä, nivelet ovat menneet, kuten myös selkä... Eli niin rappiolla kuin vain ihminen voi olla.
A-klinikalla on ollut katkaisuhoidossa, mutta sielläkään ei myöntänyt kertaakaan ongelmaansa. Kerran sen jälkeen käytin häntä A-klinikalla, mutta kun ei ongelmaansa myönnä, niin ei ole kuulemma hänen paikkansa.
En tiedä mitä teen, paitsi etten itse ota häneen yhteyttä, hänhän on varmaan edelleen ryyppyreissullaan ja kun hän on humalassa, niin ihan turha on yrittää puhua, mutta niinpä taitaa olla turhaa puheet, vaikka olisi selväkin.
On se viinan voima niin suuri.
Minkä noille teet...halusin vain kirjoittaa sinulle, että miten meillä kävi "pääpiirteissään". Tarina olisi niin pitkä, että siinä riittäisi ihmisillä päivittämistä, mutta henkilökohtaisesti haluan pysytellä anoonymina täällä tai joku saattaisi tapauksen tunnistaa.
Aina olen ajatellut, että vaikka itsestänikin on tuntunut pahalta isän juominen, toilailut yms. niin luulen, että äidin juominen tuntuu vielä pahemmalta saatikka oman lapsen.
Jos äitisi ei halua hakeutua hoitoon-hae itsellesi apua kuitenkin :)
Minä vain haluaisin elää niin kuin ennenkin, ennen äidin astumista kuvioihin mukaan. Minulle riitti vallan mainiosti se, että hän kerran vuodessa soitti jostain kännipäissään. Niin paljon on tapahtunut lapsuuteni ja nuoruuteni aikana, ettei niitä voi enää korjata ja muuten minulla on todella hyvä elämä. Lapsetkin ovat ala-asteikäisiä, joten touhua riittää.
On se vaan kumma, miten alkoholisti saa sotkettua toistenkin elämän ja tuntemaan vielä syyllisyyttäkin!
LÄHEISRIIPPUVUUTTA mihin alkoholistin omaiset sairastuvat huomaamattaan...
Minäkin oli kerran autolla kaupungilla-isäni istui kyydissä...
kuis ollakkaan hän ilmoitti, että vippasin paikallisen raflan tarjoilijalta 100mk ja eikä ilkeä mennä laukkua hakemaan narikasta (oli sinne unohtunut)...
jos olisin ollut se sama kiltti-isin pikku tyttö olisin auliisti pysäyttänyt auton ja kävellyt hakemaan isin laukun, mutta jotakin "parannusta" oli minussa tapahtunut.
Sanoin, odotan autossa-mene hakemaan laukkusi-ei tarjoilija voi pimittää sitä sillä verukkeella jos on lainannut sinulle rahaa...
niimpä isä kävi sisälle ja siellähän se narikkassa oli-eikä kukaan sanonut hakemisesta yhtään mitään :I
Me vaan ollaan sellasia...tehdään puolesta-ollaan niin mukavia ja huolehtivia-tunnetaan syyllisyyttäkin jos alkoholisti taas ratkeaa-hehän kyllä aina "syyn" keksivät juomiselleen...ja syyllistelevät muita.
Ensin kerrot hommanneesi äidille asunnon naapurista ja sitten uhoat kovilla sanoilla.
Ilmeisesti äitisi ei osannut olla tarpeeksi nöyrä ja kiitollinen.
Sulta paloi pinna kun et heti saanutkaan pyhimysrinkiä pään yläpuolelle.
Jo on sinulla isot kuvitelmat omasta erinomaisuudestasi kun luulet toisen muuttuvan noin vain.
No, ei mennyt aikaakaan, kun tulee tuollaista palautetta... Erinomainen en ole minäkään, mutta niin paljon sovittiin pelisäännöistä äitini kanssa kesän alussa ja nyt hän on rikkonut ne kaikki lupaukset, taas moneen kertaan.
Alkoholisti-isäni saatoin hautaan pari vuotta sitten, joten liian tuoreessa muistissa ovat kaikki asiat.
Ihan turha alkaa moralisoimaan minua, itsekään en ole täydellinen enkä odota sitä muiltakaan. Sellaisen ihmisen on turha osallistua koko tähän keskusteluun, joka ei ole elänyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan alkoholistiperheessä ja perhehelvetissä, jossa oma äitikin puukko kädessä on juossut perässäni lukuisia kertoja ja uhannut tappaa minut. Ja tuo on vain pintaraapaisu siitä painajaisesta.
noista tommosista kommenteista-jos elää lapsuuden pumpulissa ei voi ymmärtää elämän raakuutta.
meillä on ollut äiti absolutisti mutta sairastunut (kylläkin) psyykkisesti isäni juomisen seurauksena...
joskus aikanaan hän sanoikin:
"hänen helvetti alkoi siitä päivästä, kun pappi sanoi aamen".
meillä ei ole onneksi ollut väkivaltaa tms. henkinen sananmiekka on kyllä heilunut...ja sen olen ainakin elämältä oppinut, että itse en salli edes sitä tapahtuvan perheessäni.
minulle onkin sattunut mitä ihanin mies :) tosin avioero lapsi hänkin eli potee kanssa läheisriippuvuutta, mutta erilaisista lähtökohdista kuitenkin.
