Kertokaahan, miten selviätte minuutista toiseen.
Itse olen aika neuvoton. Sietämätöntä oloa ei tunnu helpottavan mikään. En koe mielihyvää enkä mielipahaa mistään, mutta oleminen vain on yhtä tuskaa. Haluaisin kuolla, mutta jotenkin en pysty siihen. Kai minussa on sen verran jäljellä elämää, että ajattelen läheisieni tunteita.
Jos vain jotenkin päin olisi siedettävää niin se riittäisi.
Itse olen aika neuvoton. Sietämätöntä oloa ei tunnu helpottavan mikään. En koe mielihyvää enkä mielipahaa mistään, mutta oleminen vain on yhtä tuskaa. Haluaisin kuolla, mutta jotenkin en pysty siihen. Kai minussa on sen verran jäljellä elämää, että ajattelen läheisieni tunteita.
Jos vain jotenkin päin olisi siedettävää niin se riittäisi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja mitä tehdä, kun on jo saanut oikeastaan kaiken avun mitä voi saada eikä mikään ole auttanut? (Terapia, lääkkeet,ystävien ja perheen tuki, terveelliset elämäntavat jne). Kun on välittäviä ihmisiä ympärillä mutta he eivät osaa auttaa? Kun ei tunne enää mitään? Kun tuntuu, että mikään tuskin enää muuttuu? Kun oleminen on pelkkää sietämistä? Kun mikään ei merkitse mitään?
Onko velvollisuus vain pysytellä elossa? Miksi?
Meidän on mentävä tämä ajallinen läpi ja eihän se kestä kuin pisimmäälläänkin 100 vuotta tai vähän yli. Jokin pointti sinunkin elämällä on. Taivaallinen Isä antakoon sinulle sittenkin voimia jatkaa ja myös iloa täällä.
Aikansa kutakin, niin myös tuskaa ja kärsimystä....