Hei! Nyt tarvitsisin mielipiteitä kipeästi...
Olen kaupalliselle alalle kouluttautunut henkilö (KTM).
Tällä hetkellä tuntuu, että järkevän minulle sopivan työn saaminen on utopiaa tässä työllisyystilanteessa.
Haluaisin pysyä Pohjois-Suomessa, ja työn perässä Etelä Suomeen muuttaminen ei houkuttele.
Alan vaihto on ollut mielessä jo muutaman vuoden, sillä en jaksa ainaista painostavaa tulostavoitteisuutta, ja ajatusta, että raha ja myynti on koko elämä.
En myöskään enää koe arvokkaaksi business is everything -asennetta, johon joskus muinoin uskoin.
Haluaisin työskennellä ihmisläheisemmällä alalla, jossa olisi edes jotain pehmeitä arvoja vielä olemassa.
Arvostan työssäni monipuolisuutta, vaihtelevia työtehtäviä, itsenäisyyttä ja sellaista palkkaa, jolla tulee toimeen kohtuullisen hyvin.
Pitkään olen jo tehnyt kaupallisia töitä normi 8-16 meiningillä, mutta se ei palkitse. En jaksa istua toimistossa tietokonetta tuijottamassa, myymässä, asiakaspalvelemassa, asiakirjoja näpyttelemässä jne.
Yrittäjyyttä olen harkinnut yhdeksi vaihtoehdoksi, mutta tuntuu, että en tällaisella ns. yleistutkinnolla osaa mitään tarpeeksi hyvin. Minulla on siis paperit, mutta ei niin sanottua täsmäosaamista, Ja ei, en ole laskentatoimen osaaja, enkä koskaan voisikaan olla – niissä hommissa töitä varmasti riittäisi. En myöskään ole myynnillinen ihminen. Markkinoinnin suunnittelu, HR -tehtävät ja henkilöstön kouluttaminen ovat minun juttuni, mutta nuorena ja kokemattomana niihin hommiin ei vain pääse. Aina löytyy joku vanhempi ja kokeneempi, joka kiilaa ohitseni.
Olen ajatellut tosissani vaihtaa sellaiselle alalle, jossa koulutus toisi jonkin OIKEAN OSAAMISEN johonkin tiettyyn / tiettyihin työtehtäviin. Samalla olisi vain plussaa, jos voisin hyödyntää jo olemassa olevaa kaupallisen alan osaamistani. Erityisenä haaveena olisi joskus työskennellä ja asua ulkomailla.
Mitä suosittelisitte? Olen harkinnut seuraavia ammatteja: sairaanhoitaja, fysioterapeutti, puheterapeutti, psykologi, luokanopettaja, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja oikeustieteen maisteri. Oikeustiede kiinnostaa, mutta pelkään, että se on sitä samaa tietokoneen ja papereiden tuijotusta, jota en arvosta.
Opettajuutta olen miettinyt kovasti, erityisesti suomen kielen ja kirjallisuuden alueella. ONKO OPETTAJILLE NYKYÄÄN TÖITÄ? Millainen on perus luokanopettajan työtilanne? Millainen on äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan työtilanne? Onko siihen etua, jos on myös korkeakoulututkinto kaupalliselta alalta? (Esim. voiko työllistyä paremmin ammatti- ja ammattikorkeakouluihin?)
Sitten sairaanhoitaja ja fysioterapeutti: onko töitä? Oma heikkouteni taitaa olla heikko selkä…kannaattaako edes miettiä näitä vaihtoehtoja silloin?
Sitten puheterapeutti ja psykologi: onko töitä? Missä ja millaisia? Puheterapian pääsykokeissa olen käynyt pyörähtämässä joskus vuonna kivi, ja mielenkiintoiselta vaikutti.