En mä tuollaisista välitäkään, ottaa vaan välillä päähän nuo suunsoittajat, jotka eivät mistään mitään tiedä kuitenkaan.
Minulla on myös käynyt se onni, että miehekseni olen saanut kiltin ja kunnollisen miehen ja lapset ovat terveitä ja fiksuja eli hyvin oman elämäni perusasiat ovat, kaikesta tapahtuneesta huolimatta.
Näinhän se on, että mikä ei tapa, niin se vahvistaa. Eli tuon mukaan minä olen erittäin vahva...
Ei kannata närkästyä eikä pahastua ihmisten kirjoituksista sillä sellainen henkilö, joka ei ole elänyt alkoholistin välittömässä vaikutuspiirissä ei kerta kaikkiaan voi käsittää sitä menoa, jota tällaisessa taloudessa on. Korkeintaan tunnistavat rappioalkoholistit, muttei "normaali" perheessä eläviä juoppoja elämänmenoineen. Sellaista ei voi ymmärtää pelkällä maalaisjärjellä, se pitää kokea...
Eihän sinulla ole minkäänlaista velvollisuutta hoitaa äitisi asioita, ei niin minkäänlaista.
Eikö hän ole aikuinen ihminen? Etkö sinä jo ole tehnyt enemmän kuin oman osasi?
On aikuinen, kyllä. Enkä tiedä miksi olen niin häntä hyysännyt, liian kiltti olen kai ollut, jälleen kerran hän on hyväksikäyttänyt sitä.
Äiti on nyt palannut ryyppyreissultaan, kun äsken soitti ja kyseli olenko varannut hänen lääkäriaikansa. En ole, kehotin varaamaan itse ajan A-Klinikalle.
Hän kielsi koko ryyppyreissun, tietenkin, vaikka löysimme hänen asunnostaan useita tyhjiä kossupulloja. Niitä ei kuulemma ole ollut olemassakaan, väitti hän! Eli ilmeisesti näimme mieheni kanssa harhoja, vaikka haistoimmekin pulloja...
Puhelimessa tein selväksi, jos hän haluaa olla perheeni kanssa tekemisissä, hänen on varattava aika A-Klinikalta ja aloitettava käymään siellä. Ehkä kyseessä on "kiristys", mutta en halua häntä itseni enkä perheeni lähelle viinanhajuisena! Muutakaan en enää keksinyt!
Teki varmasti hyvää sekä hänelle että itsellesi. Olen muuten itse perheestä, jossa isä oli alkoholisti ja äiti teki juomisen mahdolliseksi välittämättä, mitä se meille lapsille merkitsi.
Kyllä sinäkin voit varmasti paremmin, kun et ole niin tiiviisti tekemisissä itsekkään alkoholistin kanssa ja keskityt rauhassa omaan perheeseesi. Se on paljon tärkeämpää.
Muutoin olet vaarassa sairastua jotenkin, kun huolehdit liikaa kiittämättömästä, itsekkäästä ja epärehellisestä ihmisestä.
Enpä mäkään tiedä mitä mä teen. Äiti ei tänään menny töihin koska sillä oli "päänsärkyä". Mua luokkaa niin suuresti sekin, miten tyhmänä se mua pitää. Vai uskotteleeko se itelleenkin tota samaa paskaa? Itse olen lukiossa ja yläasteelta asti tota sen ryyppäämistä oon katellu, monesti ajatellut että en jaksa enää tota paskaa, ikinä se ei lopu!!! Viikonloppua odotin kauhulla ja vatsa velloen. Kavereita en pyytänyt kylään viikonloppuna. Onhan näitä lääkkeitä, mutta se kieltäytyy ottamasta niitä ja väittää että pärjää ilmankin, vaikka mä tiiän tasan tarkkaan miten asia oikeasti on. Ja mä oon niin kyllästynyt aina joutumaan toteamaan että olin taas oikeassa! Kun mä katon sen kännistä naamaa, mun tekis mieli lyödä se kasaan! Enkä mä voi minnekään lähteä, joudun asumaan kotona ja käymään lukion loppuun. Vasta sitten mä pääsen pois tästä helvetistä. Joskus tekis mieli ampua iteltä aivot pellolle. MITÄ MÄ TEEN?!! Pitääkö se laittaa johonki laitokseen?? Ennen se ei oo sentään ollu töistä poissa, paitsi muutaman kerran. MÄ EN JAkSA ENÄÄ!!!!!!!!!!! Mihin mä meen??????????
Ota yhteys vaikka ensin koulusi terveydenhoitajaan, sitä on varmaan ihan hyvä ensin lähteä liikkeelle.
Mutta usko pois, kaikki järjestyy!
Mene sinne terkkarille vaikka heti huomenna tai jollekin muulle esim. koululekurille tai vastaavalle, tärkeintä on, että haet apua pian!
Huomaat, että kaikki lopulta kääntyy parhain päin.