tämä kuuluisi oikeastaan tuonne runopuolelle, mutta tunsin siellä itseni orvoksi... Minä kun tunnen kuulevani enemmän tänne. :)
ei ole minun tapaistani kirjoittaa paljonkaan runoja, mutta:
Katselin tähtiä kaipuu silmissäin,
pilvi verhot auki kiskottiin,
kuu purjehti esiin kalpeine kasvoineen.
Sen valo valaisi kalpeat kasvoni,
ala puolella oleva vesi kimmelsi,
taivas peilautui siihen.
Katselin vettä sinisin silmin,
katselin ja katselin, kunnes vajosin.
Tunsin kylmyyden kehossani,
tunsin veden ympärilläni
ja surun sielussani, ja sitten et tuntenut enää mitään.
ei ole minun tapaistani kirjoittaa paljonkaan runoja, mutta:
Katselin tähtiä kaipuu silmissäin,
pilvi verhot auki kiskottiin,
kuu purjehti esiin kalpeine kasvoineen.
Sen valo valaisi kalpeat kasvoni,
ala puolella oleva vesi kimmelsi,
taivas peilautui siihen.
Katselin vettä sinisin silmin,
katselin ja katselin, kunnes vajosin.
Tunsin kylmyyden kehossani,
tunsin veden ympärilläni
ja surun sielussani, ja sitten et tuntenut enää mitään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minullakaan ei ole ollut tapana arvostella runoja, mutta tuo toikin mieleen lähinnä väkinäisellä tavalla taiteellisuuteen pyrkivän synkkäsävyisen suomalaisen iskelmän. Kielikuvissa on karmivan paljon samaa, vaikka siinä on toki havaittavissa runsaasti muitakin aineksia. Muuten sen tasosta en osaa sanoa muuta kuin ettei se ainakaan hirveän huonolta vaikuta, ja voisipa se olla hyväkin jollei siitä tulisi Radio Suomi mieleen.
pOTENTIAALIA.
ESIM NÄIN:
" Tunsin kylmyyden kehossani/veden ympärilläni/ surun sielussani/ ja sitten ei mitään.
Olet jo kertonut tuntevasi, olet vedessä. Jätä tilaa myös lukijalle.
Onko tuo viimeisen säkeen yksikön toisen persoonamuoto harkittu vai lapsus? Kiepauttaa joka tapauksessa runon aika kliseisten kielikuvien taakan alta jotenkin kiinnostavuuden puolelle.
Ylipäätään tässä on kyllä jotain kuulasta, mutta omaperäisyyttä saisi olla enemmän.
juu totaa olihan siinä niitä kliseitä ja semmosta (en tykkää pahemmin arvostella pahemmin runoja ku en lue niitä ahemmin mutta sanoinpa kumminkin)