Mikäli päädyn alan vaihtoon, se saa todellakin olla viimeiseni, joten siksi niin kauhea mietintä ja stressi päällä
Olen kaupalliselle alalle kouluttautunut henkilö (KTM).
Tällä hetkellä tuntuu, että järkevän minulle sopivan työn saaminen on utopiaa tässä työllisyystilanteessa.
Haluaisin pysyä Pohjois-Suomessa, ja työn perässä Etelä Suomeen muuttaminen ei houkuttele.
Alan vaihto on ollut mielessä jo muutaman vuoden, sillä en jaksa ainaista painostavaa tulostavoitteisuutta, ja ajatusta, että raha ja myynti on koko elämä.
En myöskään enää koe arvokkaaksi business is everything -asennetta, johon joskus muinoin uskoin.
Haluaisin työskennellä ihmisläheisemmällä alalla, jossa olisi edes jotain pehmeitä arvoja vielä olemassa.
Arvostan työssäni monipuolisuutta, vaihtelevia työtehtäviä, itsenäisyyttä ja sellaista palkkaa, jolla tulee toimeen kohtuullisen hyvin.
Pitkään olen jo tehnyt kaupallisia töitä normi 8-16 meiningillä, mutta se ei palkitse. En jaksa istua toimistossa tietokonetta tuijottamassa, myymässä, asiakaspalvelemassa, asiakirjoja näpyttelemässä jne.
Yrittäjyyttä olen harkinnut yhdeksi vaihtoehdoksi, mutta tuntuu, että en tällaisella ns. yleistutkinnolla osaa mitään tarpeeksi hyvin. Minulla on siis paperit, mutta ei niin sanottua täsmäosaamista, Ja ei, en ole laskentatoimen osaaja, enkä koskaan voisikaan olla – niissä hommissa töitä varmasti riittäisi. En myöskään ole myynnillinen ihminen. Markkinoinnin suunnittelu, HR -tehtävät ja henkilöstön kouluttaminen ovat minun juttuni, mutta nuorena ja kokemattomana niihin hommiin ei vain pääse. Aina löytyy joku vanhempi ja kokeneempi, joka kiilaa ohitseni.
Olen ajatellut tosissani vaihtaa sellaiselle alalle, jossa koulutus toisi jonkin OIKEAN OSAAMISEN johonkin tiettyyn / tiettyihin työtehtäviin. Samalla olisi vain plussaa, jos voisin hyödyntää jo olemassa olevaa kaupallisen alan osaamistani. Erityisenä haaveena olisi joskus työskennellä ja asua ulkomailla.
Mitä suosittelisitte? Olen harkinnut seuraavia ammatteja: sairaanhoitaja, fysioterapeutti, puheterapeutti, psykologi, luokanopettaja, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja oikeustieteen maisteri. Oikeustiede kiinnostaa, mutta pelkään, että se on sitä samaa tietokoneen ja papereiden tuijotusta, jota en arvosta.
Opettajuutta olen miettinyt kovasti, erityisesti suomen kielen ja kirjallisuuden alueella. ONKO OPETTAJILLE NYKYÄÄN TÖITÄ? Millainen on perus luokanopettajan työtilanne? Millainen on äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan työtilanne? Onko siihen etua, jos on myös korkeakoulututkinto kaupalliselta alalta? (Esim. voiko työllistyä paremmin ammatti- ja ammattikorkeakouluihin?)
Sitten sairaanhoitaja ja fysioterapeutti: onko töitä? Oma heikkouteni taitaa olla heikko selkä…kannaattaako edes miettiä näitä vaihtoehtoja silloin?
Sitten puheterapeutti ja psykologi: onko töitä? Missä ja millaisia? Puheterapian pääsykokeissa olen käynyt pyörähtämässä joskus vuonna kivi, ja mielenkiintoiselta vaikutti.
Mikäli päädyn alan vaihtoon, se saa todellakin olla viimeiseni, joten siksi niin kauhea mietintä ja stressi päällä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.